Ortodoksisuus Ukrainassa: Uskonnollista terroria Venäjän väliaikaisesti valloittamilla alueilla

Vuoden 2014 jälkeen Ukraina on menettänyt hallinnan osasta maantieteellistä aluettaan. Jo tuolloin perustettiin Itä-Ukrainaan niin sanotut Donetskin kansantasavalta ja Luhanskin kansantasavalta ja Krim liitettiin Venäjään. Vuoden 2014 jälkeen noin 7,2 % Ukrainan alueesta on siirtynyt Venäjän federaation suoraan tai epäsuoraan hallintaan.

Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaa vastaan 2022. Tuolloin Venäjä onnistui valtaamaan ja ottamaan hallintaansa lisää Ukrainalle kuuluvia alueita, jotka myöhemmin liitettiin Venäjään. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi osat Zaporižžjan ja Hersonin alueista.

Uskonnollinen politiikka miehitetyillä alueilla sisältää useita tekijöitä, jotka ovat johtaneet painostukseen sekä väkivallan ja uskonnollisten yhteisöjen eri muotoihin. Erilaiset painostuksen muodot koskevat erityisesti niitä yhteisöjä, jotka eivät suostu yhteistyöhön miehityshallinnon kanssa tai kieltäytyvät vaihtamasta kirkollista jurisdiktiota: toisin sanoen liittymästä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Miehitetyille alueille pyritään järjestelmällisesti luomaan uskonnollinen monopoli ja muuttamaan kirkot propagandan välineiksi.

Ukrainan kirkollinen kenttä

Valtaosa Ukrainan väestöstä on ortodokseja. He jakaantuvat kahteen merkittävään kirkkoon: Ukrainan ortodoksinen kirkko UOK, joka on ollut Moskovan patriarkaatin alainen ja Ekumeenisen patriarkaatin autokefaaliseksi tunnustama Ortodoksinen kirkko Ukrainassa OKU. Molemmilla kirkoilla on seurakuntia koko Ukrainassa, myös niillä alueilla, jotka ovat joutuneet Venäjän armeijan miehittämiksi. Miehityksen myötä ortodoksisten yhteisöjen elämä on muuttunut merkittävästi: uskonnollisten yhteisöjen määrä ja kirjo ovat vähentyneet huomattavasti. 

Tilanteen syntyyn ovat vaikuttaneet seuraavat tekijät.

1. Venäläisen lainsäädännön ulottaminen ja käyttöönotto miehitetyillä alueilla.

Miehitetyillä alueilla vallitsevien säädösten mukaan uskonnollisten yhteisöjen on rekisteröidyttävä miehittäjän lainsäädännön mukaan. Jos rekisteröintiä ei tee, kaikki julkinen toiminta, mukaan lukien avoimet jumalanpalvelukset ja uskonnollisten rakennusten vuokraaminen tai rakentaminen, on kielletty. Kuitenkin UOK:n ja OKU:n olosuhteet eroavat toisistaan. 

UOK:n seurakuntia on liitetty Venäjän ortodoksisen kirkkoon (VOK) miehitetyillä alueilla. vallattujen alueiden seitsemästä UOK:n hiippakunnasta kuusi siirtyi rauhanomaisesti VOK:oon. Ainoastaan Berdjanskin hiippakunnassa arkkipiispa Efrem vastusti siirtoa, mutta papisto oli VOK:oon liittymisen kannalla. Suurin osa papistosta vetosi suoraan patriarkka Kirilliin pyytäen seurakuntien liittämistä VOK:oon. Toukokuussa 2023 hiippakunta liitettiin virallisesti VOK:oon, ja toisin ajatteleva piispa Efrem korvattiin uudella piispalla.

OKU:a miehityshallinto ja VOK ovat pitäneet harhaoppisena "valekirkkona". Siksi miehitetylle alueelle on luotu olosuhteet, jotka tekevät OKU:n toiminnan siellä mahdottomaksi.

2. Kaupunkien ja koko (uskonnollisen) infrastruktuurin hävittäminen ja tuhoutuminen

Taistelujen ja miehityksen mukanaan tuomat tuhot vaikuttavat seurakuntien ja yhteisöjen häviämiseen miehitetyillä alueilla. Näin on käynyt esimerkiksi sellaisissa kaupungeissa, kuten Sievierodonetsk, Lysytšansk, Bahmut, Rubizhne, Izjum, Avdijivka, Volnovaha, Lyman, Popasna, Vovtšansk ja Vuhledar. Näistä esiin voi nostaa Bahmutin, jossa ennen sotaa asui 72 300 ihmistä. Kaupungista on tuhoutunut 80 % pitkäaikaisten taistelujen seurauksena, eikä siviiliväestöä ole enää jäljellä. 

Uskonnolliset rakennukset joutuvat säännöllisesti tulituksen ja tuhon kohteeksi. Religion on Fire -projektin tarkoituksena on dokumentoida uskonnollisten rakennusten vaurioita ja Venäjän armeijan uskonnollisiin yhteisöihin kohdistamia sotarikoksia. Projektin tietojen mukaan yli 700 uskonnollista rakennusta on tuhoutunut tai vahingoittunut koko Ukrainassa helmikuusta 2022 elokuuhun 2025.
Suurin osa vahingoittuneista kirkoista kuuluu ortodoksisille kirkoille (376 kuuluu UOK:lle ja 66 OKU:lle). Tietoa keränneet ovat huomauttaneet, että osa uskonnollisista rakennuksista on saattanut joutua tulituksen kohteeksi sattumalta summittaisen pommituksen seurauksena. On myös olemassa todisteita siitä, että Venäjän armeija on kohdentanut hyökkäyksiään uskonnollisia rakennuksia vastaan.

On mahdotonta antaa tarkkaa lukua tuhoutuneista ja vahingoittuneista uskonnollisista rakennuksista, sillä taistelut Ukrainassa jatkuvat joillain alueilla edelleen ja osa Ukrainaa on Venäjän joukkojen miehittämää.
Alueellinen jakauma osoittaa, että tuhoutuneiden ja vahingoittuneiden rakennusten määrä on huomattavasti suurempi miehitettyinä olevilla tai olleilla alueilla sekä sotatoimialueilla kuin muualla Ukrainassa. Puolet kaikista tuhoutuneista tai vahingoittuneista rakennuksista sijaitsee Itä-Ukrainassa Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueilla. Huoli uskonnollisista rakennuksista ei ole kiireellinen ainoastaan pyhien tilojen ja kulttuuriperinnön tuhoutumisen vuoksi, mutta myös siksi, että ne ovat palvelleet ihmisiä, jotka ovat hakeneet suojaa ja tukea.

3. Erilaiset painostuksen, vainon ja väkivallan muodot papistoa, uskovia ja yhteisöjä kohtaan.

Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen ja ajatushautomoiden raportit osoittavat toistuvasti, että Venäjän miehittämillä alueilla käytetään erilaisia väkivaltaisia painostuskeinoja. Tällaisia keinoja ovat vainot, kuulustelut, pakkokarkotukset alueelta, vangitsemiset, kidutukset ja murhat. Niitä käytetään järjestelmällisesti sellaista papistoa ja uskovia vastaan, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä miehityshallinnon kanssa eivätkä osoita lojaalisuutta viranomaisille.

Erityisesti UOK:n edustajiin miehitetyillä alueilla kohdistetaan erilaisia painostuksen ja pakottamisen muotoja. Näin on käynyt esimerkiksi Berdjanskin hiippakunnan ortodoksiselle papille Konstantin Maksimoville, joka kieltäytyi tukemasta seurakunnan siirtymistä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Toukokuussa 2023 miehityshallinto pidätti hänet, ja elokuussa 2024 tuomioistuin antoi hänelle 14 vuoden vankeusrangaistuksen vakoilusta ja lähetti rangaistussiirtolaan.

Myös niillä miehitetyillä alueilla, missä UOK:n papisto on osoittanut lojaalisuutta viranomaisia ja VOK:a kohtaan, UOK:n ja Moskovan patriarkaatin välillä ei ole täydellistä luottamusta. Kolmen miehitetyn alueen UOK:n hiippakunnan piispat on korvattu venäläisillä, ja paikallisten seurakuntien pappeja on vaihdettu. Miehityksen jälkeen uusia pappeja näiden alueiden seurakuntiin on nimetty 102 (44 % kaikista UOK:n papeista miehitetyillä alueilla), kun taas 132 (56 %) pappia on toiminut seurakunnissa jo ennen Venäjän hyökkäystä.

On myös olemassa pappeja, jotka ovat kokeneet miehityksen, kuulusteluja tai jopa vankeuden. Osa näistä papeista on myöhemmin löytänyt tien Ukrainan hallitsemille alueille eri tavoin. He ovat antaneet todistajanlausuntoja ja jakaneet tietoja miehityshallinnon ja Venäjän turvallisuusjoukkojen harjoittamasta vainosta ja väkivallasta. OKU:n pappien, Vasyl Kvaskon, Igor Synchynan ja Vasyl Vyrozubn haastatteluja on myös julkaistu.

Ukrainan valtiollisen etnisen politiikan ja omantunnonvapauden palvelun (DESS) nykyinen johtaja Viktor Jelensky on julkaissut tarkempia tietoja kuolleiden ja haavoittuneiden määrästä. Näissä tilastoissa ovat mukana tiedot myös miehitetyistä ja jo vapautetuista alueista.
Valtiollisella palvelulla on tietoa "yli 40 papista ja pastorista, munkeista ja uskonnollisten oppilaitosten opettajasta, jotka Venäjän sotilaat tappoivat Kiovan, Tšernihivin ja Hersonin alueiden miehityksen aikana; suuri määrä papistoa kuoli Donetskin, Luhanskin ja Harkovan alueiden pommituksissa."[1]

Seuraukset ortodoksisille kirkoille

Kaikki edellä kerrotut asiat ovat johtaneet uskonnollisten yhteisöjen määrän merkittävään vähenemiseen miehitetyillä alueilla. UOK:n seurakuntien määrä on vähentynyt huomattavasti. OKU:n seurakunnat on hävitetty miehitetyiltä alueilta kokonaan.
Kaiken kaikkiaan yhteisöjen sosiaalinen aktiivisuus on vähentynyt. Lisäksi miehitetyille alueille on muodostunut uskonnollinen monopoli (VOK), uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuva täydellinen kontrolli sekä tapa välineellistää kirkkoja.