"Sinun Herrassa pyhä ruumiisi jäi joukkohautaan, josta vaimosi yhdessä veljesi vaimon kanssa etsi sitä niin kuin mirhantuojat etsivät Herrasi Jeesuksen Kristuksen ruumista. Maallinen majasi ei jäänyt saviseen maahan naisten löydettyä sinut hautasi kätköistä. Rakastaen he pesivät sinut ja pukivat pyhää kirkkomaata varten. Murheessaan he kääntyivät Herran puoleen.” (Akatistoshymnistä pyhälle marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaiselle)
Ortodoksinen uskonnonopettaja ja lähetystyöntekijä Johannes Karhapää teloitettiin syyttömänä Suomen sisällissodan uhrina kevättalvella 1918 Joensuun Siilaisilla. Johanneksen leski Anna yritti saada haltuunsa punaisten joukkohautaan heitetyn miehensä ruumiin, mutta lupa siihen heltisi vasta kuukausien päästä. Silloin Anna kaivoi Johanneksen maalliset jäännökset ylös yhdessä Johanneksen Jaakko -veljen vaimon, Annin, kanssa. Johannes tunnistettiin villasukkien raitojen perusteella.
Johanneksen villasukista on tullut eräänlainen symboli ja unohtumaton yksityiskohta.
Ajatuksen vuonna 2019 pyhien joukkoon luetun pyhän Johanneksen muistoksi neulottavista villasukista esitti Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni vieraillessaan pyhän naisprofeetta Hannan kirkossa pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivänä 8.3.2021.
Pastori Joonas Ratilainen esitti idean Lieksan Iljan neulojien kevätkokoontumisessa. Syksyllä Iljan neulojat ottivat yhteyttä Joensuun ortodoksiseen seurakuntaan ja ilmoittivat, että heillä olisi halua ottaa Johanneksen sukat työn alle.
Ihan mitä tahansa sukkia ei lähdetty tekemään.
– Halusimme sukista sellaiset, joita Johannes olisi todella voinut eläessään pitää. Lähdin etsimään sopivaa mallia erilaisista lähteistä. Ensin tutustuin kirjoihin, jotka esittelivät vanhoja sukkamalleja. Kirjastosta tutkimusretki jatkui Pielisen museoon, jossa tutkin vanhoja kirjoja ja sukkia paikallisten asiantuntijoiden kanssa, kertoo Iljan neulojien aktiivi Silja Palviainen.
Selvisi, että villasukissa on käytetty 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa muutamaa väriä. Pääväri on ollut vaaleanharmaa, mutta ajoittain oli käytetty myös tummempaa harmaata. Joskus sukkaa saattoi koristaa leveä punainen tai vihreä resori tai luonnonmustalla neulottu raita.
Silja Palviainen sai osviittaa sukkien kehittelyyn myös penkomalla omia kaappejaan.
– Vaatekaappini kätköistä löysin vuonna 1909 syntyneen anoppini aikanaan neulomia, vielä ehjiä sukkia. Sitten keräsin ideoita yhteen ja neuloin muutamia mallisukkia, jotka sitten kuvasin ja lähetin näytille isä Joonakselle ja sonkajanrantalaisille. Toivottu malli löytyi niistä, kertoo Palviainen.
Palviainen valitsi sukkiin myös langat ja laati kerhon neulojille kirjalliset ohjeet Johanneksen sukkien tekoon.
– Vanhoja sukkia tutkiessani huomasin, että kantapää oli pääasiassa vahvistettua neulosta. Tämä kirjattiin ohjeeseenkin.
Lopulta Iljan neulojat tarttuivat puikkoihin. Nyt ensimmäinen erä – 13 paria – perimätietoa ja historiaa yhdistäviä sukkia on valmistunut.
– Vaikka silmukka- ja kerrosmäärät on kaikissa sukissa samat, kokoja tuli melkein yhtä monta kuin neulojia. Kärkikavennuksiakin on hyvin erilaisia, sillä neulojat ovat kaikki tehneet kärjet oman perinneoppinsa mukaan. Se on tätä käsityön taikaa: kukin neuloja tekee omalla käsialallaan.
Sukkaparit on lahjoitettu seurakunnalle ja niitä tulee myyntiin ainakin Profeetta Hannan kirkkoon Sonkajanrantaan. Rahat lahjoitetaan pyhän Johannes Sonkajanrantalaisen nimeä kantavalle seuralle pyhän muiston vaalimiseksi.
Hyvää neulomalla jo vuodesta 2015
Lieksalainen, paikallisen ortodoksisen kirkon mukaan nimetty Iljan neulojat toimii nyt jo seitsemättä vuotta. Toiminta-ajatukseltaan se on ekumeeninen, kaikille avoin hyväntekeväisyysneulekerho.
– Toki siellä voi tehdä muitakin käsitöitä tai olla mukana vain seurustelemassa. Seurakunta tarjoaa meille kahvit ja pullat tuomme itse vuorotellen.
Innokkaita ja taitavia kerholaisia on toiminnassa vuosittain mukana 12 – 15.
– Tapaamisissa jutustelemme neulomusten lomassa ja neuvomme toinen toistamme. Moni on sanonut, että kerho on viikon kohokohta, josta ei millään malttaisi olla poissa, vaikka muitakin menoja olisi.
Toiminnan alkuaikoina seurakunta antoi kerholle lankarahaa, mutta nyt kerho on omavarainen, vaikka suurin osa tuotteista lahjoitetaan tarvitseville.
– Sukkiamme on Lieksassa tarjolla kahdessa myymälässä ja myyjäisiäkin olemme pitäneet. Monet kerholaiset ovat myös lahjoittaneet lankoja kerholaisten käyttöön ja joitakin lankaeriä on saatu lieksalaisilta, jotka tuntevat toimintaamme. Rahaa on jäänyt materiaalihankinnoista yli vuosittain, joten olemme voineet antaa stipendejä koululaisille täällä Lieksassa. Monena vuonna olemme lahjoittaneet liikeneviä satasia myös diakoniaan ruoka-avun antamista varten.
Kerho on lahjoittanut tuotteitaan vuosien varrella mm. maahanmuuttajille, laitoshoidossa oleville vanhuksille, raja- ja palomiehille, syöpäsairaille lapsille, päiväkoteihin ja diakoniaan. Lisäksi on toimitettu kasapäin kastelahjasukkia ortodoksiselle seurakunnalle ja vauvalahjoja keskussairaalaan.
Paitsi taitavia, kerholaiset ovat myös hyvin tuotteliaita: vuosien varrella tarpeeseen on lahjoitettu melkein 2000 sukkaparia tai muuta tuotetta.
– Myytyjä emme ole edes laskeneet, kertoo Palviainen.