Mennyttä aikaa on säilötty lukemattomiin mappeihin ja pahvilaatikoihin. Papereiden perkaamisessa on iso työ, ja onneksi saimme Soili Penttosen käymään niitä läpi. Soili kun on itsekin työskennellyt Ortodoksinen Lähetys ry:n parissa. Joistakin papereista on ollut kymmenen versiota eri laatikoiden täytteenä, ja joistakin ajan haurastuttamista kirjeistä pitäisi kiireesti ottaa ainakin yksi kopio, että jälkipolvet voisivat lukea, kuinka Luojan töissä on selvitty. Työnäky on ollut selvä ja ihmisten kanssa on aina ollut haasteita.
Historiaa selatessa ei voi kuin ihmetellä, kuinka samat ilot, murheet ja pohdiskelut toistuvat. Ajan kuluessa ja ihmisten vaihtuessa on aina mietitty, mikä olisi paras tapa vahvistaa paikallista kirkkoa ja kuinka minimoida riski väärinkäytöksistä. Aina on ollut niitä, jotka lähestyvät muukalaista hyötymistarkoituksessa, mutta aina niitäkin, jotka näkevät Ihmisen. Suurin muutos on siinä, että enää ei ole lähetyssisaria, jotka asuvat vuosikausia Mugugan Betanian talossa tai rakentavat Länsi-Keniassa Gimengwan koulun ympäristöä. Työmatkat ovat lyhentyneet, ja vastuu varsinaisista hankkeista on paikallisilla. Työmatkojen lisäksi viestit kulkevat välillä päivittäin, ja soittaminenkin on nykyään helppoa.
Elokuun työmatkalla olimme tukemassa Kisumun hiippakunnassa papiston päivien järjestämistä yhdessä Ortodoksisten pappien liiton kanssa. Hiippakunta on juuri sillä alueella Länsi-Keniassa, jossa Siina Taulamo ja muut lähetit tekivät aikanaan työtä. Reissusta jäi hyvä mieli ja tuollaista yhteistyötä on mielekästä jatkaa. Pari kuukautta myöhemmin Aleksandrian patriarkaatin synodista kuitenkin kerrottiin, että hiippakunnan piispa siirtyy Botswanaan, ja tilalle on valittu ihan uusi ihminen Nairobista. Uusi piispa on jo kolmas viimeisen kahdeksan vuoden aikana.
Näissä muutoksissa työ alkaa tavallaan jälleen kerran alusta. Me voimme vain rukoilla ja toivoa, että uusi ihminen haluaa jatkaa työtä kanssamme ja erityisesti sillä tavoin kuin se Filantropialle on mahdollista. Yleensä erimielisyydet liittyvät rahaan ja sen käyttötapoihin. Vuosien ajanhan Filantropia tuki Nyerin hiippakunnan vahvistumista, jonka alueella esimerkiksi suomalaisten lähettien perustama Loberen koulu. Piispan vaihtuessa työlle jouduttiin laittamaan ainakin puolipiste, mutta ehkä jonakin päivänä voimme jälleen palata jatkamaan hyvin alkanutta työtä.
Hiljattain huomasin istuvani hiekkakasan reunalla taputtelemassa hiekkakakkuja pienen ihmisen kanssa. Olen jälleen kerran ihan alussa, ja sillä ajalla, minkä kiireettömästi tähän hetkeen annan, on molemmille korvaamaton merkitys. Toiselle meistä on ihan sama, onko tätä yritetty jo ennenkin, koska vain tällä hetkellä on merkitystä. Tämä uusi tuotantokausi tuntuu armeliaalta lahjalta, koska saan vielä kerran yrittää.
Ortodoksinen Lähetys ry:n papereita on kertynyt jo puoli vuosisataa, eikä ihmisen muisti ole hänen vahvimpia puoliaan. Sen vuoksi on hyvä huomata, että Jumalan kunniaksi teemme vieläkin tätä samaa työtä. Joku kysyi vuosia sitten, että milloin työ saadaan valmiiksi. Näiden todisteiden valossa ei ehkä koskaan, meidät on toisillemme annettu.
”Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.”
(Pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnasta)