Viime päivinä monia ovat järkyttäneet hallituspuolueen edustajien toisiaan vahvistavat puheenvuorot, joissa on viitattu väestönvaihtoon, maahanmuuttoon katastrofina ja maahanmuuttajiin pääsääntöisesti heikkolaatuisina tulokkaina. Samalla on kuitenkin vedottu jopa lähimmäisenrakkauteen.
Tällaiset toista ihmistä halventavat puheet eivät ortodoksisen kirkon ihmiskuvan valossa edusta lähimmäisenrakkautta, lähimmäisen kunnioitusta tai kristillistä arvopohjaa. Todellisuudessa arvot näkyvät sanoissa ja teoissa – eivät kauniissa viittauksissa rakkauteen.
Rasistisen ja väheksyvän puheen normalisoiminen sekä poliittisessa että henkilökohtaisessa elämässä murentaa yhteiskunnan perustaa ja ihmisten sisäistä maailmaa. Tällä on vakavia seurauksia niin yhteiskuntarauhalle kuin monikulttuuristen kirkkoyhteisöjen elämälle.
Vaikka ortodoksisen kirkon papit ja piispat eivät yleensä osallistu aktiivisesti politiikkaan, kirkolla on velvollisuus puhua moraalikadon edessä – erityisesti silloin, kun kyse on ihmisarvosta, lähimmäisen kunnioittamisesta ja rasismin vastustamisesta.
Tällaisessa tilanteessa tarvitaan piispojen, ekumeenisten yhteistyötahojen ja uskontojen välisten foorumien yhteisiä kannanottoja. Maahanmuuttajat on tuotava näkyväksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisuutta. Samalla olisi syytä korostaa kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen monikulttuurisuutta entistä vahvemmin.
Ehkä nyt olisi oikea hetki kutsua kirkot ja eri uskonyhteisöt yhteiseen neuvonpitoon suomalaisen yhteiskunnan kasvavan polarisaation vuoksi. Kirkkomme voisi hyvin olla aloitteentekijä.
Suomalaisten kirkkojen ja uskontokuntien on tärkeää nostaa toistuvasti äänensä ihmisarvon, ihmisyyden ja toisten kunnioittamisen puolesta. Yhteistyöllä on torjuttava kaikki puheet ja teot, jotka loukkaavat ihmisarvoa. Seurakuntatasolla on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme lähimmäisiämme ja miten heistä puhumme.
Historiasta tiedämme, että rasistiset ja ihmisyyttä polkevat teot alkavat retoriikasta – siitä, miten puhumme toisistamme. Kun unohdamme, että jokainen ihminen kantaa sisällään jakamatonta ihmisyyttä ja Jumalan kuvaa, avaamme oven syrjinnälle. Näistä asioista kirkollamme on paljon sanottavaa – ja velvollisuus sanoa se.