Kristuksen syntymäjuhlan vietto on Jeesus Nasaretilaisen elämään nähden myöhäinen perinne. Juhlaa alettiin viettää 300-luvulla, jolloin lännessä päiväksi valittiin 25. joulukuuta. Idässä juhlaa vietettiin aluksi 6. tammikuuta Kristuksen kasteen juhlan yhteydessä.
Syntymän ajankohdasta tai muista tapahtumista ei ole säilynyt paljon tietoja. Varhaisimmat kertomukset ovat Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit ja Jaakobin protoevankeliumi. Ne on laadittu myöhemmin, ja tarkka lukija huomaa eroja niiden välillä. Kun Luukas kertoo enkeli Gabrielin vierailusta Marian luo, Matteus ei mainitse tästä mitään.
Matteus kertoo, miten Marian havaittiin olevan raskaana, ja Joosef miettii, mitä tehdä. Herran enkeli ilmestyy Joosefille, joka päättää olla hylkäämättä Mariaa. Näkökulma on Joosefin, Matteus ei kerro Mariasta oikein mitään.
Matteuksen kertomuksessa Itämaan tietäjät tulevat etsimään syntynyttä lasta, kun taas paimenet ja heille ilmestyvä enkeli ovat osa Luukkaan versiota. Matteus toteaa Jeesuksen syntyneen Juudean Betlehemissä, mistä perhe pakenee Egyptiin, ja siirtyy Nasaretiin vasta pakolaisuuden jälkeen. Luukkaan Joosef matkustaa Marian kanssa Nasaretista Betlehemiin, missä Jeesus syntyy. Kertomukset ovat erilaiset, mikä johtuu siitä, että kumpikin on laatinut oman versionsa Jeesuksen pitkälti jo unohtuneesta lapsuudesta.
Yhtäläisyydet paljastavat varhaisimmat traditiot
Matteuksen ja Luukkaan välisiä yhtäläisyyksiä pidetään varhaisimpina perimätietoina Jeesuksen syntymästä: vanhempien nimet olivat Joosef ja Maria, ja kumpikin kertoja mainitsee kihlausaikana eli ennen avioliittoa alkaneen raskauden sekä enkelin ilmestyksiä. Kumpikin sijoittaa Nasaretilaisen syntymän Betlehemiin, vaikka nimestä päätelleen Jeesus oli kotoisin pohjoisesta Nasaretista. Näin evankelistat sanovat, että Jeesus oli Daavidin poika, Israelin kansalle luvattu Messias.
Kertomukset sekoittuvat helposti yhdeksi kokonaisuudeksi. Erot selitetään joskus sillä, että ne kuvaavat samoista tapahtumista eri yksityiskohtia. Sekoittamalla kertomukset toisiinsa Matteuksen ja Luukkaan omat äänet eivät pääse ansaitsemillaan tavoilla esiin. Kun kertomuksia lukee erikseen, saa selville, mikä evankelistoille ja heidän yleisöilleen oli tärkeää Jeesuksen syntymässä.
Matteus: profeettojen ennustukset toteutuvat
Matteukselle Jeesus on Daavidin sukua ja Herran voideltu. Matteus lähestyy tapahtumaa juutalaisten pyhien kirjoitusten näkökulmasta. Kaikki on ennustettu profeettojen kirjoissa, kuten Matteus osoittaa lainaamalla kirjoituksia useaan kertaan 1–2 luvussaan (ja muuallakin evankeliumissa). Jeesuksen syntymässä on yhtäläisyyksiä Mooseksen, Israelin kansan vapauttajan, tarinaan: Moosesta uhkasi varhaislapsuudessa Egyptin farao, Jeesusta kuningas Herodes. Joosefin unennäöllekin löytyy esikuva 1. Mooseksen kirjassa, jossa Jaakobin poika Joosef etenee Egyptin faraon hovissa unia tulkitsemalla.
Yhteyksiä löytyy myös 2. Samuelin kirjan kuvaukseen Davidin pojan, Salomon, syntymästä. Jeesuksen syntymä merkitsee Jumalan läsnäoloa – hänen toinen nimensä on Immanuel, ”Jumala kanssamme”. Jeesusta ei evankeliumissa kutsuta tällä nimellä, mutta usein toistuu ajatus hänen läsnäolostaan. Entä tietäjät? Vaikka Matteuksen näkökulma on vahvasti kiinni juutalaisuudessa, hän tuo ei-juutalaiset kumartamaan vastasyntynyttä Daavidin jälkeläistä maagien hahmossa.
Luukas tuo näkyviin profeetalliset naiset
Luukas limittää Jeesuksen syntymän Johannes Kastajan (Edelläkävijän) syntymään. Enkeli ilmoittaa kummankin syntymän: Johanneksen syntymän hänen isälleen Sakariaalle, Jeesuksen syntymän hänen äidilleen Marialle. Luukas myös antaa Marian keskustella enkelin kanssa ja laulaa ylistyksen Jumalalle. Jeesuksen jo synnyttyä saavat Simeon ja Hanna nähdä hänet temppelissä ja ylistää Jumalaa.
Syntymälle Luukas valitsee maailmanlaajuisen näkökulman. Hän sijoittaa tapahtumat Rooman historiaan, keisari Augustuksen valtakauteen ja Quiriniuksen käskynhaltijakauteen. Nykyhistorian näkökulmasta ajoitus ei ole täsmällinen, sillä Johanneksen syntymä ajoitetaan Herodes Suuren aikakauteen, joka päättyi pari vuotta ennen Quiriniuksen aikaa. Olennaista Luukkaalle ei ole tarkka aika, vaan koko valtakunnan kattava näkökulma.
Luukkaan sanastoa ovat rauha, sotajoukot ja Jumalan kunnia. Paimenille ilmestyy enkeli, viestintuoja, joka saa seurakseen taivaallisen sotajoukon. Kuvauksessa kaikuu pax romanan vastakohtana Jumalan rauha. Kun Matteuksen maagit ilmeisesti edustavat pakanoita, Luukkaalla vastasyntynyttä tervehtivät paimenet.
Tarinat kietoutuvat toisiinsa, ja siksi esimerkiksi jouluikoneista löytää niin paimenet kuin tietäjät. Matteuksen ja Luukkaan kertomukset yhdistettiin jo varhain toisiinsa. Näin tapahtui Jaakobin protoevankeliumissa, 100-luvulla laaditussa kolmanneksi varhaisimmassa kuvauksessa Jeesuksen – ja erityisesti Marian – syntymästä.
Oliko syntymäpaikka talli vai luola?
Entä syntymäpaikka, oliko se talli vai luola? Protoevankeliumissa syntymä tapahtuu luolassa. Kyseessä on perimätieto, jonka tunsivat myös Justinos Marttyyri ja Origenes. Luukas puhuu lapsen kapaloimisesta ja panemisesta eläinten seimeen, eli ruokintakaukaloon. Sellainen voi olla tallissa, mutta myös eläinten ruokintapaikalla. Rakennuksen sijaan kyseeseen voisi tulla ehkä jonkinlainen katos ulkoilmassa tai vaikkapa luola.
Jos Raamatun kertomuksia ei oteta lukuun, tiedämme muiden lähteiden kautta hyvin vähän siitä, mitä Kristuksen syntymäyönä tapahtui.
Joulun tähdelle löytyy selityksiä
Historiantutkimuksen perusteella tietoja jouluyöstä on siis hyvin vähän. Tutkijat eivät ole varmoja Jeesuksen syntymävuodesta, mutta yleisimmin Jeesuksen arvellaan syntyneen vuosien 6-4 eaa. välillä. Synnyinvuotta on yritetty jäljittää kuningas Herodeksen kuolinvuoden kautta tai Luukkaan mainitseman verollepanon, itse asiassa väestönlaskennan avulla. Nykyisin Herodeksen kuolema ajoitetaan vuoteen 4 ennen ajanlaskumme alkua, kun taas Luukkaan mainitsema Quirinius toimi Syyrian käskynhaltijana vuonna 6 jaa.
Keitä sitten olivat itämaan tietäjät – ja onko heistä mainintoja muissa lähteissä kuin Matteuksen evankeliumissa? Vastaus on: ei. Betlehemin tähteä tai itämaan tietäjiä ei mainita Matteuksen lisäksi muissa evankeliumeissa tai tunnetuissa lähteissä. On arveltu, että itämaan tietäjillä viitattiin Kaksoisvirran maan maageihin, jotka olivat joko pappeja, lääkäreitä ja tähtitieteilijöitä.
Nykyisen tutkimuksen mukaan joulun tähden taustalla saattaisi olla tiettyjen planeettojen konjunktio eli tilanne, jossa planeetat näkyvät taivaalla hyvin lähekkäin. Esimerkiksi Jupiter, Saturnus ja Venus ovat näkyneet taivaalla lähekkäin niinä vuosina, joina Jeesus olisi voinut syntyä. Myös komeettaa tai supernovaa (vuonna 5 eaa.), on pohdittu selitykseksi.
Lopuksi lienee syytä selventää, että artikkelin tarkoitus ei ole kyseenalaistaa Raamatun kertomuksia tai Kirkon opetusta, vaan nimenomaan tarkastella, mitä eri lähteet kertovat Kristuksen syntymästä.
(Viimeisin osio: Susanna Somppi)
Juttu on julkaistu alun perin 21.12.2021.
Pääkuva 1 ylhäällä: Jouluaiheinen fresko (Filippo Lippi) sijaitsee katedraalissa Spoletossa, Italiassa. Kuva: iStock
Pääkuva 2 ylhäällä: Tummasävyinen jouluikoni löytyy Pietarista Kristuksen ylösnousemuksen katedraalista, joka tunnetaan myös Verikirkkona tai Kirkkona veren päällä. Kirkko rakennettiin 1883–1907 paikalle, missä tsaari Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881. Kuva: iStock
Lähteet: Apostolisten isät. Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. (toim. Niko Huttunen, Joona Salminen, Ulla Tervahauta). Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura 2020;
Paula-Christiina Wirtanen: Joulutähden odottelua. Verkkoteksti/Ursa 27.12.2020; Anne Liljeström: Joulun tähden jäljillä. Verkkoteksti/Ursa 20.12.2013; Jukka-Pekka Räsänen: Betlehemin tähti ilmaantuu taivaalle uudestaan vuonna 2065. Savon Sanomat 25.12.2016; Antti Marjanen, Ulla Tervahauta ja Ville Vuolanto: Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura 2020; Raimo Hakola & Outi Lehtipuu: Alussa oli Sana: Kirkkokäsikirjan evankeliumitekstien kommentaari. Helsinki: Kirjapaja 2013; Ulrich Luz: Matthew 1-7: A Commentary. Minneapolis: Fortress Press 2007.
Juttua muokattu 21.12. klo12:05 lisäämällä lähteitä ja korjaamalla Quiriniuksen kirjoitusasu. Samoin 22.12. tekstiä on muokattu tarkentaen sitä, että artikkelin tarkoitus on vertailla eri lähteistä saatavaa tietoa, ei kyseenalaistaa Kirkon opetusta.
Juttu on julkaistu ensi kertaa joulukuussa 2022, mutta ajattoman sisältönsä vuoksi se soveltuu luettavaksi joulun aikaan.