Maailmalta

Antiokian patriarkka tuomitsee Syyrian kirkkohyökkäyksen ja vaatii presidentiltä vastuuta

Yli 20 kristittyä – joidenkin lähteiden mukaan 25 – kuoli ja yli 50 loukkaantui* pyhän Elian kirkossa tapahtuneessa terrori-iskussa Damaskoksen Dweilassa. Antiokian patriarkka Johannes X kritisoi Syyrian hallitusta puutteellisesta reagoinnista ja vaati presidentti al-Sharaa'lta konkreettisia toimia. Aamun Koitto julkaisee kokonaisuudessaan patriarkka Johannes X:n puheen, jonka hän piti marttyyrien hautajaisissa Pyhän Ristin kirkossa Damaskoksessa 24. kesäkuuta 2025.
| Teksti: Antiokian patriarkka Johannes X. Käännös: Jelisei Heikkilä | Kuva: Υπουργείο Εξωτερικών/Ministry of Foreign Affairs/Greece/Wikimedia Commons ja elena_larina/iStock
Tuohuksia ja Kristuksen risti l

"Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, yksi Jumala. Aamen.

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Kumartakaamme Hänen ylösnousemustaan kolmantena päivänä.

Teidän Autuutenne, Korkeasti Pyhitetyt, kunnioitetut isät, rakkaat läsnäolijat,

Olen laittanut sivuun ennalta valmistellun puheeni, sillä edessämme makaavien rakkaiden marttyyriemme ruumiit vaativat minua puhumaan sydämestäni.

Antiokian patriarkka Johannes X
Antiokian patriarkka Johannes X. Kuva: Υπουργείο Εξωτερικών/Ministry of Foreign Affairs/Greece/Wikimedia Commons

Te, rakkaat marttyyrit, olette lähteneet luotamme ja siirtyneet taivaaseen, ikuisen elämän yhteyteen Herran luokse, joka nousi kuolleista. Teidät surmattiin viime sunnuntaina – toisena helluntainjälkeisenä sunnuntaina – jonka Antiokian kirkon Pyhä Synodi on määrännyt kaikkien antiokialaisten pyhien juhlaksi. Te koitte marttyyrikuoleman ja astuitte ikuiseen elämään tuona päivänä, liittyen vanhurskaiden, pyhien antiokialaisten sekä kaikkien pyhien joukkoon. Tänään me käännymme teidän puoleenne. Pyydämme teitä rukoilemaan puolestamme nyt, kun lepäätte Herran syleilyssä.

Rakkaat veljet ja sisaret, marttyyrien omaiset, haavoittuneet, sairaat ja kärsivät. Otan osaa suruunne koko sydämestäni ja pyydän Herraamme Jeesusta Kristusta siunaamaan teitä, vahvistamaan, lohduttamaan ja antamaan teille kärsivällisyyttä.

Käännyn nyt myös pyhän Elian seurakunnan puoleen, jossa tämä tragedia tapahtui, sekä kaikkien kristittyjen Syyriassa ja ympäri maailmaa. Käännyn jokaisen maamme syyrialaisen puoleen, olipa hän muslimi tai kristitty, sillä se, mikä tapahtui, ei ollut sattumanvarainen teko eikä kohdistunut vain yhteen henkilöön tai perheeseen. Se oli hyökkäys koko Syyriaa ja erityisesti kristittyjä vastaan. Siksi käännyn kaikkien puoleen, pyytäen Herraa Jumalaa lohduttamaan sydämiä, vahvistamaan meitä ja pitämään meidät vankkumattomina uskossamme, kirkossamme ja isänmaassamme.

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessään: "Kun kerran elämme, elämme Herraa varten, ja kun kuolemme, kuolemme Herraa varten." (Room. 14:8). Uskomme perusta on Herra, joka nousi kuolleista. Nämä marttyyrit, jotka lepäävät edessämme tänään, ovat ylösnousemuksen lapsia. He eivät ole kuolleita – he elävät Jumalan valossa. He ovat siirtyneet, vaikkakin näin kauhistuttavalla tavalla, Hänen luokseen, jota rakastivat. He rukoilivat kirkossa. He osallistuivat jumalalliseen liturgiaan. Juuri kun evankeliumi oli luettu ja kansa rukoili: "Rauhassa rukoilkaamme Herraa. Herra, armahda", tapahtui tämä syntinen hyökkäys.

Käännyn jokaisen maamme syyrialaisen puoleen, olipa hän muslimi tai kristitty, sillä se, mikä tapahtui, ei ollut sattumanvarainen teko eikä kohdistunut vain yhteen henkilöön tai perheeseen. Se oli hyökkäys koko Syyriaa ja erityisesti kristittyjä vastaan. 

Tähän mennessä 22 on marttyyria kuollut. Kaikki ruumiit eivät ole täällä, sillä perheet ovat jo haudanneet joitakin heistä. 22 marttyyria ja yli 50 haavoittunutta. Kävimme eilen kirkossa toimitetun rukouksen jälkeen sairaaloissa tapaamassa haavoittuneita. Emme unohda heitä. Rukoilemme, että Herra parantaisi heidät pyhän ristinsä voimalla.

Se, mikä tapahtui, on joukkoteurastus. Sanon tämän selvästi ja toistan: joukkoteurastus.

Hyökkäys kohdistui rakkaan Syyriamme yhdistävään peruskiveen.

Tämä on hyökkäys jokaista syyrialaista vastaan."

Puheensa toisella puoliskolla patriarkka Johannes X osoitti terävät sanansa Syyrian presidentille Ahmed Hussein al-Sharaa'lle. Hän kritisoi hallituksen reagointia iskun jälkeen ja vaati konkreettisia toimia.

"Herra presidentti,

Tämä rikos on ensimmäinen laatuaan vuoden 1860 tapahtumien jälkeen. Emme hyväksy, että tällaista tapahtuu vallankumouksen ja teidän kunniakkaan johtonne aikana. Tämä on tuomittavaa ja mahdotonta hyväksyä.

Vakuutan kaikille, että kristittyinä me olemme kaikkien näiden tapahtumien yläpuolella, emmekä anna tällaisen katalan rikoksen tulla kansallisen eripuran sytykkeeksi – Jumala varjelkoon. Puolustamme kansallista yhtenäisyyttä ja olemme sitoutuneet siihen yhdessä kaikkien syyrialaisten, muslimien ja kristittyjen kanssa. Elämme yhdessä, yhtenä perheenä tässä jalossa maassa.

Monet patriarkat ja kirkkojen johtajat kaikkialta maailmasta ovat soittaneet minulle, samoin kuin poliitikot, presidentit, pääministerit, ministerit ja tämän maan muslimit ilmaistakseen solidaarisuuttaan meitä kohtaan ja tuomitakseen tämän kauhean verilöylyn. Mutta sanon suoraan: herra presidentti, olemme syvästi harmissamme siitä, että rikoksen välittömissä jälkimainingeissa ei yksikään hallituksen tai valtion virkamies tullut paikalle, lukuun ottamatta rouva Hind Kabawatia, kristittyä.

Olemme syvästi harmissamme tästä. Olemme tämän kansakunnan kiinteä osa ja olemme täällä pysyäksemme.

Muistutettakoon: kaksi Aleppon arkkipiispaa, Boulos ja Youhanna, kidnapattiin, ja tuolloin kyllä puhuttiin paljon kaikkea. Maaloula-nunnatkin kidnapattiin. Ja täällä me yhä olemme. Katala rikos tehtiin toissapäivänä, ja me pysymme täällä.

Arvoisa herra presidentti, vetoamme teihin, jotta hallitus ei harhautuisi tekemään tarpeettomia päätöksiä, jotka eivät ole mainitsemisen arvoisia näiden pyhien kuninkaan ovien luona. Vaadimme hallitusta, joka ottaa vastuun ja jakaa kansansa kärsimyksen."

Olemme tämän kansakunnan kiinteä osa ja olemme täällä pysyäksemme

"Herra presidentti, kansa on nälkäinen. Jos jotkut eivät ole teille tätä kertoneet, minä kerron.

Kunnioitetut hallituksen jäsenet: ihmiset tulevat kolkuttamaan kirkkojemme oviin pyytäen rahaa leivänpalan ostamiseen!!

Kaikella rakkaudella, kunnioituksella ja arvostuksella, herra presidentti, puhuitte eilen puhelimessa patriarkaaliselle vikaarille välittääksenne osanottonne minulle.

Arvostamme puheluanne, mutta tapahtunut rikos on suurempi ja ansaitsee enemmän kuin pelkän puhelun. Toivomme hallituksen onnistuvan saavuttamaan vallankumouksen tavoitteet, jotka, kuten te ja kaikki olette sanoneet, ovat demokratia, vapaus, tasa-arvo ja oikeusvaltion periaate. Tätä me odotamme, tätä me haluamme ja tämän eteen me työskentelemme.

Sanon suoraan: meille ilmoitettiin, että hallitus aikoo julistaa virallisen surupäivän kansakunnalle. Herra Presidentti, älkää julistako tätä päivää surupäiväksi. Kristittyinä emme halua kenenkään surevan meitä. Pikemminkin pitäisin kauniina, että julistaisitte tämän päivän hallituksen omaksi surupäiväksi.

Nämä marttyyrit eivät ole, kuten jotkut viranomaiset ovat sanoneet, vain uhreja tai niitä, jotka ´nukkuivat pois.´ He ovat marttyyreja. Ja uskallan sanoa, rakkaat ystäväni: he ovat marttyyreja sekä uskonsa että isänmaansa tähden.

Meille on tärkeää tietää, kuka seisoo tämän katalan teon takana. Meille on näin luvattu. Vaikka se merkitsee meille paljon, vielä enemmän merkitsee kuitenkin se – ja sanon sen suoraan – että hallitus kantaa täyden vastuun.

Se, mitä kansamme haluaa, on turvallisuutta ja rauhaa. Hallituksen ensisijainen tehtävä on varmistaa turvallisuus kaikille kansalaisilleen ilman poikkeusta tai syrjintää.

Herra Presidentti,

Onnittelimme vallankumousta ja sen voittoa kaikissa puheissamme. Onnittelimme myös teitä henkilökohtaisesti. Ja kun teistä tuli maamme presidentti, onnittelimme teitä ja teimme kaiken tarpeellisen, koska olemme tämän maan todellisia kansalaisia. Olemme syyrialaisia, ylpeitä ja aitoja. Tämä maa on meidän maamme ja kunniamme. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen jälleen: olemme ojentaneet kätemme teille rakentaaksemme uuden Syyrian. Valitettavasti odotamme yhä näkevämme käden ojennettavan meille takaisin.

Rukoilemme, rakkaiden omaisten, marttyyriemme, haavoittuneiden ja heidän perheidensä puolesta. Rukoilemme maamme ja koko maailman puolesta. Rukoilemme, että tuleva Syyria olisi se isänmaa, josta jokainen syyrialainen unelmoi.

Olemme ojentaneet kätemme teille rakentaaksemme uuden Syyrian. Valitettavasti odotamme yhä näkevämme käden ojennettavan meille takaisin.

Tämä rikollinen astui kirkkoon aseistettuna ja kantaen räjähteitä. Nuoret miehemme – Jiries, Bishara ja Boutros, jotka tunnen henkilökohtaisesti – näkivät hänet. He vetivät hänet takaisin, työnsivät pois ja heittäytyivät hänen päälleen. He hyväksyivät tulevansa revityiksi kappaleiksi. Ja niin tapahtuikin, jotta he voisivat suojella kirkon sisällä olevia. He ovat meidän poikiamme. He ovat sankareitamme. Heidät revittiin kappaleiksi suojellakseen, kuten minulle kerrottiin, 250 ihmistä kirkon sisällä.

Tämän sankarillisen kristillisen kansan edessä vakuutan kaunistelematta: me emme pelkää. Jatkamme matkaamme eteenpäin.

Tämän vaikuttavan tilanteen edessä päätän puheenvuoroni vakuuttamalla, että he olisivat toimineet samoin suojellakseen ympärillään olevia ihmisiä, vaikka he olisivat olleet moskeijassa.

Rukouksemme ovat marttyyriemme puolesta. Pyydämme heidän esirukouksiaan meidän puolestamme, missä ikinä he nyt lepäävätkään Jumalan valossa.

Herra sanoo evankeliumissa: ”Olkaa rohkeita: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33). Hän sanoo myös: ”Jumala on kaupungin keskellä, se ei järky.” (Ps. 46:6).

Kiitos teille kaikille. Herra suojelkoon teitä. Hän, joka on siunattu iankaikkisesti. Aamen.

 

Lähde: https://www.antiochian.org/regulararticle/2475

*Tiedot kuolleiden ja loukkaantuneiden määristä vaihtelevat eri lähteiden mukaan. BBC:n mukaan syyrialaisviranomaiset ovat ilmoittaneet 25 kuolonuhrista.