Psalmissa Daavid kertoo turvaavansa Herraan. Hän ei halua paeta ahdistajiaan vuorille kuin lintu, vaikka toiset niin neuvovat. Daavid ymmärtää, ettei hänellä ei ole tilanteessaan, jolle hän ei mahda mitään, muuta pakopaikkaa kuin Jumala. Siksi hän ihmettelee neuvoa, joka asettaa kyseenalaiseksi luottamuksen Herraan.
Vihollisen jännittää joustaan pimeydessä, kuin tähdätäkseen lintua. Daavid joutuu kysymään, mitä vanhurskas voi tehdä, kun kaikki perustukset revitään ja kun ihminen menettää turvansa tässä maailmassa.
Elämän perustusten sortuessa Daavid kääntää mielensä ja sydämensä kohti Jumalaa. Daavidin luottamuksella on ajallisen sijaan toisenlainen kestävä perustus; Herra, joka on pyhässä temppelissään ja jonka valtaistuin on taivaassa.
Psalmin kirjoittaja ymmärtää, että Herra näkee kaiken ja tutkii ihmissydämet, yhtä lailla oikeamielisten kuin jumalattomien. Jumalan viha kohdistuu kaikkea pahuutta vastaan, jota maan päällä tehdään. Jumalan tuomion aika koittaa lopulta.
Psalmissa kuvataan, kuinka jumalattomien ylle sataa tulta ja tulikiveä, ja he joutuvat juomaan polttavan tuulen maljasta. Tämä kuvaus muistuttaa Sodoman ja Gomorran tuhoa (1. Moos. 19:24). Vuoden 1992 käännöksessä Daavid anoo tuhoa (”satakoon”), mutta tarkemmin käännettynä hän ilmaisee näin tapahtuvan (hepr. ”hän antaa sataa”; samoin Septuagintassa).
Psalmissa vastaus jumalattomuuteen ei kuitenkaan ole Jumalan tuomio, vaan Herra, joka on vanhurskas Jumala. Hän rakastaa oikeutta, ja siksi oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa.
Kuka tahansa voi kääntyä hänen puoleensa ja astua tuomion synkeydestä valoon. Jumalan näkemisestä kasvoista kasvoihin kirjoittaa myös apostoli Paavali: vajavaisuus vaihtuu täydellisyyteen ja Jumalan katselemiseen hänen valtakuntansa kaikessa täyteydessä (1. Kor. 3:12).
Kirkon ymmärryksen mukaan oikeus toteutuu lopulta Kristuksessa, kuninkaiden Kuninkaassa. Psalmin esittämä vastakohtaisuus ja Herraan turvaamisen siunaus on kutsu valita vääryyden rakkauden sijaan rakkaus vanhurskauteen, Jumalan mielen mukaisiin tekoihin (jakeet 5 ja 7).
Psalmin jakeiden kaltaisia kaikuja on myös Jeesuksen opetuksessa viimeisestä tuomiosta: taivaan valtakunnan perillisiä ovat ne, jotka ovat palvelleet oikeamielisesti toisia ja heitä palvellessaan itse Herraa. He ovat hänen Isänsä siunaamia. (Matt. 25:31˗46)
Kirkon opettajat muistuttavat psalmin rohkaisevan jokaista Jumalaa vastaan rikkonutta kääntymään rohkeudella Herran puoleen, laskeutumaan omaan sydämeen ja valitsemaan oikean tien, sillä usko Jumalaan on vahva suoja. Herraan turvaavia vastassa on ihmisiä rakastava Jumala.
Herraa odottava saa psalmin sanoman mukaan lopulta voiton vihollisistaan ja ahdistuksistaan. Lopullisesti tämä vapaus saavutetaan tulevassa ajassa.