Blogi

Tulevaisuutta tekemässä – maahan painetut täytyy nostaa takaisin jaloilleen

Kevään paastonaika on ollut sumussa kulkemista. Joka toinen vuosi ulkoministeriö avaa hankehaun kehitysyhteistyöhankkeille, ja se tahtoo mennä kaiken muun edelle. Muutaman viikon aikana ilmatila on tiheänään sähköposteja ja muita viestejä Filantropian ja paikallisten kumppanien välillä eikä tunteja lasketa.
Minna Rasku blogikuvassa
Minna Rasku

Vaikka suunnitelmia olisi tarkennettu ja ideoista päätetty jo reilusti etukäteen, varsinainen työ lomakkeiden äärellä on silti rutistus. Erikseen ei tarvitse muistuttaa, että nyt ratkaistaan, jatkuuko hyvin alkanut työ vielä seuraavien neljän vuoden ajan. Kokeneiden ammattilaisten kanssa on ilo tehdä työtä.

Sitä, millaisessa asennossa maailmamme on vuonna 2028, emme voi tietää. Ehkä silloin Syyriassa on rauha eikä Etiopian pohjoisille alueille sittenkään syttynyt sisällissotaa. Ehkä silloin iloitsemme tyytyväisinä siitä, miten paljon saatiin aikaiseksi. Ehkä naiset Etiopiassa ja Syyriassa uskaltavat katsoa suoraan silmiin, koska heillä oli väliä eikä heitä unohdettu.

Kaksi vuotta sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja kaikkea kuulemaansa oli vaikea uskoa. Siitä kaksi vuotta taaksepäin elimme ensimmäistä pandemiakevättä, ja siinäkin usko oli koetuksella. Silti kirjoitimme hakemuksia ja teimme kädet vapisten ristinmerkkejä ja riskianalyyseja tuleville vuosille.

Vielä rukoilemme, että Jumala varjelisi […] kaikkia kyliä, kaupunkeja ja maakuntia nälänhädästä, kulkutaudeista, maanjäristyksestä, vedentulvasta, tulesta, miekasta, muukalaisten hyökkäyksestä ja kansalaissodasta.

Litanian ekteniassa listataan oikeastaan aika tarkkaan kaikki se, mikä Filantropian hankkeiden naisilla on tullut vastaan. Maanjäristys osui 13 vuotta sodan keskellä eläneiden kohdalle Syyriassa vuosi sitten. Sodan murentamista rakennuksista ei ollut paljon vastusta maan kuoren heilahduksia vastaan.

Kaikille pelloille ei kannattanut juosta karkuun, koska sinne oli istutettu miinoja. Etiopian hankealueella, Amharan ja Tigrayn välimaastossa, nälänhätä tuntuu muutenkin olevan osa normaalia vuodenkiertoa – tai ainakin joka toisen vuoden. Viime aikoina on sodittu enemmän. Edellinen rauhansopimus solmittiin marraskuussa 2022. Ikävä, ettei se lopettanut sotimista. Nyanssit ovat raadollisia: kumpi on epäreilumpaa, maahan piilotettu miina vaiko hiljaa hyrräävä drooni?

Taistelijat eivät armahda siviilejä. Seksuaalinen ja muu väkivalta jättävät pitkät jäljet aikuisiin ja lapsiin. Ruoka ja kaikki arvokas viedään, ja mikä ei mahdu mukaan, se rikotaan. Mieti sitten siinä, mistä saisi jokapäiväistä leipää lapsille.

Molemmissa maissa Filantropian työ on nostaa maahan painettuja jaloilleen. Syyriassa Antiokian patriarkaatin palkkaamat ammattilaiset auttavat avaamaan solmuja yksin ja ryhmissä. Etiopiassa tyttöjä ja naisia kootaan arvokkaan kahviseremonian äärelle, jossa on perinteisesti puhuttu tärkeistä asioista ja jaettu tietoa. Myös kutsutut ovat arvokkaita, ja vertaistuki rohkaisee vaiennettuja ääneen. Kumppanina Etiopiassa on kansainvälisen ortodoksisen avustusjärjestön IOCC:n paikallinen toimisto. Kummassakin maassa naiset saavat ammatillista koulutusta ja työvälineitä parantamaan toimeentuloa. Olosuhteissa on isoja eroja, mutta ihminen on aina samanlainen.

Minna Rasku blogikuvassa
Minna Rasku

Minna Rasku vastaa Filantropian ulkomaantyöstä Lähi-Idässä ja Itä-Afrikassa. Kirkon lisäksi syviä uria on jäänyt sekä Yleisradioon että akateemisen maailmaan.
Evakuoidun ihmisen lapsena Raskun heimo löytyy vaeltajista. Tavoitteena on oppia kasvattamaan omenapuita ja kohtelemaan toista ihmistä hyvin.