Nunna Kristodulin kuolemasta viisi vuotta – tutkielma syntyi rakastetun kilvoittelijan innoittamana

Lohjalta syntyisin oleva Ilona Huolman, 62, on ollut monessa mukana: hän valmistui aikoinaan maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta, minkä lisäksi hän opiskeli ekspressiivisen taideterapian ryhmäohjaajaksi. Pisimmän työuransa hän on tehnyt taideaineiden lehtorina ammattikorkeakoulu Metropoliassa.

– Päätyöni ohessa olen tehnyt myös omaa taidetta ja pitänyt harvakseltaan näyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin. Viime vuosina olen syventynyt ikonimaalaukseen.

Viime kesänä Huolman muutti Helsingistä takaisin lapsuuden kotikaupunkiinsa Lohjalle.

– Hengellinen kotini on nykyään pieni, mutta kokoonsa nähden erittäin aktiivinen ortodoksinen Karjalan valistajien kirkko, jossa sain erittäin lämpimän vastaanoton.

Ilona Huolmanin tie Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi alkoi syksyllä 2017, jolloin hän lähti opiskelemaan työn ohessa teologiaa Helsingin yliopistoon. Opinnot ja pro gradun tekoprosessi venyivät muun muassa koronan vuoksi monivuotiseksi hengelliseksi prosessiksi, jonka myötä Huolman liitettiin ortodoksiseen kirkkoon pääsiäisenä 2023.

Äiti Kristoduli ”löytyi” kirjastosta

Nunna Kristodulin hän ”kohtasi” ensimmäistä kertaa syksyllä 2019 Malmin kirjastossa.

– Käteeni osui sattumalta hänen kirjoittamansa kirja Sielun lääke, jossa kerrottiin kiinnostavalla tavalla minulle luterilaisena aiemmin tuntemattomasta Jeesuksen rukouksesta. Kiinnostuin nunna Kristodulista ja aloin selvitellä hänen taustojaan samalla, kun luin muitakin hänen kirjojaan.

Tuolloin Huolman mietti pro gradu -tutkielmansa aihetta. Erityisesti häntä kiinnostivat pyhien elämäntarinat ja hengellinen kutsumus.

– Päätökseni tutkia Kristodulia ja hänen ajatuksiaan Jeesuksen rukouksesta vahvistui myöhemmin Helsingin kirjamessuilla, jossa sattumalta kohtasin yllättäen Suomessa vierailevan Athos-vuoren vanhus Nikonin. Tämä kohtaaminen antoi graduni ”askelmerkit” ja oli kaikin tavoin hyvin merkityksellinen myös polullani kohti ortodoksisen kirkon jäsenyyttä. Sain myös mahdollisuuden tavata nunna Kristodulin Lintulan luostarissa helmikuussa 2020.

Vierailulla Kristodulin luona Lintulan luostarissa

Tapaaminen nunna Kristodulin kanssa toteutui aikana, jolloin äiti Kristodulilla oli jo todettu Altzheimerin tauti.

– Sairaus oli jo edennyt pitkälle, mutta juuri tuona päivänä äiti Kristoduli avasi itse keljansa oven ja kutsui meidät sisään. Vierailun aikana paikalla oli myös hänen nuorempi sisarensa Marja Lampi hoitamassa häntä. Marja näytti meille laatikot, jotka olivat täynnä äiti Kristodulin käsin kirjoitettuja päiväkirjoja. Erääseen ruutuvihkoon hän oli jo 11-vuotiaana kirjoittanut täydellisellä kaunokirjoituksella, kuinka hän haluaa tutkia ja kirjoittaa ajatuksiaan päiväkirjaan kuin Saima Harmaja, Ilona Huolman muistelee.

Myös keskustelu nunna Kristodulin kirjoista onnistui.

– Tärkeimpänä niistä äiti Kristoduli piti kirjaansa hengellisestä opettajastaan arkkipiispa Paavalista (Arkkipiispa Paavali hengellisen lapsensa silmin, 2008). Ymmärsin myöhemmin, miten merkityksellinen yhteys hänellä oli arkkipiispa Paavaliin koko elämänsä ajan. Kerroin myös tulevasta gradustani. Hän oli siitä kiinnostunut ja kysyi kohteliaasti, voisinko lähettää sen hänelle Lintulaan sen valmistuttua. Lupasin, mutta en ehtinyt sitä surukseni tehdä, mutta lupaukseni on kantanut ja rohkaissut minua koko graduprosessini ajan sen jälkeen. Olen sen siivittämänä jatkanut ”keskustelua Kristodulin kanssa” tutkiessani hänen elämäänsä, ajatteluaan ja opetuksiaan Jeesuksen rukouksesta ja muutenkin. Tämä tapaaminen jäi ainoaksi, mutta sitäkin merkittävämmäksi kohtaamiseksi hänen kanssaan.

Kehollisuus osana ortodoksista hengellisyyttä

Pro gradu -prosessinsa aluksi Huolman halusi tutustua syvällisesti äiti Kristodulin ortodoksiseen kontekstiin; ortodoksiseen teologiaan ja ortodoksisen kirkon palveluksiin. Tie vei alkajaisiksi Tikkurilaan Kristuksen taivaaseenastumisen kirkkoon, josta tulikin seuraaviksi vuosiksi Huolmanin kotikirkko, ja jossa hän kävi isä Mikaelin katekumeenikurssin. Huolmania puhuttelivat erityisesti ortodoksisen liturgian rakenne, sisällöt ja kehollisuus, kuten esimerkiksi tuohuksen sytyttäminen, kumartaminen, suitsukkeiden tuoksu ja pyhitetyn veden vihmonta.

– Vähän samoin kuin ekspressiivisessä taideterapiassa, myös ortodoksisen liturgian aikana aktivoidaan kaikkia aistialueita ja johdatetaan kokonaisvaltaisesti kohtaamaan Jumalan läsnäolo.

– Ortodoksiseen teologiaan perehtyessäni selvisikin, että jo Bysantin perintönä pyhät isät ovat opettaneet, että ihminen on sielun ja ruumiin ykseys. En enää yllättynyt, kun myöhemmin löysin Kristodulin kirjoista esimerkkejä kehollisista rukouskäytänteistä Jeesuksen rukouksen harjoittamisessa kuten rauhallisen paikan valitseminen tai matalan jakkaran käyttö.

Kiehtova ja haastava Jeesuksen rukous

Ilona Huolmania puhutteli äiti Kristodulin kirjoissaan käsittelemä Jeesuksen rukous, jota Huolman tutki pro gradu -työssään. Kyseistä rukoushuokausta kutsutaan myös ”sydämen rukoukseksi”, ja se on tullut kristityille tutuksi ortodoksisen kirkon kautta alun perin erämaaisien ja -äitien ja erakoiden rukouksena (vrt. hesykasmi). Sittemmin Jeesuksen rukous on levinnyt myös maallikoiden keskuuteen, ja sitä voi – ja pitäisikin – harjoittaa tavallisen arjen keskellä. Parhaiten rukoukseen voi kuitenkin keskittyä hiljaisuudessa.

– Jeesuksen rukous kuvataan kehollisena rukousmuotona, joka yhdistää hengityksen sekä asennon, toiston ja hiljaisuuden yhdeksi kokonaisvaltaiseksi rukouksen tavaksi. Ihmisen koko olemus – keho, mieli ja sydän – osallistuu rukoukseen. Siksi Jeesuksen rukouksessakin on kolme tasoa ja sen harjoittamisessa on hyvä olla hengellinen ohjaaja. Aluksi rukousta toistetaan suullisesti, mikä auttaa keskittymään ja pysyttäytymään rukouksen hengessä. Seuraavalla tasolla rukousta voidaan jo lausua äänettömästi mielessä ja kolmannella, vaikeimmin saavutettavalla tasolla mieli laskeutuu sydämeen, jolloin saavutetaan sydämen rukouksen taso. Tällöin rukous muuttuu lakkaamattomaksi ja tätä ”sydämen rukouksen” tasoa kuvataan myös Jumalan läsnäolon kokemukseksi.

Huolmaniin vaikutti syvästi äiti Kristodulin ajatus Jeesuksesta ensisijaisesti parantajana, joka pystyy antamaan voimaa elämänmuutokseen: Hän vastaa ihmisen katumukseen anteeksiannolla. Äiti Kristodulin mukaan Jeesuksen rukouksen puhdistavan voiman lopputuloksena on rakkaus.

– Tutkimukseni perusteella Jeesuksen rukous ei ole äiti Kristodulille vain menetelmä tai harjoitus, vaan rakkauteen suuntautumista ja uskonnollisuutta, joka ulottuu koko ihmiselämän alueelle. Jeesuksen rukous on kutsu yhteyteen ja rakkauteen, jossa rukous voi toimia kehon ja mielen parantumisprosessina.

Tämän ajatuksen pohjalta Huolmanin pro gradun nimeksi tuli Rakkauden rukous – Nunna Kristoduli Jeesuksen rukouksen tulkitsijana.

Ilona Huolmania kiehtoo myös hengellisen raittiuden (nepsis) käsite, joka liittyy Jeesuksen rukoukseen. Hengellistä raittiutta kuvaa pyrkimys sisäiseen hiljaisuuteen ja vapauteen pahoista ja turhista ajatuksista, jota voidaan kutsua myös sisäiseksi kuulaudeksi.

– Äiti Kristoduli oli mielestäni saavuttanut juuri tällaisen sisäisen kuulauden. Minulle jäi mieleen hänen vastauksensa Lintulan vierailuni lopussa kysyessäni häneltä, mikä tuo hänelle iloa tällaisessa elämänvaiheessa. Hän oli hyvin tietoinen sairaudestaan ja sen mukanaan tuomista rajoitteista sekä lähestyvästä kuolemasta. Hän mietti pitkään ja vastasi: ”Se, että ei ole pahoja ajatuksia.” Myöhemmin luin hänen päiväkirjoistaankin tätä tukevan ajatuksen: ”Miksi ajatella pahaa, jos voi ajatella hyvää?”

Nunna Kristoduli harjoitti Jeesuksen rukousta läpi elämänsä.

– Uskon, että Jeesuksen rukous kantoi äiti Kristodulia loppuun asti kehon muistiin tallentuneena rituaalina, rytminä ja hiljaisuutena vielä silloinkin, kun sanat olivat kadonneet.

Äiti Kristodulin elämäntarina kirjaksi

Jeesuksen rukous kutsuu ihmistä yhteyteen Jumalan kanssa.

– Äiti Kristodulin mukaan Jeesuksen rukousta voi pitää kaikkien kristittyjen yhteisenä rukouksena. ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika” pitää sisällään koko kristinuskon, ja uskontunnustukseksi sen tekevät sanat ”Jumalan Poika”. Kristoduli esittää ajatuksen, että Suomeen pitäisi perustaa Jeesuksen rukoukseen erikoistunut hengellinen keskus, joka pohjautuisi ortodoksiseen traditioon, mutta olisi avoin kaikille, ”koska millään kristillisellä suunnalla ei luulisi olevan mitään Jeesuksen rukousta vastaan”. Jeesuksen rukouksen historialliset juuretkin ovat kristityn kirkon yhteisen historian ajalta 300-luvulta kauan ennen kirkon jakaantumista vuonna 1054. Kristoduli painotti rukouksen ekumeenista vuoropuhelua. Suomessa Kristoduli yhdisti hesykastisen perinteen ja nykyisen käytännön muokkaamalla Jeesuksen rukouksen suomenkieliset käännökset selkeäksi kokonaisuudeksi nykyihmisen hengellisiin tarpeisiin ja samalla kaikkien saataville.

Jeesuksen rukoukseen liittyen Kristoduli esittelee myös isä Porfyrioksen, joka ymmärsi nykyajan hektistä kaupunkielämää ja siksi suositteli mielen rauhoittamiseksi kauniiden maisemien katselemista ulos ikkunasta tai muistelemista ennen rukousta.

– Kristoduli käänsi saman ajatuksen kauniilla tavalla tänne pohjoiseen: ”Mikäpä on rukouksellisempaa kuin valkea talvinen lumimaisema tai valoisa kesäyö”. Hänen mukaansa erityisesti kaamosaika soveltuu Jeesuksen rukoukseen. Tämä ajatus on antanut itsellenikin uusia voimia täällä kaamoksen keskellä, Huolman sanoo.

– Tutkimukseni perusteella Jeesuksen rukous ei ole äiti Kristodulille vain menetelmä tai harjoitus, vaan rakkauteen suuntautumista ja uskonnollisuutta, joka ulottuu koko ihmiselämän alueelle.

Nunna Kristodulin kuolemaa seuranneina vuosina hänen sisarensa Marja ja Riitta Lampi toimittivat nunna Kristodulin Päiväkirjat-teoksen tekstit, jotka kertovat äiti Kristodulin elämäntarinan. Teos julkaistiin marraskuussa 2022 Kuopion ortodoksisen seurakunnan salissa. Laajempi kirjan julkaisutilaisuus oli helmikuussa 2023 Helsingin pääkirjasto Oodissa Sortavala-seuran järjestämänä, jossa Huolman haastatteli sisaruksia.

– Puheenvuoron pitivät muun muassa Kreikan entinen Suomen suurlähettiläs Eva-Christina Mäkeläinen. Hän muisteli äiti Kristodulin kanssa käymiään monia hengellisesti korkeatasoisia keskusteluja vuosien varrelta. Myös Kristodulin vanha koulukaveri Kuopiosta, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen muisteli, kuinka Kristoduli oli tehnyt älykkyydellään ja huumorintajullaan jo kouluaikana häneen lähtemättömän vaikutuksen. Kaikissa muissakin puheenvuoroissa muisteltiin äiti Kristodulia todella lämpimästi.

Arkkimandriitta, professori Serafim Seppälä kirjoitti Päiväkirjat-teoksen kirjaesittelyn Aamun Koittoon ja kirjailija, Tapiolan ortodoksisen seurakunnan diakoni Joel Haahtela myös Helsingin Sanomiin.

Ilona Huolman vertaa äiti Kristodulin kilvoittelua Kreikassa Bytouman luostarissa Suomesta Athosvuorelle lähteneiden munkkikokelaiden kilvoitteluun.

– Sen hedelminä syntyneet Filokalian käännökset suomeksi ovat edelleen vertaansa vailla oleva ponnistus ja lahja kaikille suomalaisille kristityille. Kristodulin henkisestä ja hengellisestä syvyydestä kertoo hänen nöyrä asenteensa; teot puhuivat puolestaan.

Huolman väläyttää jopa mahdollisuutta, että äiti Kristoduli voitaisiin kenties lukea jonakin päivänä pyhien joukkoon – ainakin hänessä vaikuttaisi olevan paljon pyhiin ihmisiin liitettyjä ominaisuuksia.

– Olen ymmärtänyt, että ortodoksisessa maailmassa pyhä on ihminen, joka on elänyt elämänsä niin syvässä yhteydessä Jumalaan, että Jumalan armo on tullut hänen kauttaan näkyväksi ja vaikuttavaksi, joskaan pyhä ihminen ei ole synnitön tai erehtymätön. Naispyhät ovat toimineet hengellisinä äiteinä, neuvonantajina ja opettajina kaikille sukupuolesta riippumatta.

Huolmanin mielestä naispyhissä korostuu rohkeus ja uskollisuus Kristukselle tilanteissa, joissa he ovat joutuneet vastustamaan yhteiskunnallisia tai perheeseen liittyviä paineita.

– Äiti Kristoduli oli uskollinen kutsumukselleen jo nuorena lähtiessään perheensä vastustuksesta huolimatta Bytouman luostariin, jossa hän ajatteli kilvoittelevansa koko loppuelämänsä. Lopulta hän kilvoitteli siellä 27 vuotta, jonka jälkeen hänen täytyi palata Suomeen. Syynä tähän oli se, että hän vastusti piispaa tämän antisemitistisiksi tulkitsemiensa mielipiteiden vuoksi. Syntyi konflikti, jossa nunna Kristodulia käskettiin joko perumaan mielipiteensä kirjallisesti tai lähtemään takaisin Suomeen.

Niinpä äiti Kristoduli palasi Suomeen ja eli elämänsä loppuun Lintulan luostarissa, missä hän kirjoitti hengellisiä oppaita siteeraten pyhien isien opetuksia, jotka hän tunsi käännöstöidensä ansiosta perusteellisesti. Äiti Kristoduli kiersi pitämässä luentoja ja niitä julkaistiin myös podcasteina.

– Häntä pidetäänkin kirkkokuntien rajat ylittävänä hengellisenä äitinä.

”Suuri ilo täyttää mieleni, kun minäkin saan kuulua ihmiskunnassa niiden joukkoon, joiden elämän päämääränä on lähestyä Ainoaa Todellisuutta. Kuinka monia tällaisia sieluja on ollut, ja nyt minäkin hapuilevissa yrityksissäni olen yksi heistä. Herrani ja Jumalani, uusia asioita avautuu salaperäisellä tavalla silmieni eteen. Yhä syvemmin olen alkanut ymmärtää tämän tien kauneuden.” Päiväkirjat 25.10.1983

”Suurenmoisinta Jeesuksen rukouksessa on saada olla aina Jumalan kanssa ja puhua Hänelle, jota ilman kukaan ei voi olla autuas - ei tässä eikä toisessakaan elämässä”. Sielun lääke 2007