Keskustelu Viron Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksisen kirkon (MPEÕK) asemasta käynnistyi jälleen korkeilla kierroksilla huhtikuussa 2024, kun Viron sisäministeri Lauri Läänemets ilmoitti haluavansa esittää parlamentille Moskovan patriarkaatin nimeämistä terrorismia tukevaksi järjestöksi.
Viron parlamentti päätyikin täysistunnossaan 6. toukokuuta julistamaan Moskovan patriarkaatin Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ja Venäjän sotilaallista aggressiota tukevaksi instituutioksi.
Tarkoitus on katkaista Virossa toimivien seurakuntien siteet Moskovaan.
101-paikkainen Riigikogu päätyi julkilausumaan äänin 75–8, minkä lisäksi se totesi Venäjän johdossa olevan Vladimir Putinin ”terroristihallinnon” vaarantavan paitsi Euroopan, myös koko maailman rauhan. Riigikogu totesi myös, että heti helmikuusta 2022, jolloin Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan, Moskovan patriarkka Kirill on ilmaissut julkisesti tukensa ”Venäjän terroristihallinnon” aggressiivisille toimille.
Virossa toimii myös Ekumeenisen patriarkaatin alainen Viron apostolinen ortodoksinen kirkko (EAÕK), joka on Suomen ortodoksisen kirkon tavoin tuominnut patriarkka Kirillin Ukrainan sotaa tukevat julkilausumat yksiselitteisesti. Viron apostolisen kirkon johdossa on metropoliitta Stefanos.
”Venäläinen maailma” -käsite sodan oikeutuksena
Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä systemaattisen teologian tutkija Heta Hurskainen pitää Viron linjausta osoituksena siitä, että Moskovan patriarkaatin sanomisia ja yhteyksiä sotaan liittyen seurataan hyvin tarkkaan.
– Viron linjaus tehtiin sen jälkeen, kun patriarkka Kirillin johtama Venäläisen kansan maailmanneuvosto määritteli maaliskuussa ”venäläisen maailman” käsitteen sisällön. Viron valtion mukaan Moskovan patriarkaatti on tukenut Venäjän sotatoimia julkisesti vuodesta 2022 alkaen ja käyttää ”venäläistä maailmaa” tukemaan Venäjän pyrkimyksiä laajentaa alueitaan sinne, missä se on hallinnut aiemmin, mukaan lukien Ukraina. Viro tuomitsee tällaiset näkemykset venäläisestä maailmasta. Näyttää siltä, että tuo uusin dokumentti on ollut ratkaiseva Viron päättäessä kieltää Moskovan patriarkaatin toiminta Virossa, Hurskainen sanoo.
Viron linjaukset kertovat siitä, että siellä Moskovan patriarkaatin näkemykset koetaan poliittisena ja realistisena Viron valtiota uhkaavana toimintaohjeena.
– Siksi Viro pitää Moskovan patriarkaattia ensisijaisesti Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan tukijana eikä uskonnollisena yhteisönä. Moskovan patriarkaatin annetaan siis kantaa vastuu omista sanoistaan, Hurskainen selventää.
Hurskaisen mukaan Viro pyrkii tällä hetkellä tasapainoilemaan maan turvallisuuden ja uskonnonvapauden periaatteiden kanssa.
– Viron linjaus ei ota kantaa ortodoksisuuden sisäisiin kanonisiin kysymyksiin, tai kysymykseen siitä, onko Moskovan patriarkaatti oikea ortodoksinen kirkko. Samalla on selvää, että Viron linjauksen toimeenpano katkaisee yhteydet Moskovaan kaikilla tasoilla – myös hengelliset yhteydet. Uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvia rajoituksia tulee siis tarkastella myös kriittisesti. Viron linjaus on reaktio Moskovan patriarkaatin omiin poliittisiin lausumiin. Venäjän ja Moskovan patriarkaatin reaktioita Viron linjaukseen taas tulee arvioida siitä näkökulmasta, että Venäjällä ei ole kaikkia koskevaa uskonnonvapautta.
Moskovan patriarkaatin alaiset yksiköt valinnan edessä
Entä millaisia vaikutuksia Viron päätöksellä on maan uskonnolliseen kenttään? Viroahan on kutsuttu 2000-luvulla jopa Euroopan maallistuneimmaksi valtioksi, jossa on ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia noin 16 % ja luterilaiseen noin 13 % maan väestöstä.
– Suurin osa Viron ortodokseista kuuluu Moskovan patriarkaatin alaiseen Viron ortodoksiseen kirkkoon, jossa on noin 150 000 jäsentä. Tämän kirkon tulevaisuus on nyt avoin. Vähemmistö Viron ortodokseista kuuluu Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa toimivaan Viron apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon (EAÕK), johon kuuluu noin 30 000 jäsentä. Virossa kehotetaan nyt Moskovan patriarkaatin alaisen Viron ortodoksisen kirkon seurakuntia ja jäseniä tekemään itse ratkaisunsa: haluavatko he tietoisesti olla osa ”Venäjän sotilaallista aggressiota tukevaa järjestöä”, joksi Riigikogun Moskovan alaisen kirkon nimitti, vai haluavatko he harjoittaa ortodoksisuutta muulla tavoin, kuten liittymällä Viron toiseen ortodoksiseen kirkkoon tai kenties järjestäytymällä uudelleen ilman yhteyksiä Moskovaan. Moskovan alaisen kirkon jäsenet Virossa asetetaan siis tekemään valinta, jolla mitataan heidän poliittista lojaalisuuttansa, Hurskainen arvioi.
Kirkko voi olla vaikuttamisen väline myös Suomessa
Hurskainen pitää perusteltuna, että Suomessa tulisi keskustella julkisesti siitä, mitä Moskovan patriarkaatin käsitys venäläisestä maailmasta oikeasti tarkoittaa. Hurskainen kirjoitti aiemmin Aamun Koitossa 8.4.2024 seuraavaa: ”Jos Venäjän ortodoksinen kirkko tulee virallisesti ottamaan esitetyn [Venäläisen kansan maailmanneuvoston määritelmä venäläisestä maailmasta] ajatuksen käyttöön, se voi näkyä erilaisina – myös kirkollisina – kontrollointiyrityksinä Venäjän jättäneisiin venäläisiin.”
Virossa erilaisen kontrollointiyritysten mahdollisuus on otettu poliittisesti todesta. Myös Latviassa ja Liettuassa on tehty omat ratkaisut.
– Arkkipiispa Leo on ottanut voimakkaasti kantaa Moskovan patriarkaatin alaisen metropoliitta Onufrin johtaman Ukrainan ortodoksisen kirkon aikeisiin järjestäytyä Suomessa.
Hurskainen toteaa kuitenkin, että metropoliitta Onufrin johtaman Ukrainan ortodoksisen kirkon asema suhteessa Moskovan patriarkaattiin on edelleen epäselvä. – Jos yhteyksiä ei ole, levittäytyminen Suomeen on yhteyksissä ainoastaan Ukrainan ortodoksisuuden sisäisiin kiistoihin. Jos yhteyksiä Moskovaan on, voi kyseessä olla yksi Venäjään kytköksissä oleva kirkollinen kontrollointiyritys. Saksassa, jossa jokaisella ortodoksisella kirkolla on omat hiippakuntansa – toisin kuin Suomessa – on julkisuudessa esimerkiksi puolustettu Onufrin johtaman kirkon uskonnonvapautta niin Ukrainassa kuin Saksassa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kansainvälisesti tunnettu Ukrainan ortodoksisen kirkon pappi joutui pidätetyksi.
Heta Hurskainen korostaa, että Suomessa tulisi vaalia uskonnonvapautta, mutta ymmärtää myös se, että kirkkoja ja uskontoa voidaan käyttää hyväksi – tai ne voivat vapaaehtoisesti asettua tukemaan erilaisia aatteita.
– Tästä syystä viranomaisten olisi hyvä olla tietoisia ortodoksisen kirkon valtion rajat ylittävistä rakenteista ja siitä, miten nämä rakenteet toimivat ja millaista vaikutusvaltaa niiden kautta käytetään tai pyritään käyttämään. Tämä koskee niin Suomen ortodoksista kirkkoa, Moskovan alaisia seurakuntia kuin täältä jalansijaa etsivää Moskovan patriarkaatin alaista Ukrainan ortodoksista kirkkoa. Uskonnonvapaus takaa oikeuden eri ortodoksisille kirkoille toimia Suomessa uskonnollisina yhteisöinä lain puitteissa – mutta uskonnonvapauslaki on kuitenkin sokea kirkollisille, valtion rajat ylittäville rakenteille. Tästä syystä tarvitaan avointa keskustelua ja ymmärrystä kirkkopoliittisista tavoitteista, varsinkin, jos niillä on yhteyksiä sotaa käyvään valtioon.
Pääkuva ylhäällä: Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali Tallinnassa tunnetaan Moskovan patriarkaatin alaisen Viron ortodoksisen kirkon pääpyhäkkönä.
Kuvatekstiä muokattu 14.5.2024 klo 15:42 poistamalla maininta aikeesta karkottaa metropoliitta.Kyse oli oleskeluluvan jatkamisesta.