Syyskuun ensimmäinen päivä oli Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen ensimmäinen kokonainen työpäivä, joka alkoi luontevasti Konstantinopolin ekumeenisen patriakka Bartolomeoksen opetuspuheella. Hän puhui etäyhteydellä Istanbulista, kauniiden havupuiden siimeksestä.
Patriarkan puhe oli täynnä valoa, vaikka hän maalasi realistisin värein kuvan maapallon tilanteesta. Hän aloitti korostamalla, että ”Kristuksen valo loistaa kirkkaammin kuin mikään pimeys sydämessämme ja maailmassamme”. Mutta olemme kaukana siitä, mihin meidät on kutsuttu ja mihin voisimme pystyä: ”Kuinka voimme sovittaa suurenmoisen uskomme ja ilmeisen epäonnistumisemme?”
Hän puhui synnistä, joka saa meidät unohtamaan Jumalan läsnäolon kaikessa ja kaikissa ihmisissä. Itsekeskeisyytemme ja itsekkyytemme estää meitä tajuamasta ja tunnistamasta tarkoituksen, jota varten Jumala on luonut meidät jokaisen ja kaiken olemassa olevan.
Patriarkka Bartolomeos ei puhu pelkästään luonnonsuojelusta, vaan korostaa johdonmukaisesti sitä, kuinka synti ja riisto luomakuntaa kohtaan liittyy erottamattomasti epäoikeudenmukaisuuteen ihmisiä kohtaan.
Tarvitsemme kosmista katumusta ja kosmista ylösnousemusta.
Hengellinen maailmankatsomus kutsuu laajempaan – ekumeeniseen – katsomukseen, joka näkee Kristuksen maailmankaikkeuden sydämessä ja kaikkeuden tasapainossa. Jos katsomme maailmaa näin, kosmisen kirkastumisen valossa, voimme yksilöinä ja yhteiskuntana lähteä tielle, jolla luomakunnan rikotut kasvot eheytyvät ja jolla vastuu synnistä tunnustetaan, synnistä olla näkemättä Jumalan läsnäoloa kaikessa ja kaikissa ihmisissä. Koko maailmankaikkeus, koko luomakunta muodostaa kosmisen liturgian.
Patriarkka päätti puheensa vetoomukseen ihmisten elämää ja luomakuntaa tuhoavan sodan lopettamiseksi Ukrainassa.
Patriarkan puhe sai innostuneen vastaanoton täpötäydessä kokoussalissa. Etäyhteys välitti hänen lämpimän, helposti lähestyttävän persoonansa.
Luomakunnan teemaa jatkettiin täysistunnossa, jossa kuultiin vielä kaksi merkittävää ortodoksien puheenvuoroa, Kalkedonin metropoliitta Emmanuelin teologinen esitelmä ja Lontoon koptilaisen arkkipiispa Angeloksen koskettava, käytännönläheinen puheenvuoro. Näissä asioissa ortodoksit osaavat tuoda merkittävän panoksen ekumeeniseen keskusteluun. Patriarkka Bartolomeoksen osuus on koko hänen kautensa ajan ollut uraauurtava. Eräs ortodoksinen osanottaja huokaisi: "Osaamme kyllä puhua luomakunnasta, mutta teemmekö mitään, mihin patriarkka meitä kehottaa?”
Samana aamuna Katolisen kirkon korkea edustaja, kristittyjen ykseysneuvoston johtaja kardinaali Kurt Koch toi yleiskokoukselle paavi Franciscuksen tervehdyksen. Katolinen kirkko ei ole KMN:n jäsen, mutta tekee läheistä yhteistyötä monella alalla. Karlsruhessa sitä edustaa 20-henkinen virallinen valtuuskunta, ja yleiskokouksen monissa työryhmissä ja oheisohjelmissa on vahva katolinen edustus.
Ortodoksisen kirkkovuoden luomakunnan päivä on kaunis esimerkki ortodoksisesta vaikutuksesta ekumeniassa. Patriarkka Demetrios siunasi kirkkovuoden alun 1. syyskuuta luomakunnan päiväksi jo vuonna 1989. Paavi Fransiscus on määrännyt sitä vietettäväksi katolisessa kirkossa vuonna 2015, ja monet protestanttiset kirkot ovat omaksuneet saman käytännön. Tämän taustalla on patriarkka Bartolomeoksen johdonmukainen ja hellittämätön työ tietoisuuden lisäämiseksi luomakunnan kokemasta uhasta – katumussaarna luontoa ja lähimmäistä riistävälle ihmiskunnalle.