Psalmissaan Daavid kysyy: Kuka saa tulla Herran telttamajaan eli asuinsijaan ja asua hänen pyhällä vuorellaan? (Vrt. Ps. 11:4; ks. myös Ilm. 7:15)
Juutalaisessa perinteessä Herran telttamaja on taivas, ja pyhä vuori on Moorian vuori, jossa Jerusalemin temppeli sijaitsi. Vuori liitetään myös Aabrahamin uhriin, joka kristillisessä perinteessä viittaa Kristuksen uhriin koko maailman syntien edestä (1. Moos. 22:2; 2. Aik. 3:1; Hepr. 9, 11:17˗19).
Psalmissa myös vastataan esitettyyn kysymykseen. Ikuisen elämän Herran asuinsijassa saa osakseen se, joka on rehellinen (hepr. vaeltaa puhtaasti/eheästi) ja tekee oikein (tai: vanhurskauden) ja se, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta (hepr. puhuu sydämessänsä totuutta). Hyveiden nähdään saavan alkunsa oikeudenmukaisuudesta, joka rakentuu hurskaudelle. Kirkon opetuksen mukaan tällaisen ihmisen puheet, teot ja ajatukset ovat tasapainossa. Hän elää eheänä ihmisenä olematta tekopyhä.
Psalmin mukaan aito ihminen ei panettele, ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon. Hän kohtelee kohtaamiaan ihmisiä hyvin. Hän kaihtaa teoissaan halveksittavia ihmisiä (Septuagintassa pahantekijöitä), joilla ehkä on jonkinlaista arvovaltaa. Näiden sijaan hän ylistää ja pitää arvossa Herraa pelkääviä, vaikka he olisivat asemaltaan vähäisiä ja köyhiä. Aidon ihmisen arvot rakentuvat Jumalan tuntemisen varaan. Siksi hän arvostaa hurskautta eikä seuraa pahantekijöiden esimerkkiä.
Psalmin hurskas, Jumalan mielen mukainen ihminen, pitää valansa, on luotettava, vaikka se tuottaisi hänelle vahinkoa (Jeesuksen opetuksessa korostetaan valan sijaan lupausta; Matt. 5:33˗37). Tällainen ihminen ei vaadi lainasta korkoa köyhältä lähimmäiseltä. Kysymys on laupiaasta lainasta, jolla osoitetaan lainan saajalle arvostusta. Teksti ei ota tässä kantaa vilpilliseen avun pyytämiseen. Kirkon opettajat painottavat psalmikohtaan liittyen hyväntekemistä, diakoniaa. Lisäksi psalmissa muistutetaan, ettei Jumalan mielen mukaan elävä ihminen ota vastaan lahjusta.
Samankaltaisia neuvoja antaa apostoli Paavali ohjeeksi uutta elämää varten ja kehottaa uskovia uudistumaan mieltään ja hengeltään ja pukemaan ylleen uuden ihmisen, ”joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4:23˗32)
Daavid päättää psalminsa johtopäätökseen ja lupaukseen. Daavidin mukaan ihmiselle, joka tavoittelee taivasten valtakuntaa oikeudenmukaisesti ja totuudellisesti eläen, jolla on oikeat pyrkimykset, käy hyvin. Hän ei horju eikä kaadu.