Hepreankielisessä tekstissä psalmin kirjoittaja jää tuntemattomaksi. Kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä tämä psalmi liitetään osaksi edellistä psalmia, joten se tulkitaan Daavidin laatimaksi. Myös juutalaisessa perinteessä psalmi liitetään kuningas Daavidiin.
Psalmin kirjoittaja kysyy kokemustaan kuvaten Jumalalta, miksi hän on niin kaukana ja kätkeytyy ahdingon aikana. Jumalaton on välinpitämätön ja varma itsestään eikä pelkää mitään, ja väijyy viatonta leijonan tavoin. Hän luulee, ettei Jumala näe mitään eikä häntä ole. Väärintekijä menestyy teoissaan vain oman aikansa. Hän on ylpeyden sairaaksi tekemä, tietämättömyyden turmelema ja pettää itseään.
Apostoli Paavali viittaa Roomalaiskirjeessään (3:14) jumalattoman katkeriin kirouksiin ja pilkkaan (psalmin jae 28) yhdessä monien muiden psalmitekstien kanssa. Tällä hän kuvaa koko ihmiskunnan lankeemusta pois Jumalan luota ja tuomion alaiseksi joutumista. Kirkon opettajien tulkinnassa jumalaton pilkkaaja liitetään toisinaan myös antikristukseen, joka nousee Jumalaa vastaan, mutta kukistuu lopulta.
Herran poissaolon kokemus ja siunauksen ajan odotus saa tekstissä myös vastauksen. Lohdutus koittaa Jumalan kätkeytymisen ja kilvoittelijan kärsivällisyyden jälkeen. Elämänvaiheet asettuvat Jumalan salatun kaitselmuksen varaan.
Kirjoittaja huutaa Herraa rientämään avuksi – tarkasti kääntäen anoo Herraa nousemaan – ja kohottamaan kätensä ja pyytää, ettei Jumala unohda avuttomia ja kurjia. Herran nouseminen kuvaa Kaikkivaltiaan voimakasta puuttumista asioiden kulkuun. Psalmirunoilija luottaa siihen, että Jumala näkee kaiken, tekee viimein lopun vääryydestä ja murtaa jumalattoman voiman.
Kaikkivaltiaan voiman kuvauksen ja luottavaisten rukousten äärellä psalmin kirjoittajan anomus muuttuu Herran ylistykseksi. Hän löytää rauhan ahdistuksissaan: Herra on kuningas ikuisesti ja kuulee sen, mitä köyhät kaipaavat ja rohkaisee heitä. Hän myös hankkii lopulta oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko aja heitä enää pois jumalattoman tieltä ja omasta luvatusta maastaan.
Jotkin kirkon isät kiinnittävät huomiota siihen, että psalmissa kuvattu Kuninkaan valtakunta sijaitsee ihmisen sydämessä. Näkemys on peräisin Jeesuksen opetuksesta. Evankeliumissa oppineet kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. Jeesus vastasi, ettei se tule näkyvällä tavalla, ”sillä Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä.” (Luuk. 17:20‒21). Tähän maahan eivät voi astua jumalattomat, ja vihollisvoimat ajetaan sieltä pois Jumalan armovoimasta.
Joillekin kirkon opettajille psalmin jakeet kuvaavat myöskin Jumalan ikuisen valtakunnan voittoa, kun kaikki sielunvihollisen voimat kukistetaan aikojen lopulla. Silloin ei ihminen eivätkä pahuuden voimat saa enää aikaa pahaa. Näin koittaa Jumalan valtakunnan siunattu ja ikuinen, ajaton aika.
Tätä aikaa odottaessaan Jumalaan luottavat joutuvat vielä ahdistuksessaan ja toivossaan kysymään ihmisiä rakastavalta Jumalalta: Milloin, Herra?