Pari vuotta sitten Venäjän kirkko- ja kulttuuripiireissä leimahti ilmiliekkeihin kiivas väittely siitä, onko perusteltua palauttaa Andrei Rublevin (Rubljov) maalaama, maailmankuulu Pyhän Kolminaisuuden ikoni museosta jälleen kirkon rukouskäyttöön. Ikonimaalari Andrei Rublevin tunnetuimmasta ikonista on tullut yksi keskeisistä venäläisen ortodoksian symboleista kahden viime vuosisadan aikana.
Onko Rublevin Pyhän Kolminaisuuden ikoni siis ensisijaisesti kansallista identiteettiä ilmentävä pyhä esine vai maailman kulttuuriperintöön kuuluva mestariteos?
Neuvostoliitossa ikoneistakin tuli propaganda-aseita
Nykymaailmassa on totuttu ajattelemaan, että museolaitos palvelee yhteistä hyvää säilyttämällä kansallisesti ja kansainvälisesti arvokasta – ja jopa korvaamatonta – taide- ja laajemmin kulttuuriperinnettä tuleville sukupolville sekä mahdollistaa siihen tutustuminen valvotussa ympäristössä: museotilassa, galleriassa, julkisella paikalla tai pyhäkössä.
Venäjällä asiat ovat olleet toisin. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitossa alkoi kommunistinen ideologia määritellä, mikä on arvokasta – myös uskonnollisen sekä taide- ja kulttuuriperinnön suhteen.
Kommunistinen diktatuuri pyrki kontrolloimaan kaikkea. Maan ja sen kansojen vuosituhantista historiaa tulkittiin uudesta ideologiasta käsin. Näin muotoutuivat uudet prioriteetit kulttuuriarvojen ja perinteiden vaalimisen suhteen.
Vallanpitäjien mielestä kansainvälisesti arvostettu ortodoksinen ikonitaide oli toisaalta arvokas propaganda-ase Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella. Järjestämällä kansallisia ja kansainvälisiä näyttelyitä ja tutkimusseminaareja, julkaisemalla eri kielillä näyttäviä valokuva-albumeja ja rahoittamalla erilaisia taide- ja kulttuurimuotoja haluttiin osoittaa, että kommunistinen valta on kiinnostunut uskonnosta ja kulttuuriperinnön suojelemisesta.
Todellisuudessa Neuvostoliitossa merkittävätkin mestariteokset huutokaupattiin peiteoperaatioissa ympäri maailmaa kuihtuvan valtiontalouden elvyttämiseksi. Samalla, kun kirkkorakennuksiin kiinnitettiin suojelukohteesta ilmoittavia tauluja, kirkkoja ja luostareita suljettiin ja annettiin valtion ”suojelukohteina” olevien luostareiden ja kirkkojen rapistua. Tämä vallanpitäjien kaksoismoraali ja tekopyhyys jätti syvät jäljet venäläisten muistiin. Kansan keskuudessa luottamus ”asiantuntijoihin” horjui merkittävästi.
Andrei Rublev on ensimmäinen ikonimaalari, jonka Venäjän ortodoksinen kirkko luki pyhien joukkoon. Tietoa hänestä on vähän, ja se on ristiriitaista, mikä ei kuitenkaan ole harvinaista: vain harvoja keskiaikaisia mestareita tunnetaan nimeltä.
Tänä päivänä ei tiedetä varmuudella, mikä oli kuuluisan ikonimaalarin maallinen nimi tai millainen oli hänen taustansa. Ei tiedetä tarkkaan, missä luostarissa Andrei antoi munkkilupaukset tai kenen johdolla hän opiskeli ja hioi taitojaan. Myös hänen kuolinvuotensa on hämärän peitossa: eri lähteiden mukaan Andrei Rublev kuoli vuosien 1427–1430 välillä – todennäköisesti vuoden 1428 kulkutaudin aikana.
Andrei Rublevin oletetaan syntyneen 1360-luvulla Keski-Venäjällä. Siihen aikaan sukunimien sijaan käytettiin kutsumanimiä. Oman kutsunimensä ”Rublev” Andrei sai todennäköisesti isänsä ammatin mukaan: ”Rubel” ja siitä muodostettu genetiivimuoto ”Rublev” viittaa työkaluun, joilla suoristettiin kankaita ja taljoja.
Ensimmäinen maininta Andreista on Pyhän Kolminaisuuden luostarin aikakirjassa vuoden 1405 kohdalla. Siinä kerrotaan, että igumeni Andronikin johtaman Kristuksen Käsittätehdyn ikonin luostarin viitankantajamunkki Andrei avusti ikonimestari Teofanes Kreikkalaista ja vanhus Prokhoria Moskovan Kremlin Jumalanäidin ilmestyksen katedraalin freskojen maalaamisessa.
Samassa historiikissa mainitaan, että vuonna 1408 Andrei Rublev ja Daniel Musta (Tšernyj) maalasivat seinämaalaukset Vladimirin kaupungin Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraaliin. Samat mestarit maalasivat freskot myös Pyhän Kominaisuuden katedraaliin pyhittäjä Sergei Radonezilaisen perustamassa samannimisessä luostarissa 1420-luvulla.
Kuuluisan Pyhän Kolminaisuuden ikonin Andrei Rublev saattoi maalata joko vuonna 1411 tai vuosina 1425–1427. Vuosisatoja ikoni oli osana Pyhän Kolminaisuuden lavran (Sergiev Posad, lähellä Moskovaa) Pyhän Kominaisuuden katedraalin ikonostaasia, kunnes ikoni siirrettiin bolsevikkien määräyksestä Moskovassa sijaitsevaan Tretjakovin galleriaan vuonna 1929.
Freskojen ja ikonien lisäksi Andrei Rublev kuvitti myös pyhiä tekstejä. Hänen käsialaansa väitetään olevan ns. Hitrovon evankeliumikirjan kuvat (kirjan omistajan, pajari Bogdan Hitrovin mukaan). Kyseessä on vanhin tunnettu venäläinen käsikirjoitus, jossa kuvat sijoitettiin erillisille sivuille tekstiin upottamisen sijaan, kuten keskiajalla oli tapana.
Rublevin maalamat ikonit olivat suuressa arvossa esimerkiksi Venäjän vanhauskoisten keskuudessa vielä 1700-luvulla. Rublev tuli tutuksi myös kulttuuripiireissä vuoden 1817 jälkeen, kun Nikolai Karamzin julkaisi ensimmäisen systemaattisen Venäjän valtion historiikkinsa.
Toisin kuin renessanssin jälkeisessä Euroopassa, ortodoksisessa perinteessä ikonimaalaria ei arvostettu niinkään taitelijana, vaan todistajana tuonpuoleisesta maailmasta. Ikonimaalarin taitojen uskottiin olevan pikemminkin Jumalan lahja kuin yksilön oma saavutus. Siitä huolimatta Moskovassa vuonna 1551 pidetyssä kirkolliskokouksessa Andrei Rublevin ikonit nostettiin esiin esimerkkinä muillekin.
Vuonna 1988 Venäjän ortodoksinen kirkko julisti Andrei Rublevia pyhäksi tunnustaen hänen saavutuksensa teologina ja kristinuskon julistajana maalaamiensa ikonien kautta. Kahdenkymmenen vuoden päästä vuonna 2009 myös Venäjän ortodoksinen vanhauskoisten kirkko julisti hänet pyhäksi. Suomen ortodoksisessa kirkossa pyhittäjä Andrei Rublevin muistopäivä on 4. heinäkuuta.
Julkisivun kiillotusta Andrei Rublevin avulla
Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitossa tehtiin laajamittaista työtä maan historian ”vakauttamiseksi”. Tarkoitus oli osoittaa bolsevikkien vallankaappauksen olevan kansakunnan luonnollisen kehityksen huipentuma – neuvostokausi oli ikään kuin historian jatkumo tsaarien ajoista, joskin uusissa olosuhteissa.
Vanhan Venäjän historiasta etsittiin sopivia henkilöitä, joiden nauttima arvostus parantaisi Neuvostoliiton julkikuvaa erityisesti ulkomailla: se osoittaisi vallanpitäjien suvaitsevaisuutta ja rauhantahtoa. Osana tätä prosessia oli laajamittainen kiinnostus ikoniperinnettä kohtaan, vaikka samaan aikaan ortodoksista kirkkoa sorrettiin, pyhäköt suljettiin ja ikonit salakaupattiin eurooppalaisille keräilijöille.
Kuuluisan ikonitutkijan Igor Grabarin tutkimustyö on vaikuttanut merkittävästi Rublev-myytin syntyyn, yhtä lailla kuin ohjaaja Andrei Tarkovskin elokuva Andrei Rublev vuodelta 1966. Elokuva julkaistiin Neuvostoliitossa vasta vuonna 1971 rankasti lyhennettynä, mutta se teki Andrei Rublevin tutuksi maan älymystölle ja herätti erityistä kiinnostusta hänen tuotantoaan kohtaan – kuuluisa Pyhän Kolminaisuuden ikoni mukaan lukien.
Pyhän Kolminaisuuden ikoni on mainittu ensimmäistä kertaa 1700-luvun alussa vanhauskoisten keskuudessa laaditussa Kertomuksessa pyhistä ikonimaalareista. Siinä on kirjoitettu bysanttilaisista ja venäläisistä ikonimaalareista, joiden joukossa on mainittu muun muassa Andrei Rublev ja Daniel Musta. Anonyymin kirjoittajan mukaan Rublev olisi maalannut Pyhän Kolminaisuuden ikonin igumeni Nikonilta saamanaan kuuliaisuustehtävänä pyhittäjä Sergei Radonezilaisen kunniaksi.
Moskovan yliopiston arkistosta löytyneen 1710 laaditun käsikirjoituksen mukaan Rublev maalasi ”Pyhän Kolminaisuuden kirkon freskot pyhittäjä Sergein muistoksi ja kunniaksi” igumeni Nikonin määräyksestä. Toisin sanoen voidaan olettaa, että Andrei Rublev maalasi freskot Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon – sitä, maalasiko hän nimenomaan Pyhän Kolminaisuuden ikonin sellaisena kuin me sen tunnemme, ei voida varmuudella tietää ainakaan kirjallisten historiallisten lähteiden perusteella.
Kaksi tunnetuinta Pyhän Kolminaisuuden lavran tutkijaa, professori Gorski ja professori Golubinski kirjoittivat 1800-luvulla kyseisestä ikonista, mutta eivät mainitse Andrei Rublevia sen tekijänä lainkaan. Säilyneissä lahjoitus- ja kalusteluetteloissa 1600–1900-luvuilta ei mainita ikonin tekijää – toisin kuin pyhittäjä Kirillin Belozerskin luostarista peräisin olevan Jumalanäidin kuolonuneen nukkuminen -ikonin kohdalla, josta jo 1600-luvun luettelossa on maininta ”Rublevin käsialaa”.
Näin ollen käsitys siitä, että kuuluisa Pyhän Kolminaisuuden ikoni olisi pyhittäjä Andrei Rublevin maalama, vakiintui vasta 1918 jälkeen ikonitutkijan ja Neuvostoliiton johtavan konservaattorin Igor Grabarin aloitteesta.
Ikonin kaksi harvinaista matkaa
Vuodesta 1929 Pyhän Kolminaisuuden ikoni on ollut Tretjakovin galleriassa, vaikka se muodollisesti kuuluukin Bashkiriassa sijaitsevan paikallisen museoon kokoelmaan. Tretjakovin galleriassa ikonia säilytettiin ilmastoidussa vitriinissä tiloissa, joissa olosuhteet ovat museoviranomaisten jatkuvan kontrollin alaisina.
Vuonna 1941 ikoni oli väliaikaisesti evakuoituna Novosibirskiin toisen maailmansodan jaloista.
Vuodesta 1997 lähtien Pyhän Kolmianisuuden ikoni oli vuosittain kunnioitettavana helluntaina eli Pyhän Kolminaisuuden päivänä Tretjakovin galleriassa sijaitsevassa Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän kirkossa. Venäjän ortodoksinen kirkko ei ilmeisesti kokenut tätä kompromissia riittäväksi.
Vuonna 2008 Venäjän ortodoksisen kirkon taholta esitettiin toive ikonin väliaikaisesta luovuttamisesta juhlan ajaksi Pyhän Kolminaisuuden lavraan Sergiev Posadissa. Tuolloin museoviraston vastaus oli kielteinen, ja perusteena olivat ikonin kuljettamiseen liittyvät riskit.
Pyyntö uusittiin vuonna 2022, jolloin Pyhän Kolminaisuuden ikoni kuljetettiin ensimmäistä kertaa museotilojen ulkopuolelle sitten vuoden 1941. Tuolloin ikoni vieraili Pyhän Kolminaisuuden lavrassa pyhittäjä Sergei Radonezilaisen pyhäinjäännösten löytämisen 600-vuotisjuhlan aikaan 16.–18.7.2022. Vierailun jälkeen tutkijat totesivat ikonin saaneen 61 ”merkittävää vahinkoa”, vaikka ikonia kuljetettiin ilmatiiviissä vitriinissä.
Kuuluisa ikoni nyky-Venäjän ”palveluksessa"
Moskovan patriarkaatin virallisilla internet-sivuilla julkaistiin vapaasti suomennettuna seuraavan sisältöinen tiedote 15.5.2023: ”Vastauksena lukuisiin ortodoksiuskovien pyyntöihin Venäjän federaation presidentti V. V. Putin teki päätöksen palauttaa Venäjän ortodoksiselle kirkolle pyhittäjä Andrei Rublevin maalaman ihmeitätekevän Pyhän Kolminaisuuden ikonin. Hänen Pyhyytensä Kirillin, Moskovan ja koko Venäjän patriarkan siunauksesta vuoden kuluessa ihmeitätekevä ikoni tuodaan kirkkokansan kunnioitettavaksi Moskovan Kristus Vapahtajan katedraaliin, ja myöhemmin se siirretään historialliseen sijaintipaikkaansa Pyhän Kolminaisuuden katedraaliin pyhittäjä Sergein Pyhän Kolminaisuuden lavraan”.
Asiasta ei ole juuri kuulunut selityksiä sen paremmin Venäjän kulttuuriministeriöltä, museovirastolta ei edes Tretjakovin gallerialta, vaikka Pyhän Kolminaisuuden ikoni kuuluu Venäjän federaation museokokoelman valtion omistamaan osaan ja on lain mukaan ”luovuttamaton”.
Tretjakovin galleriassa pidettiin laajennettu asiantuntijoiden ja konservaattoreiden kokous, johon osallistuivat Venäjän johtavat asiantuntijat ikonitaiteen alalta. Kokouksen aiheena oli Pyhän Kolminaisuuden ikonin tämänhetkinen kunto ja sen mahdollinen väliaikainen siirto juhlajumalanpalveluksiin Pyhän Kolminaisuuden lavraan. Ikonin vauriot huomioiden asiantuntijoiden yhteinen päätös oli kielteinen. Muutama tunti tämän jälkeen Moskovan patriarkaatin sivuilla tiedotettiin ikonin siirtämisestä Tretjakovin galleriasta Kristus Vapahtajan kirkkoon, mikä tapahtui Pyhän Kolminaisuuden juhlan aattona 3. kesäkuuta 2023 – vastoin edellä mainittua museoviranomaisten kielteistä lausuntoa. Lausunnossa painotettiin erityisesti, että ikonin siirtäminen ilman asianmukaista suojausta voi olla tuhoisa.
Luovutusprosessin ”kruunasi” Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin 26.5.2023 antama määräys Venäjän ortodoksisen kirkon kirkkotaiteen, arkkitehtuurin ja konservoinnin asiantuntijaneuvoston puheenjohtajan, Moskovan hiippakunnan arkeologisen museon johtajan ja patriarkan kulttuurineuvoston jäsenen, rovasti Leonid Kashinin erottaminen kaikista viroistaan: juuri hän allekirjoitti asiantuntijaryhmän kielteisen päätöksen ikonin siirtämisestä ilman asianmukaista suojausta.
Sopimus ikonin luovuttamisesta allekirjoitettiin vasta jälkikäteen 12.7.2023. Kirkon puolesta sopimuksen allekirjoitti patriarkka Kirill. Sen mukaan Tretjakovin galleria luovuttaa Pyhän Kolminaisuuden ikonin Venäjän ortodoksiselle kirkolle 49:ksi vuodeksi ehdolla, että vastuu ikonin asianmukaisesta säilyttämisestä on museovirastolla. Sopimuksen mukaan ikoni sijoitetaan jossakin vaiheessa Pyhän Kolminaisuuden lavran Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, missä se alun perin olikin.
Kuitenkin Tretjakovin gallerian johto on jo vuosia sitten sijoittanut kuuluisia ikoneita saleihin, jotka vihittiin ortodoksiseksi kirkoksi ja pyhitettiin pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän muistolle. Museokirkossa toimitettiin säännöllisesti jumalanpalveluksia, ja sen perustamisella pyrittiin saattamaan mestariteokset muidenkin kuin ortodoksien ulottuville.
Se, miten ikoni luovutettiin kiireesti pois piittaamatta mahdollisista riskeistä, herätti julkisuudessa epäilyksiä, että ikoni haluttiin pikaisesti esille, jotta se nostattaisi isänmaallisia tunteita kirkkokansassa hetkellä, jolloin Venäjä kärsii merkittäviä menetyksiä aloittamassaan hyökkäyssodassa Ukrainaan – sodassa, jolle Venäjän ortodoksisen kirkon johto on osoittanut yksiselitteisen tukensa.
Heinäkuun 18. päivänä 2023 Pyhän Kolminaisuuden ikoni siirrettiin Grabarin konservointilaitokselle suunniteltua restaurointia varten, minkä jälkeen ikoni lopultakin oli määrä siirtää Pyhän Kolminaisuuden lavraan.
Pyhän Kolminaisuuden ikonin kohtalo ilmentää paikalliskirkkojen historiassa vaiheita, jolloin kirkkotaideteoksen liturginen merkitys tuntuu suuremmalta kuin sen taiteellinen arvo.
Kiistely siitä, kumpi on tärkeämpää: uskonnolliseen käyttöön tarkoitetun teoksen säilyttäminen tuleville sukupolville vai sen alkuperäisen uskonnollisen käytön jatkaminen, lienee ikuinen.
Ikoni palasi ”kotiin” kesäkuussa
Kuuluisan ja asiantuntijoiden vaarallisen heikkokuntoiseksi toteaman ikonin vaelluksen seuraavaksi kohteeksi osoittautui Kristus Vapahtajan kirkko Moskovassa, minne se siirrettiin patriarkka Kirillin määräyksestä 5.1.2024. Näin patriarkka sai toimittaa juhlapalvelukset tämän kansallisaarteen äärellä.
Vasta kesäkuussa 2024 Pyhän Kolminaisuuden ikoni toimitettiin erikoiskuljetuksena Pyhän Kolminaisuuden lavraan Sergievin Posadiin. Ennen kuin Pyhän Kolminaisuuden ikoni sijoitettiin luostarin samanimiseen pääkirkkoon, se odotti juhlasaattuetta pyhäkön ulkopuolella kosteus- ja lämmönsäätelyjärjestelmin varustetussa, ilmatiiviissä ja panssaroidussa kaapissa, joka oli suojattu teltalla.
Ikonin siirto oli ajoitettu Pyhän Hengen vuodattamisen eli Pyhän Kolminaisuuden juhlaa edeltävään aikaan. Juhlan aattona 22.6.2024*, Moskovan patriarkan johtamassa saattueessa, ikoni lopultakin siirrettiin alkuperäiselle paikalleen Pyhän Kolminaisuuden katedraalin ikonostaasiin, kuninkaan ovien oikealle puolelle.
*Toim. huom.: ko. juhlaa vietetään Moskovan patriarkaatissa eri aikaan kuin Suomessa.