Ensimmäinen matkapäivä
Matkalle lähtevien ja matkustavien puolesta rukoilu on syvästi kirkon perinteessä. Niinpä matka aloitetiin matkaanlähtörukouksilla seminaarin kirkossa hengellisenä matkanjohtajana toimineen rovasti, isä Teemu Toivosen johdolla.
Vaikka matkustaminen on nykyään monin verroin menneitä vuosisatoja turvallisempaa ja helpompaa, on matkustavien läheisten ja tuttavien puolesta rukoilu tärkeää ja osoitus välittämisestä. Rukouksia matkalle lähtevien puolesta löytyy esimerkiksi Ortodoksisten nuorten liiton kokoamasta hartauskirjasta, myös verkkoversiosta.
Ennen laivamatkaa Tallinnaan oli ohjelmassa vierailu Kirkon alat ry:n toimistolla Helsingissä. Vierailulla saatiin oppia teologien tuleviin työmarkkina-asioihin liittyen. Järjestötyön asiantuntija Ilona Lehmus kertoi esimerkiksi työehtosopimusasiaa ja kirkollisen alan tulevaisuudennäkymiä.
Joensuusta alkanut pitkä matkapäivä jatkui vielä Suomenlahden ylityksellä Helsingistä Tallinnaan.
Toinen matkapäivä
Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen ensimmäinen päivä Virossa alkoi tutustumisella Viron apostolisen ortodoksisen kirkon (EAÕK) toimintaan, joka on Suomen ortodoksisen kirkon tavoin osa Ekumeenista patriarkaattia. Virossa toimii myös Moskovan patriarkaatin alainen, hiljattain nimensä Viron kristillisortodoksiseksi kirkoksi vaihtanut ortodoksinen kirkko. Tässä artikkelissa Viron ortodoksisella kirkolla viitataan Ekumeenisen patriarkaatin alaiseen kirkkoon.
Viehättävän vanhan puutaloalueen keskellä sijaitseva Viron ortodoksisen kirkon keskustalo sekä sen yhteydessä sijaitsevat kappeli ja teologinen instituutti olivat päivän ensimmäinen vierailukohde. Vierailulla niin ikään Joensuussa teologiaa opiskellut rovasti Madis Palli esitteli keskustalon toimintoja, kirjastoa ja kappelia matkalaisille. Myös korkeasti pyhitetty Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Stefanos tervehti pyhiinvaeltajia.
Toinen vierailukohde Tallinnassa oli Kristuksen kirkastumisen kirkko. Kirkkoa niin rakennuksena kuin instituutiona Virossa esitteli korkeasti siunattu Haapsalun piispa Damaskinos. Suomalaistaustainen esipaimen toimii myös Itä-Suomen yliopistossa teologian yliopistonlehtorina.
Tallinnan vierailukohteiden jälkeen matka jatkui kohti Saarenmaata. Reomäen luostari on etenkin Valamoon tottuneesta hyvin erityyppinen luostari, eikä siellä ole samanlaista kapasiteettia majoittaa matkailijoita. Pyhiinvaeltajat tukeutuivatkin läheiseen Kuresaaren kaupunkiin ja sen majoituspalveluihin. Omatoimipyhiinvaeltajien on hyvä huomioida myös Saarenmaan ja manner-Viron välinen lauttayhteys ja varmistua lauttapaikasta hyvissä ajoin – sesonkiaikoina lautat voivat olla täysiä.
Kolmas matkapäivä
Pyhän Johannes Edelläkävijän ja apostoli Andreaan – tai tavallisemmin Reomäen – luostari on pieni, elämäänsä aloitteleva naisluostari. Luostarissa kilvoittelee suomalaistaustainen nunna, äiti Porfyria. Eräs matkan tavoitteista oli auttaa luostaria päivän talkootyöllä.
Luostareissa on aina paljon tehtävää. Päivän aikana muun muassa tyhjennettiin pääkirkon ullakkoa, imuroitiin ja inventoitiin jumalanpalvelusmattoja, raivattiin pihaa ja tehtiin puutarhatöitä.
Päivän aikana äiti Porfyria paitsi esitteli seikkaperäisesti luostaria, myös kertoi kirkollisesta elämästä Viron maaseudulla.
Neljäs matkapäivä
Sunnuntaille osuneen neljännen matkapäivän ohjelmassa oli luonnollisesti liturgiaan osallistuminen luostarissa. Liturgian järjestäminen paksuseinäisessä, vanhassa kivikirkossa vaatii valmistautumista: kirkon pönttöuuneja piti lämmittää jo edellisenä päivänä muureihin varautuneen kylmyyden torjumiseksi.
Vanha kivikirkko kuluneine lattioineen valaistaan vain lampukoin ja kynttilöin. Yhdessä ikkunoista tulevan valon kanssa se tuo jumalanpalvelukseen osallistumiselle ja sen seuraamiselle ainutlaatuisen tunnelman, joka kannattaa omakohtaisesti kokea.
Liturgian ja yhteisen ruokailun jälkeen matka jatkui vielä Kuresaareen tervehtimään paikallista ortodoksista seurakuntaa. Seurakuntalaisten ja isä Paul Pihlakin lämminhenkinen ja vieraanvarainen vastaanotto oli hieno mahdollisuus tutustua paikalliseen seurakuntaelämään. Matkan kirkkomuusikoiden esitys poiki välittömästi kutsun tulla laulamaan tulevaisuudessa myös seurakunnan liturgiaan.
Kuresaaren seurakunnan vastaanotto oli vieraanvarainen ja lämminhenkinen. Eräs yhdistävä tekijä Viron saarelaisten ja suomalaisten välillä on Suomen ensimmäinen arkkipiispa Herman (Aav), joka oli kotoisin Muhun saarelta.
Neljännen matkapäivän loppu kuluikin jo paluumatkalla kohti Tallinnaa.
Viides matkapäivä
Viides ja viimeinen matkapäivä sisälsi vielä yhden vierailukohteen, nimittäin Pyhän Simeonin ja naisprofeetta Hannan kirkon. Isä Madis esitteli 1700-luvulta peräisin olevaa kirkkoa, joka on monen Tallinnan tai Viroon suuntautuvan ortodoksisen suomalaismatkailijan käyntikohde. Samalla hän kertoi myös Viron suuresta uusmarttyyrien joukosta.
Vierailun ja Suomeen paluun jälkeen päivä jatkui pitkällä bussimatkalla kohti Joensuuta. Iltamyöhällä seminaarin pihalla bussista nousi väsynyt, mutta onnellisen oloinen joukko.
Teologilinjalla opiskeleva Lassi Saksa kuvailee matkakokemustaan pyhiinvaellukselta sangen positiivisesti.
– Yksi parhaimmista reissuista missä olen ollut. Äiti Porfyria oli aivan mahtava, ja vastaanotto luostarissa oli todella lämmin. Ruuat luostarissa olivat kaikki todella hyviä.
Matka opetti Saksalle paitsi historiaa ja nippelitietoa, myös paljon kirkon ykseydestä ja siitä, kuinka samankaltaista seurakuntien toiminta on maasta toiseen. Huomio kiinnittyi myös virolaisten lujaan luottamukseen tulevaisuutta kohtaan.
– Itselläni oli yllättävän vähän tietoa Viron ortodoksisesta kirkosta. Paikan päälle meneminen auttoi ymmärtämään Viron kirkon historiaa ja nykytilannetta.
– Oli hellyttävää nähdä, miten samanlaista Kuresaaren pyhän Nikolaoksen kirkon kirkkokahveilla oli. Se oli ihan kuin meillä: samat systeemit ja todella ystävällinen vastaanotto.
– Mieleeni jäi se, kuinka tapaamillamme ihmisillä oli luja usko kirkon pysyvyyteen. Vaikka väki vanhenee ja vähenee, niin heistä näkyi se, että he uskovat seurakunnan pysyvän tulevaisuudessakin.
Saksa kokee saavansa pyhiinvaelluksesta eväitä omaan hengelliseen elämäänsä. Samalla hän rohkaisee muitakin lähtemään matkalle, etenkin yhdessä muiden kanssa.
– Pyhiinvaellukselle lähtemällä voi oppia paljon ja saada uutta puhtia hengelliseen elämään. Vaikka voin lukea pyhien elämäkertoja, vahvistavat erityisesti pyhiinvaelluskokemukset suhdetta paikallisiin pyhiin. Esimerkiksi vierailu pyhän Platonin haudalla teki hänet paljon tutummaksi. Kokemus pyhien läsnäolosta palveluksissa konkretisoituu pyhiinvaelluksilla. Pyhiinvaellukselle kannattaa lähteä porukalla, silloin kokemus on jaettu.
Juttua on korjattu 30.6.2025 klo 13:56 korjaamalla tiedoksi, että arkkipiispa Herman oli kotoisin Muhun saarelta.