Kirkkojen maailmanneuvoston 11. yleiskokouksen yhteydessä Saksan Karlsruhessa järjestettiin nuorten teologien ekumeeninen koulutusohjelma GETI2022. Lyhenne tulee sanoista Global Ecumenical Theological Institution. Tämä maailmanlaajuinen ja intensiivinen lyhytkoulutusohjelma on suhteellisen nuori, ja nyt se järjestettiin kolmatta kertaa. Mukana olleet opiskelijat ja muut työntekijät edustivat GETI:ssä eri maita, kulttuureja ja kristillisiä kirkkoja kaikista asutuista maanosista.
Jutun kirjoittaja osallistui GETI-koulutusohjelmaan akateemisen fasilitaattorin ominaisuudessa. Koulutusohjelman yli sata opiskelijaa jakaantuivat käytännön työskentelyn tasolla noin kymmenen hengen pienryhmiin, ja allekirjoittaneen vastuulla oli toimia yhden ryhmän ohjaajana. Omassa ryhmässämme oli jäseniä yhdeksästä eri maasta ja neljästä eri maanosasta. Aloitimme yhteisen työskentelyn jo heinäkuussa neljän viikon etätyöskentelyjaksolla kokoontumalla kerran viikossa etäyhteyden välityksellä keskustelemaan kullekin viikolle osoitetusta opiskelumateriaalista.
Karlsruhen lähiopetusjaksolla 27.8.–9.9. ohjelmaa oli aamusta iltaan: päivät alkoivat ja päättyivät ekumeenisiin rukoushetkiin, ja tällä välillä seurasimme monta kansainvälisesti tasokasta luentoa päivässä. Osa ohjelmasta muodostui myös Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokoukseen osallistumisesta. Karlsruhen keskustassa sijaitsevalla yleiskokousalueella liikkui noin 4500 ihmistä, joten reilun sadan hengen opiskelijaporukkamme katosi osallistujajoukkoihin kuin pisara mereen.
Kohtaamisia kasvoista kasvoihin
Sekä luennot että muu opiskelumateriaali oli jäsennelty eri opiskelukokonaisuuksin, joista opiskelijoiden piti valita myös kirjallisen lopputyönsä aihe. Näitä temaattisia kokonaisuuksia olivat esimerkiksi kohdatusta kristittyjen vainoihin liittyvästä väkivallasta toipuminen ja sovinnon rakentaminen, ekumeeninen toiminta uskontojen moninaisuudessa, ekumeeninen toiminta silloin, kun itse edustaa vähemmistöä, tekoälyn muodostamat eettiset haasteet nyt ja tulevaisuudessa sekä kristittyjen vastuu ilmastonmuutoksessa.
Moni opiskelijoistamme eli kristittynä jatkuvan väkivallan uhan alla omassa maassaan tai heidän elämäänsä vaikutti koetun väkivallan muisto. Näin ollen keskustelut olivat usein hyvin omakohtaisia ja vaikeitakin. Myös ilmastonmuutoksen teema oli akuutisti läsnä; kesän kuivuuden takia puut näyttivät syksyisiltä ja kuivunut nurmikko rapisi jalkojen alla.
Tapahtuman väenpaljoudessa jokainen oppi tuntemaan parhaiten oman GETI-ryhmänsä. Näiden ryhmien toimintaan ja niissä käytyihin keskusteluihin perustui myös koulutusohjelman metodologia. Koska keskustelut jatkuivat kuuden viikon ajan, ne syvenivät ja ravistelivat jokaisen keskusteluun osallistuneen näkemyksiä juuriaan myöten: mitä kristittynä eläminen minulle pohjimmiltaan tarkoittaa? Minkälaisen todistuksen kristityt antavat maailmalle yhdessä sen monenlaisessa hädässä? Mitä erityistä oma kirkkoni voi tuoda ekumeeniseen työhön?
Maailmanlaajuiset ekumeeniset keskustelut ovat yksilötasolla hyvin harvinaisia, eikä toista vastaavaa koulutusohjelmaa ole olemassa. Siksi keskustelujen muutosvoima niihin osallistuneiden elämässä olikin valtava.
Ekumeeniseen dialogiin tarvitaan meitä kaikkia
GETI-ohjelma ei ollut ennalta tuttu, kun vastasin myöntävästi Genevestä vuoden alussa tulleeseen kutsuun edustaa koulutuksessa omaa kirkkoani. Aluksi pohditutti, riittääkö globaali ekumeeninen tietämykseni tehtävän vastaanottamiseen, mutta melko pian huomasin, että kenenkään yleistieto ei yllä kristittyjen vaiheisiin maailman joka kolkassa.
Tärkeää oli siis olla oma itsensä ja kuunnella muita. Oma kokemukseni on, että hyvä ekumeeninen työ ei sumenna osallistujien omaa identiteettiä, kuten helposti saattaisi luulla, vaan se ikään kuin kirkastaa sen. Rajat kirkkokuntien välillä eivät katoa, mutta niiden merkityksen ymmärtää uudella tavalla yhteistyön kautta.
Yleiskokouksessa ortodoksisen kirkon edustus oli näkyvästi läsnä, mutta GETI-koulutusohjelmassa meitä oli vain muutamia. Tämä sai kiinnittämään uudella lailla huomiota siihen, miten tärkeä osa dialogin rakentamista on eri edustajien kiintiöillä tällaisissa tapahtumissa. Vaikka oman kirkkomme yleiskokousdelegaatit olivat naisia, maailmanlaajuisesti naisten edustus yleiskokouksessa oli ortodoksisten kirkkojen piirissä hyvin marginaalista. GETI kaipaa ja etsii lisää ortodokseja koulutusohjelmansa tekijöiksi ja opiskelijoiksi, ja yleiskokouksen keskustelut ja päätöksenteko tarvitsevat ortodoksisten naisten näkyvämpää mukanaoloa.
Näkemykseni mukaan että suomalaisilla ortodokseilla on ekumeenisissa keskusteluissa paljon annettavaa ikään kuin tulkkeina idän ja lännen kristillisyyden välillä. Kirkkomme edustaa itäistä perinnettä, mutta elämme arkeamme läntisessä kulttuurissa. Joudumme joka päivä kristittyinä sovittamaan nämä kaksi luovasti yhteen. Vähemmistönä joudumme myös selittämään toimintaamme muille aivan eri tavoin kuin valtakulttuurin edustajat. Kaikesta tästä muodostuu erityisosaamista maailmanlaajuisia ekumeenisia kohtaamisia varten.
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa ja on toiminut vuodesta 2005 Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan (nyk. kappeliseurakunnan) kanttorina.
Lisätietoja:
Christ’s Love (Re)moves Borders – GETI 2022 in images | World Council of Churches
Ecumenical theological education (ETE) | World Council of Churches
Pääkuva ylhäällä: Jutun kirjoittajan GETI-ryhmän opiskelijat tulivat Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Zimbabwesta, Nigeriasta, Saksasta, Myanmarista, Filippiineiltä, Romaniasta ja Intiasta.