Jumalassa lepääminen – syksyn hiljaisuudessa, ristin äärellä

Syksy on saapunut Valamoon. Hentoinen sade ropisee. Ilmassa leijuu kosteuden pehmeä tuoksu, vaimentaen askeleet kuusikujalla. Värikkäät lehdet putoavat verkkaisesti, kuin muistuttaen meitä siitä, että luopuminen voi olla kaunista. Kesän kirkkaus on väistynyt, ja edessä on pitkä talvi. Se vaatii meiltä voimia, joita ei aina tunnu olevan.

Tässä kohdassa vuoden kulkua Jumalassa lepääminen saa uuden merkityksen. Kun luonto vetäytyy lepoon, myös meitä kutsutaan hidastamaan ja hellittämään, antautumaan Jumalan armahtavaan ja lohduttavaan syleilyyn. Jumalassa lepääminen on luottamusta siihen, että meitä kannatellaan, silloinkin, kun emme itse jaksa enää edes kävellä. Se on rukousta, joka ei vaadi sanoja. Se on hiljaisuutta, jossa pakahtuva sydän saa luovuttaa.

Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. (Jesajan kirja 40:29)

Maailman tuskan keskellä

Mutta miten levätä Jumalassa, kun maailma ympärillä tuntuu murtuvan?

Uutiset täyttyvät sodista, luonnonkatastrofeista, epäoikeudenmukaisuudesta ja pelosta. Ihmiskunnan kipu on läsnä joka päivä, ja se tunkeutuu idylleihinkin. Moni kantaa huolta, joka ei ole vain henkilökohtaista, vaan globaalia. Miten löytää rauha, kun maailma itkee?

Kristuksessa lepääminen ei tarkoita todellisuuden kieltämistä. Kristus kantaa maailman tuskaa ja kutsuu meitä lepäämään siinä rakkaudessa, joka ei katoa. Syyskuun 14. päivänä vietimme Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlaa. Risti, joka oli häpeän ja kuoleman väline, on kirkastettu ylösnousemuksen ja voiton merkiksi. Ristin äärellä emme ole koskaan toivottomia tai yksin.

Evankeliumissa on lupaus siitä, että pimeyden keskellä loistaa valo, joka ei sammu. Jumala ei ole kaukana, vaan keskellä kaikkea, uutisten ahdistusta ja henkilökohtaista uupumustakin. Ortodoksinen traditio ohjaa meitä kääntymään sisäänpäin, ei sulkeutumaan, vaan avautumaan. Jumala ja paratiisi löytyy sisältämme. Kun maailma ympärillä horjuu, Kristuksessa voi hengittää rauhallisena. Siellä, sydämen lempeässä tyyneydessä, Jumala lepää meissä, ja me Hänessä.

Valamon kirjasto – ikuisuuden äärellä

Myös Valamon ortodoksinen erikoiskirjasto kantaa osansa tästä hengellisestä levosta. Sen hyllyillä sijaitsee vuosisatojen viisaus, muun muassa pyhien isien kirjoitukset ja elämäkerrat sekä liturgiset tekstit. Kirjasto on kanssakulkija, rukouskumppani, joka tarjoaa apuvälineitä sielun ja maailman pelastukseksi. Kirjojen sivuilla voi tavata Kristuksen sanan syvyydessä. Kun maailma pauhaa, kirjaston rauha houkuttelee lukemaan, mietiskelemään ja eheytymään.

Kuusikujan vanha puu

Valamon kuusikujalla vanha puu seisoo vakaana havisten, vuodesta toiseen. Se ei tee numeroa itsestään, mutta sen juuret ulottuvat syvälle. Jumalassa lepääminen on kuin tuo puu – juurtumista, pysymistä, olemista. Se on luottamusta siihen, että vaikka lehdet putoavat ympäriltä ja neulaset itsestä, kevät tulee jälleen.

Meidän ei tarvitse jaksaa yksin. Meidän ei tarvitse kantaa maailman murheita yksin. Kristus kantaa ne kanssamme – ja me saamme levätä Hänessä.

***

Tervetuloa Valamon luostariin

Tule hiljentymään, lepäämään ja vahvistumaan.

Valamon opisto tarjoaa kursseja, jotka ravitsevat sekä sielua että mieltä. Ensi vuoden paperinen kurssiesite on jo ilmestynyt. Kaikki kurssit ovat nähtävillä myös verkossa 15.9. alkaen. https://valamo.fi/opisto/tulevat-kurssit

Valamon kirjaston kokoelmat kutsuvat sinua tutkimaan, lukemaan ja löytämään lohdun sanoja.

***

Muutama mielenkiintoinen kulttuurivinkki syyskuulle:

Kolttasaamelainen viikonloppu Valamossa

https://valamo.fi/c/2025-09-19/kolttasaamelainen-viikonloppu-valamossa-92025

Halutessasi voit osallistua lauantaina 20.9.2026 klo 16.30 pelkästään Suõmmkar-yhtyeen konserttiin Valamon kulttuurikeskuksessa. Liput tilaisuuteen 10 euroa.

https://valamo.fi/a/25-07-2025/konsertti-suommkar