Rovasti Kalevi Kasala vihmoo kirkkokansaa pyhitetyllä vedellä 2020
Arki & ihmiset

Rovasti Kalevi Kasala on pitkän linjan rippi-isä: "Kaiken perustana on mielenmuutos"

Rovasti Kalevi Kasala on toiminut pappina ja rippi-isänä lähes 40 vuotta.  
| Teksti: Mari Vainio | Kuva: Anne Kärkkäinen
Rovasti Kalevi Kasala vihmoo kirkkokansaa pyhitetyllä vedellä 2020

Isä Kalevi Kasala viittaa Kristuksen sanoihin opetuslapsilleen: ”Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät”. Siinä on pohja 23-vuotiaana alkaneelle pappeudelle. Arkkipiispa Paavali vihki vähän vastaankin hangoitelleen miehen papiksi Kuopion katedraalissa 1. tammikuuta 1984.

Monet lähestyivät Ihmisläheisenä kokemaansa isä Kalevia huolineen. Arkkipiispa antoi aluksi kuitenkin vapautuksen katumuksen sakramentin toimittamisesta, koska siihen tehtävään oli nuoren ihmisen kasvettava hiljalleen. Nyt takana on lukuisia syviä pysähtymisiä lähimmäisten vierelle.

Isä Kalevi avaa katumuksen sakramentin sisältöä seuraavasti:

– Käännettyämme selkämme Jumalalle voimme katumuksen sakramentissa pyrkiä palaamaan Luojamme luo. Pohjana tälle on Raamatun kertomus tuhlaajapojasta, joka käänsi selkänsä Jumalalle ja havahtui myöhemmin sanomaan itselleen tärkeän sanan – EI, ja palasi takaisin Isänsä hyvään, rakastavaan kotiin (Luukkaan evankeliumi 15:11–32). 

Raamatusta löytyy kehotus katumuksen sakramenttiin. ”Se minkä te annatte anteeksi, se on anteeksi annettu taivaissa”.

– Kaiken perustana on metanoia, mielenmuutos. Meidän tulee todeta oma tilanteemme ja olla rehellisiä itsellemme ennen kuin voimme palata Jumalan luo.

Oma käytös kaduttaa eniten

Isä Kalevi osaa nimetä tyypillisimpiä katumuksen aiheita.

– Eniten varmasti pyydetään anteeksi pahoja ajatuksia toisia kohtaan, maltin menetyksiä, pahan sanomista, katkeroitumista ja anteeksiantamattomuutta.

Joukossa on ollut myös rajuja tunnustuksia, jo yhteiskunnan lakien rajojen yli menevistä asioista. Kontrasti vapautumiseen, anteeksiannon vastaanottamiseen on silloin isä Kalevin mukaan vahva. Helpotuksen tunne on erityisen näkyvä.

– On tärkeää, että ihmiset ymmärtävät sen, ettei pappi tuomitse ketään, vaan on auttamassa kulkemaan Jumalan luo. Rippi-isän tehtävä on olla todistajana, vastaanottaa rippilapsensa syntien tunnustus, jonka hän tekee Jumalalle.

– Syntien ääneen sanominen toisen ihmisen läsnä ollessa auttaa konkretisoimaan asioita. Ihminen näkee ja ymmärtää näin paremmin mitä elämässä on tapahtunut, ja missä kohdin hän on langennut, isä Kalevi sanoo.

Rikoksiin syyllistynyttä voi kehottaa poliisin luo

Rippisalaisuus on ehdoton, mutta rikoksiksi määriteltyjen asioiden äärellä papin velvollisuus on kehottaa ihmistä ilmoittautumaan poliisille itse. Kautta rantain pappi voi myös antaa viranomaisille vihjeitä tehdyistä tai suunnitteilla olevista rikoksista.

– Vuosien myötä olen saanut monesti nähdä kuinka positiivinen vaikutus sillä on, että ihminen saa purkaa murheitaan ja syntejään rippi-isälleen, ja sitä kautta tuoda ne Jumalan luo.

Isä Kalevin mielestä on suuri siunaus, kun hän ei yleensä muista ihmisten kertomia asioita.

– Minulle on kuitenkin erityisen arvokasta, että saan käsitellä ihmisen kanssa yhdessä hänen Kristukselle luovuttamaansa asiaa. Sen jälkeen jätän ne Luojan huomaan. Kärsin toisen ihmisen kärsimyksistä, mutta Kristus lopulta ottaa ne harteilleen kannettavaksi.

Isä Kalevi kertoo jakavansa asiat rippilapsensa kanssa konkreettisesti. Kuten katuva sakramentin päätteeksi kumartuu maahan ja suutelee evankeliumikirjaa, niin kertoo tekevänsä myös isä Kalevi itse.

Rippi-isyys on toki myös paljon muuta kuin katumuksen sakramentin vastaanottamista. Se on parhaimmillaan syvä, molempien elämää rikastuttava suhde. Yhteisellä matkalla voi löytää yhä syvemmän suunnan kohti Jumalan valtakuntaa.

– Rippi-isä on kuin omalääkäri, jonka kanssa kuljetaan yhteistä elämän matkaa eteenpäin. Hän tietää rippilapsensa kohdatessaan tämän ihmisen taustasta ja elämästä jo jotain, eikä tarvitse kerrata kaikkea uudestaan alusta lähtien. Ollaan tuttuja puolin ja toisin. Opitaan yhteinen tapa toimia ja jakaa asioita yhdessä.

Isä Kalevin mielestä on suuri siunaus, kun hän ei yleensä muista ihmisten kertomia asioita.
– Minulle on kuitenkin erityisen arvokasta, että saan käsitellä ihmisen kanssa yhdessä hänen Kristukselle luovuttamaansa asiaa. Sen jälkeen jätän ne Luojan huomaan. Kärsin toisen ihmisen kärsimyksistä, mutta Kristus lopulta ottaa ne harteilleen kannettavaksi.

Isä Kalevi muistuttaa siitä, että usein on vaikea kohdata itsensä, vajavaisuutensa ja myöntää syntinsä.

– On helpompi puhua tutulle ihmisille, joka tuntee sinut ja taustasi. Näin rippi-isä osaa myös auttaa ja tukea paremmin. Tärkeintä kuitenkin on, että ihminen tulee Jumalan eteen rehellisesti juuri sellaisena kuin sinä hetkenä on, ja tuo esille ne asiat, jotka juuri nyt painavat mieltä. Ehkä tutun ihmisen rinnalla sekin on helpompaa, isä Kalevi sanoo.

– Meidän tulee suostua elämässä ponnistelemaan, jotta pääsemme lähemmäs Jumalaa. Voimme jatkuvasti oppia ymmärtämään yhä enemmän siitä, mitä Jumala on meille esimerkillään opettanut. ”Olkaa te siis täydelliset niin kuin teidän Taivaallinen Isänne on täydellinen.”

Isä Kalevi pohtii sitä, kuinka virheet ja kompastukset ovat elämässä usein samoja: ne kertaantuvat uudestaan ja uudestaan. Ihmisen on välillä vaikea oppia.

– Omalta osaltani haluan kuitenkin auttaa ihmistä viilamaan kulmia ja rosoja sileämmiksi, auttaa pyrkimään parempaan. ”Antakaamme itsemme ja toinen toisemme Kristuksen Jumalan haltuun”. Miten ihminen oppisi antautumaan, kuuntelemaan ja kulkemaan oikeaa polkua Jumalan luo? 

Sitä voimme kaikki osaltamme pohtia. Isä Kalevi muistuttaa, että ehkä eräänlainen ponnistus on myös se, että oppii antautumaan Jumalan edessä ja kuulemaan, mitä Hänellä on sanottavanaan juuri minulle.

– Ihmisen suuri ongelma on usein se, ettei hän rakasta tarpeeksi itseään – eikä luota olevansa rakastettu. Tämän asian syvä ymmärrys kantaisi jo pitkälle – Jumalan luo.

 

Pääkuva ylhäällä: Isä Kalevi Kasala vihmoo kirkkokansaa pyhitetyllä vedellä praasniekan aikaan Hangossa 2020.