Maailmalta

Pyhä Nonna oli "timantinkirkas nainen", luonnehti edesmennyt nunna Kristoduli

| Teksti: Karoliina Maria Schauman | Kuva: Karoliina Maria Schauman
Pyhän Nonnan ikonikuva

”Timantinkirkas nainen”, luonnehtii äiti Kristoduli kirjassaan pyhää Nonnaa, joka oli syntyisin kristitystä perheestä Kappadokiassa. Hänen puolisonsa Gregorios Vanhempi oli Nazianzoksen kaupungin virkamies.

Lapsettoman avioparin lannistumattomien rukousten hedelmänä syntyi tytär Gorgonia ja pojat Gregorios ja Kesarios. Kaikki he ovat kirkon pyhiä, ja elivät 300-luvulla.

Gregorios vertaa vanhempiaan Abrahamiin ja Saaraan, sekä mainitsee äitinsä kohdalla erityisesti tämän rukoukset ja ohjauksen, rohkeuden ja hyveellisen esimerkin.

Nonnan elämäkerrassa sanotaan, että hänelle oli tärkeää vain se, kuinka antaa kunnian sille Jumalan kuvalle, joka oli painettu hänen sieluunsa.

Perheen tytär Gorgonia avioitui ja sai useita lapsia, joista Nonnan tyttärentyttäret Alypiana, Eugenia ja Nonna tunnetaan nimeltä. Gorgoniaa kuvataan armeliaaksi, myötätuntoiseksi ja vieraanvaraiseksi, ja hänen puheensa oli rakentavaa ja hyödyllistä. Hän kaunisti kirkkoja ja piti etenkin kokoöisistä jumalanpalveluksista. Gorgonia osasi ulkoa pitkiä jaksoja Raamatusta, ja psalmeja hän lauloi töitä tehdessään. Itsestään hän tahtoi tehdä Jumalan elävän temppelin. Kahdesti elämässään hän parani ihmeellisesti. Gorgonia kuoli 42-vuotiaana. Gregorios-veli puhui hautajaispuheessaan sisarensa vaatimattomuudesta, sisäisestä loistosta, itsehillinnästä, uskosta ja kärsivällisyydestä. Näin piirtyy kuva yhtä säihkyvästä tyttärestä kuin äitikin.

Nonnan nuorin, Kesarios Nazianzoslainen, opiskeli Kappadokiassa, Palestiinassa ja Aleksandriassa. On todennäköistä, että hän tutustui pyhään Athanasios Suureen ja tapasi mahdollisesti myös pyhittäjä Antonioksen Aleksandriassa ollessaan.

Kesarioksesta tuli lääkäri keisarin hovissa. Kristittyjen vainojen aikana hänet yritettiin saada luopumaan uskostaan kunnianosoituksia ja rikkauksia luvaten, mutta hän tunnusti julkisesti uskonsa ja luopui asemastaan.

Myöhemmin hän toimi Nikean kaupungin varainhoitajana. Hän menehtyi 38-vuotiaana jättäen koko omaisuutensa köyhille.

Keskimmäisestä lapsesta Gregorioksesta tuli Nazianzoksen piispa, missä hän myös samalla huolehti ikääntyneistä vanhemmistaan. Hän toimi piispana Konstantinopolissakin, jossa silloin oli sekava kanoninen tilanne eri ryhmittymien välillä. Gregorios oli sävyisä, ja kehotti muitakin olemaan armahtavaisia. Jo opiskeluaikoinaan hän oli ystävystynyt Ateenassa Basileios Suuren kanssa. Yhdessä he kokosivat luostarielämän periaatteet sääntökokoelmaksi.

Pyhä Gregorios innoittaa

Pyhä Gregorios Teologi oli loistelias saarnaaja ja syvällinen kirkon opettaja. Gregorioksen kauniit ja syvälliset teologiset ilmaisut ovat innoittaneet myös kirkkoveisujen kirjoittajia, ja hänen puheitaan käytettiin retoriikan opetuksessa. Hiljainen kilvoitteluelämä oli hänelle rakasta, ja hän asui välillä luostarissa. Elämänsä viimeiset vuodet hän elikin hiljaisuudessa, kirjoittaen ja ohjaten.

Nonnan lapset ovat loistaneet tähtien tavoin kirkon elämässä. Eräänlainen kätkeytyneisyys oman elämän kohdalla ei ole ominaista vain äideille, joita kunnioitetaan pyhinä. Monet suuret kilvoittelijat elivät elämänsä muilta kätkössä, ja heidän oppilaansa ovat kertoneet heistä, kuten lapset äideistään. Pyhittyneelle äitiydelle ovatkin tyypillisiä samat piirteet, jotka pyhyyteen yleensäkin liitetään: nöyryys, rakkaus, itsensä antaminen Jumalalle ja lähimmäisen palvelukseen.

Lähteet:
Gregorios Teologi (Nazianzoslainen): In laudem sororis Gorgoniae (Orat. 8)
Synaksarion-sarja
Nunna Kristoduli: Hiljaisuuden kosketus. Minerva 2012, 138–139
Anni Maria Laato: Matres Ecclesiae. Kirkkoäidit. Perussanoma 2011, 54-58