Nykydokumentointi on suunnitelmallista ja järjestelmällistä nykyhetken tallentamista esimerkiksi videoin, kuvin sekä haastatteluin. Se on prosessi, jossa pyritään luomaan mahdollisimman kattava kuva nykyhetkestä, ilmiöstä tai tapahtumasta. Kyse ei siis ole vain satunnaisesta kuvaamisesta, vaan dokumentoinnilla on aina oma tavoitteensa.
Nykydokumentointi on monivaiheinen prosessi, joka alkaa suunnittelusta: mikä ilmiö halutaan tallentaa ja miksi se on merkityksellinen? Arkistointia varten aineisto käydään läpi ja kontekstoidaan, esimerkiksi lisäämällä jokaiseen kuvaan ja videotallenteeseen mahdollisimman tarkat kuvatekstit tapahtumasta, paikasta ja kuvassa olevista ihmisistä. Lopulta taltioitu aineisto voi toimia tutkimuksen lähteenä, sen pohjalta voidaan koota näyttelyitä ja ennen kaikkea se auttaa myöhemmin ymmärtämään ajankuvaa.
Perinteiseen museotyöhön verrattuna nykydokumentoinnin erityispiirre on sen ajankohtaisuus – dokumentoidaan nykyhetkeä. Tallennus tehdään tässä ja nyt, eikä odoteta vuosikymmeniä, että jokin ilmiö osoittautuu historiallisesti kiinnostavaksi tai tärkeäksi. Nykydokumentointi onkin kiehtovaa juuri siksi, että emme voi tietää, mikä tämän päivän ilmiöistä nousee tulevaisuudessa merkittäväksi. Tallentamalla monipuolisesti erilaisia asioita voimme kuitenkin varmistaa, että tulevaisuuden tutkijat ja yleisöt näkevät oman aikamme moninaisuuden.
Nykydokumentointi on tärkeää kaikkialla, sillä se tallentaa elävää kulttuuria ja perinnettä sellaisina kuin ne ilmenevät tässä ajassa. Elävällä kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan käytäntöjä, taitoja, juhlia ja tapoja, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ortodoksinen ristisaattoperinne hyväksyttiin vuonna 2023 osaksi kansallista elävän perinnön luetteloa. Se tuo perinteen näkyväksi osaksi koko Suomen yhteistä kulttuuria ja vahvistaa perinteen merkitystä sekä ortodoksisessa yhteisössä että laajemmassa suomalaisessa kulttuuriperinnössä. Nykydokumentointi mahdollistaa sen, että tällaiset perinteet voidaan tallentaa museon kokoelmiin ja säilyttää niitä myös tuleville sukupolville.
Nykydokumentointia praasniekkaperinteestä
Kesällä 2025 Nurmeksen praasniekkaperinteestä nykydokumentoitiin kaksi merkittävää juhlaa: Rasimäen tsasounan Johannes Kastajan praasniekka sekä pääkirkon Pietarin ja Paavalin praasniekka. Tallennustyö tehtiin osana Riisan kokoelmatyötä ja sen aineisto liitettiin museon kokoelmiin. Lähes jokaisella on tänä päivänä taskussaan laite, jolla voi kuvata, mutta siitä huolimatta jumalanpalveluksista, kirkkokansan juhlista ja pyhiinvaellusmatkoista on yllättävän vähän sähköistä aineistoa tallennettuna museon kokoelmiin. Siksi dokumentointi on arvokasta: se tuo näkyväksi hengellistä ja yhteisöllistä elämää sellaisena kuin se toteutuu tässä ajassa.
Praasniekkojen nykydokumentointi tehtiin sekä valokuvaamalla että videoin. Taltioinnissa huomioitiin kaksi ulottuvuutta: liturginen elämä – jumalanpalvelukset, vedenpyhitykset ja pyhien muistaminen. Sekä yhteisöllinen puoli, kuten kirkkokansan kokoontuminen, kirkkokahvit tarjoiluineen ja yhdessäolo. Lisäksi muutamia osallistujia haastateltiin, jotta mukaan saatiin myös henkilökohtaisia kokemuksia ja muistoja. Näin aineistosta välittyy sekä juhlan näkyvä muoto että sen merkitys ihmisille.
Tärkeä osa nykydokumentointia on myös eettinen ja juridinen näkökulma. Jokaiselta henkilöltä, joka esiintyy taltioiduissa kuvissa ja videoissa, on pyydetty lupa aineiston tallentamiseen museon kokoelmiin. Luvan yhteydessä kysytään myös, voiko henkilön nimi tai muut tiedot olla näkyvillä esimerkiksi tulevissa näyttelyissä. Näin varmistetaan, että dokumentoinnissa kunnioitetaan yksityisyyttä ja jokainen osallistuja voi itse päättää, millä tavoin hänen läsnäolonsa tallennetaan osaksi arkistoa, mahdollista esillepanoa sekä tulevia sukupolvia varten.
Museon tehtävä ei ole ainoastaan tallentaa kuvia ja videoita, vaan myös huolehtia siitä, että aineisto säilyy kontekstoituna ja asianmukaisesti arkistoituna tuleville sukupolville. Arkistointiin kuuluu niin tekninen säilytys kuin tiedollinen tausta: jokainen kuva ja tallenne saa kuvauksen siitä, mitä on tapahtunut, ketkä ovat mukana ja milloin tallennus on tehty. Näin materiaali ei jää irralliseksi, vaan se avautuu myös tuleville käyttäjille.
Dokumentoinnin avulla voimme nähdä, että juhlat, tavat ja yhteisölliset hetket eivät kuulu vain menneisyyteen, vaan ovat edelleen merkittävä osa ihmisten elämää. Kesällä 2025 nykydokumentointia toteutettiin Nurmeksessa, jossa praasniekat tallennettiin osaksi museon kokoelmia. Näin syntynyt aineisto tarjoaa tulevaisuudessa arvokkaan näkymän siihen, miten uskonto, kulttuuri ja yhteisöllisyys kietoutuvat yhteen 2020-luvun kirkon elämässä.