Montserratin vuori Espanjassa
Maailmalta

Ortodoksi kurkisti katolisuuteen pyhiinvaelluksellaan: "Mustan Neitsyen" kauneutta ja pyhyyden kosketuksia

Pyhiinvaellus Montserratin vuorelle tarjoaa pienen piipahduksen katolisuuteen. Montserrati sijaitsee noin 60 kilometriä Barcelonasta luoteeseen. Sen poikkeukselliset kalliomuodot ovat ihmisten mielestä vaikuttaneet ilmeisesti kuin sahaten tehdyiltä, sillä paikan saanut nimi tarkoittaa suomeksi sahattua vuorta. Vuorelle perustettiin luostari vuonna 945.
| Teksti: Kirsi Koskelin | Kuva: Kirsi Koskelin
Montserratin vuori Espanjassa

Luostarin yhteydessä toimii nyt myös kirjankustantamo, musiikkioppilaitos, hotelli, museo, muutamia kauppoja ja kahviloita. Montserrat on tällä hetkellä Katalonian hengellisen elämän keskus. Alueen sydän on välillä koviakin kokenut basilika, joka on paikallisten La Morenetaksi nimeämän pyhän madonnapatsaan koti. Madonnan luokse saapuu vuosittain tuhansia pyhiinvaeltajia.

Vuonna 880 jKr. Katalonian alue oli juuri päässyt tai pääsemäisillään pois muslimien vallan alta. Legendan mukaan joukko paimentolaisten lapsia oli kulkiessaan vuorella vähän ennen hämärän tuloa nähnyt taivaalta lankeavan kirkkaan valon ja kuullut samalla ihmeen kaunista laulua. Sama ilmiö toistui viikon kuluttua, kun lapset olivat ottaneet vanhempansa mukaan. Ja taas viikon kuluttua tästä, kun mukaan oli pyydetty heidän koulunsa opettaja. Kaikki näkivät saman ilmiön. Lopulta myös lähellä sijaitsevan Manresan piispa kiinnostui tapahtumasta, ja ilmiölle alettiin etsiä selitystä. Etsinnän tuloksena löytyi luola ja luolasta Jumalanäitiä ja Jeesus-lasta esittävä veistos.

Manresan piispa retkikuntineen yritti siirtää patsasta Manresan kaupunkiin, mutta kuljettaminen osoittautui liian hankalaksi. Patsas päätettiin jättää paikoilleen luolaan, josta tulikin pyhiinvaelluspaikka, Santa Cova.

Nykyinen Montserratin basilikassa sijaitseva madonnaveistos on todennäköisesti tehty vuosina 1100–1200. Jumalanäidin ja Jeesus-lapsen ihonväri on musta. Täyttä varmuutta ei ole siitä, onko puuaines ollut alun perin tummaa vai onko puupinta tummunut vuosisatojen aikana. Veistosta on kuitenkin jo pitkään kutsuttu ”mustaksi madonnaksi”, ja myös nimi La Moreneta viittaa mustaan väriin.

La Sandara Familia -katedraali Barcelonassa
La Sagrada Familia on valtaisa rakennusprojekti.

Innoituksena Gaudille

Olin käynyt Barcelonassa muutamia kertoja aikaisemmin, ja Antoni Gaudin arkkitehtuuri oli tehnyt sekä voimakkaan vaikutuksen että herättänyt monenlaisia ajatuksia; mistä nuo pehmeät, orgaaniset muodot ja epätodelliset figuurit ovat peräisin? Ne ovat aivan kuin joltakin vieraalta planeetalta. Koska olin tällä matkallani vihdoinkin päättänyt käydä myös Montserratissa, aloin etsiä kohdetta käsittelevää kirjallisuutta.

Löysin heti alkuun arkkitehti Josep-Maria Garcia-Fuentesin kirjoittaman artikkelin Mimicking Mountains: Antoni Gaudí’s Sagrada Família and the Mountain of Montserrat, joka selvensi, mistä Gaudi on löytänyt orgaaniset muotonsa: niin kirkkojen kuin muidenkin Barcelonassa sijaitsevien rakennusten suunnittelussa hän on ottanut suoraan vaikutteita Montserratin vuoresta. Tämä ei ole ollut pelkästään hänen oma ideansa. Myös Katalonian katolisen kirkon toiveena on ollut toisintaa kaupungin arkkitehtuuriin Montserratin muotokieltä ja samalla vahvistaa vuoren asemaa osana katalonialaista kulttuuriperintöä. Olisipa ollut hyvä tietää tämä jo ennen ensimmäistä Barcelonan matkaa.

Lähdin kohti Barcelonaa lokakuun lopun tihkusateisena aamuna ja astuin alas lentokenttäbussista Placa Espanyan helteiseen sykkeeseen alkuiltapäivästä. Pikaiset kahvit Barcelonassa asuvan tutun kanssa nautittuani kiirehdin junaan numero R5, joka lähtee aukion alta. Automaatista pystyi ostamaan yhdistelmälipun, jolla pääsee junamatkan lisäksi Aeri de Montserrat -asemalta lähtevään kaapelihissiin. Lippu ei ollut kallis (vähän päälle 13 euroa) eikä matkakaan kovin pitkä, vain noin tunti. Huokaisin helpotuksesta, sillä olin junassa, jolla ehtisin Montserratille niin, että ehtisin todennäköisesti osallistua myös illan vesperiin, jonka kohokohta on L’Escolania poikakuoron esitys.

Montserratille matkaaminen kaapelihissin kyydissä oli jo omalla tavallaan pyhää. Kabiinin noustessa yhä korkeammalle ja yhä lähemmäs vuoren seinämää ymmärsi hyvin oman pienuutensa ja vuoren jättimäisen suuruuden. Kabiinista käsin pystyi myös näkemään erilaisia, todennäköisesti munkkien tai pyhiinvaeltajien pienenpieniä rakennelmia vuoren rinteillä. Onneksi olin valinnut tämän vaihtoehdon, sillä Montserratille pääsee monella muullakin tavalla: autolla, turistibusseilla, raiteilla Monistrolin kautta. Kabiini eteni määrätietoisesti pääteasemalle ja laski kyydistään minut ja samaa matkaa tehneen muslimiperheen.

Kun vihdoin sain hotellihuoneeni vuoren ainoasta hotellista, tunsin olevani levon tarpeessa. Sen olisin voinut kyllä jättää väliin, sillä lähtiessäni ulos etsimään jotain syötävää ja juotavaa, sain todeta, että niitä ei myyty enää missään. Kahvilat olivat juuri sulkeutuneet ja juoma-automaatteihin olisi tarvittu kolikoita. Rukoukseni Korkeimmalle osoittaen join reippaasti hotellin hanavettä ja lähdin vesperiin kohti basilikaa.

Iäkkäiden munkkien laulu kosketti

Montserratin vuoren kryptan Jumalanäiti
Pyhyyttä voi aistia myös muualla kuin tutussa kirkossa.

Basilika on kaunis, sisältä himmeästi kullanhohtoinen kirkko, joka on rakennettu alun perin 1500-luvulla. Napoleonin joukot tuhosivat sen kuitenkin osittain 1800-luvun alussa, mutta rakennus rekonstruoitiin nykyiseen muotoonsa 1800-luvun loppuun mennessä. Korkealla basilikan perällä kirkkoväkeä katselee tyynesti La Moreneta, musta madonna. Tilassa on hyvä olla. Vaikka en ymmärtänyt vesperin sanomasta muutamia lauseita lukuun ottamatta juuri mitään, tunsin olevani jumalanpalveluksessa. Alkuun ja melkein koko tilaisuuden ajan laulusta huolehtivat munkit – vanhemmat herrat, joiden sointi oli välillä hieman epävireistä, mutta koskettavaa. Vasta ihan viime minuuteiksi paikalle asteli tyylikkääsi ja puhtaasti laulava poikakuoro, L’Escolania. Munkkien rosoinen kuoro ei koskettavuudessa kuitenkaan mielestäni hävinnyt yhtään sen rinnalla.

Vesperin päätyttyä ilta oli tummunut, ja silhuetinomaisiksi mustuneiden vuortenhuippujen takana taivas muuttunut syvänsiniseksi. Turistiryhmät eivät kuitenkaan vielä olleet kaikonneet, vaan kännykkäkamerat säihkyivät siellä täällä rikkoen luostarialueen rauhaa. Iloiset nuoret, ilmeisesti luokkaretkeläisryhmä, räpsivät kuvia toisistaan.

Astelin hotellille ja kuulin, että sieltäkään ei saa syötävää muutoin kuin tilaamalla vähintään kahden ruokalajin illallisen. Vettä tietysti saisin illallisella kyytipojaksi.

Hetken mietin, paastoaisinko aamuun asti ennen kohtaamistani La Morenetan kanssa, mutta nälkä ja matkauupumus saivat valitsemaan illallisen. Ensimmäistä kertaa elämässäni istuuduin yksikseni syömään tällaista formuloitua illallista. Ravintolasalissa oli vain muutamia asiakkaita, joten palvelu toimi hyvin. Ruoassakaan ei ollut mitään valittamista, ja oikeastaan askeettisen ravintolan seinien kristilliseen kuvastoon kuuluvat kohokuvat olivat ihan laadukasta illallisseuraa. Vesipullon sain viedä mukanani huoneeseen.

Itäisen Euroopan asukkina heräsin aikaeron vuoksi jo varhain, nautin hotelliaamiaisen ja lähdin kävelemään ja kuvaamaan Santa Marian aukiolle. Sieltä on huimaavat näkymät alas vuoren juurelle ja Montserratia ympäröivään seutuun. Aurinko oli vasta noussut ja valaisi vähän utuisesti pilvien takaa luostarialueen. Turistibussit eivät vielä olleet saapuneet eivätkä luokkaretkeläiset heränneet.

Montserratin basilikan madonna
Montserratin benediktiiniläisluostarin suurin aarre on ”Musta neitsyt” (”La Moreneta”). Nimi viittaa veistoksen tummaan, miltei mustaan ihonväriin. 

 

Olin jo muutama viikko aikaisemmin varannut netistä aamuajan La Morenetan kohtaamiseen. Basilikan edustan atriumilla hortoili muutama kaltaiseni yksittäinen pyhiinvaeltaja, ehkä etsien reittiä pyhän patsaan luokse niin kuin minäkin. Lopulta löysin oikean portaikon ja pääsin sisään. Tunsin olevani etuoikeutettu, sillä kanssani portaikkoja pitkin ylös madonnan luokse ei kulkenut kukaan muu. Vähän kiirehdin askeleitani ja ohitin ehkä turhankin nopeasti käytävien seiniä reunustavat taidokkaat mosaiikit. Sain kuin sainkin kohdata "Mustan madonnan", Katalonian suojelupyhimyksen, ihan omassa rauhassani.

Korkealle valtaistuimelle asettuneena ja pidellen kädessään kosmosta symboloivaa palloa Pyhä Neitsyt vaikuttaa hyvin arvokkaalta, tyyneltä ja kaikkitietävältä. Jeesus-lapsi hänen sylissään taas huokuu iloa ja leikkisyyttä, ja hänen kätensä on idän kirkolle tunnusomaisessa siunaavassa asennossa. Jätin rukoukseni heille, otin muutaman kuvan ja palasin samaa tietä, jota olin tullutkin. Ajoitukseni oli täydellinen: vain viitisen minuuttia poistumiseni jälkeen portaikkoa pitkin nousi kolmisenkymmentä äänekästä turistia. Ryhmäkuljetukset olivat saapuneet.

Basilikan edustan atriumilla hortoili muutama kaltaiseni yksittäinen pyhiinvaeltaja, ehkä etsien reittiä pyhän patsaan luokse niin kuin minäkin.

Lukiessani etukäteen Montserratista olin kokonaan sivuuttanut Santa Covan, pyhän luolan, josta ensimmäinen madonnapatsas löydettiin. Koska lähellä sijaitsevassa Manresan kaupungissa sijaitsee myös pyhä luola – paikka, jossa jesuiittaveljeskunnan perustajiin kuulunut Ignatius Loyola vietti aikaa 1500-luvulla – olin sekoittanut nämä kaksi luolaa ja päättänyt jättää käymättä Manresassa.

Vasta Montserratin alueella kävellessäni selvisi, että pienen pyhiinvaelluksen voi tehdä myös Santa Covaan. Matka basilikalta luolalle ja takaisin on kävellen vajaat kolme kilometriä, mutta kun puolet matkasta on jyrkkää laskua ja puolet jyrkkää nousua, on reitti huomattavasti vaativampi kuin kolme kilometriä tasaisempaa maata.

Osan matkasta voi tehdä funikulaarilla laskeutuen reitin puoleen väliin ja palata samalla tavalla takaisin. Pohdin pitkään, kävelenkö matkan mennen tullen (jolloin joudun helteen vuoksi kantamaan myös enemmän vettä) vai laskeudunko kävellen alas ja palaan funikulaarilla ylös. Asian pohdinta päättyi, kun lähdin tiedustelemaan funikulaarin aikatauluja: se ei kulje lainkaan arkisin, näin sesongin ulkopuolella vain viikonloppuisin. Nyt oli perjantai.

Veistosten sarja teki vaikutuksen

Lämpötila oli kohonnut +27 asteeseen, ja minulla oli repussa kaikki vähäiset matkatavarani, sillä olin jo luovuttanut hotellihuoneen. Aurinko paistoi, pensaat kukkivat, ja ilmassa leijui jonkin lapsuudesta tutun yrtin tuoksu. Lasku rinnettä alas tuntui keveältä. Lenkkivaatteisiin pukeutunut pariskunta juoksi ohitseni, mutta muita samaan suuntaan kulkevia ei juuri ollut. Noin vajaan kilometrin käveltyäni tulin funikulaarin ala-asemalle. Sen yhteydessä on pieni aukio, jonka varjoisaan katveeseen istahdin hetkeksi. Oletin päässeeni melkein luolalle asti, mutta tästä vasta alkoikin niin kutsuttu Rosario: polku, jonka varrella on Neitsyt Marian ja Kristuksen elämästä kertova veistosten sarja. Ohitseni kulki luolan suunnasta palaava mies paljain jaloin ja kengät kädessä, mistä päättelin, että loppumatka ei ehkä olekaan ihan helppo.

Funikulaarin ala-asemalta Santa Covan luolakappelille johtava polku on eräänlainen rukousnauha. Se on rakennettu vuosina 1896–1916. Reitin varrella on useita veistoksia, jotka on omistettu katolisen kirkon määrittelemille Neitsyt Marian viidelletoista mysteerille. Polkua on ollut rakentamassa useita arkkitehteja – muiden muassa Antoni Gaudi – ja kuvanveistäjiä. Tämä näkyy veistosten tyylillisessä kirjavuudessa, mutta tavallaan juuri tuo kirjavuus tekee jokaisen veistoksen kohtaamisesta ainutkertaisen.

Ortodoksina en ollut tietoinen Neitsyt Marian mysteerien sisällöistä, mutta polkua edetessäni ja aina uuden veistoksen kohdatessani ihmetys oli yhtä suuri. Veistokset ovat korkeita, usein kiinni vuorenrinteessä ja ne tulevat pyhiinvaeltajaa vastaan joka kerta yllättäen, jylhän luonnon keskellä. Mysteerit on jaoteltu iloisiin, surullisiin ja loistaviin.

Virkailija Montserratin infopisteellä oli kertonut, että Santa Covan reitin kulkemiseen kuluu noin tunti. Kesto on varmaankin tuo, jos ei pysähdy lainkaan mysteeriveistosten äärellä. Itse olisin voinut käyttää polulla vaeltamiseen vaikka kokonaisen päivän, jos olisin hiljentynyt jokaisen Uuden testamentin tapahtumista kertovan veistoksen äärellä.

Ristiinnaulittu vai ylösnoussut? 

Rosario päättyy Santa Covan kappelille. Kappeli on rakennettu kiinni luolaan, josta ensimmäinen Jumalanäidin patsas löytyi vuonna 880. Täällä pienet paimentolaislapset ovat kiipeilleet, nähneet luolasta kajastavan valon ja kuulleet kaunista laulua. Ihme on pakko uskoa todeksi, sillä kuka muuten rakentaisi polun niin vaikeakulkuiseen maastoon ja sen lisäksi vielä kappelin luolan edustalle.

Minulla oli taas onnea ajoituksen suhteen, sillä kappelin rauhassa istui vain yksi vanhempi rouva, jonka puoliso odotteli ulkopuolella. Alttari on rakennettu luolaosan edustalle, ja luolan seinämää vasten on toinen versio "Mustasta madonnasta". Vaikkakin tämä veistos on pienempi ja kuluneempi kuin basilikan madonna, se on ajallisesti tuoreempi.

Alttarin yläpuolella leijuu jonkinlaisella näkymättömällä siimakiinnityksellä veistos ristiinnaulitusta Kristuksesta – vai onko kyseessä sittenkin ylösnoussut Kristus? Ristinpuuta ei näy, mutta Kristuksen asento on sama kuin ristillä. Koin jonkinlaisen neljännen ulottuvuuden tunteen, kun katsoin veistosta, joka voisi olla molempia samanaikaisesti; sekä ristiinnaulittu että ylösnoussut. Jähmetyin paikoilleni. Täällä leijui pyhyys.

Alttarin vasemmalla puolella oli kirja, johon pyhiinvaeltajat olivat kirjanneet rukouksiaan, pyyntöjään ja kiitoksiaan. Yritin ymmärtää tekstejä, joista useimmat oli kirjoitettu joko espanjaksi tai katalaaniksi. Kirjoitin kirjaan myös oman rukoukseni.

Surun mysteeri -veistos: Kristus kantaa ristiä
Surun mysteeri -veistos: Kristus kantaa ristiä.

Kun tekstini oli valmis, alkoi ulkopuolelta kuulua railakkaita huutoja: luokkaretkeläiset olivat saapuneet. Kiitin Jumalaa siitä, että olin ehtinyt hiljentyä pyhässä paikassa ennen heidän tuloaan. He eivät kuitenkaan tulleet kappeliin, vaan alkoivat pumpata vesipulloihinsa vettä kappelin edustan vesipostista. Seurasin heidän esimerkkiään, join matkapulloni tyhjäksi ja täytin sen lähteen vedellä. Annoin nuorten juosta edelläni pidemmälle kohti luostarialuetta ennen kuin lähdin paluumatkalle.

Funikulaarin ala-asemalle asti kulku oli kevyttä, mutta jyrkkä loppunousu siitä eteenpäin kävi jonkin verran voimille. Huomasin sykkeen nousevan välillä korkeaksi, ja aina kun niin kävi, levähdin hetkeksi polun reunaan.

Maisemat olivat unohtumattoman kauniit. Keltainen kabiini leijui köysirataa pitkin ja toi vuorelle lisää turisteja. Jotkut heistä viipyivät siellä vain puolisen tuntia, huomasin. He ottivat pikaisesti valokuvia ja palasivat seuraavalla kabiinilla takaisin.

Tarkoitukseni oli vielä nousta takaisin luostarialueelle asti ja tutustua Montserratin museoon, jossa on uskonnollisen taiteen lisäksi myös maallista modernia taidetta. Pyhiinvaellus luolalle oli kuitenkin ollut niin vaikuttava, että tarvitsin aikaa sen sulatteluun. Hyppäsin köysirata-asemalla kabiiniin ja palasin Barcelonaan.

Matkan kolmas "Musta Neitsyt" 

Kolmannen La Morenetan, kohtasin La Sagrada Familia -kirkon kryptassa. Siellä järjestetään sunnuntaisin kansainvälinen messu, joka alkaa yleensä klo 9. Olin tullut kryptan ovelle jonottamaan puolta tuntia aikaisemmin, mutta ehtiäkseen kyseiseen messuun olisi pitänyt tulla paljon aikaisemmin. Jonossa alkoi kuitenkin kiiriä tieto, että kryptassa pidettäisiin tänä sunnuntaina toinen ja ehkä kolmaskin messu. Jäin jonoon, joka mateli vähitellen kirkon pihalle, porttien sisään. Sieltä ryhmämme päästettiin seuraavaan, kello 11:30 alkaneeseen messuun.

Kryptaan mahtuu parisataa henkeä, ja suurin osa läsnäolijoista vaikutti olevan ulkomaalaisia. Sisääntulon vieressä oli pylvääseen kiinnitetty QR-koodi, jonka avulla pystyi lataamaan puhelimeensa messun englanninkielisen ohjelmarungon. Ulkopaikkakuntalaisia opastettiin myös laulamaan messun aikana toistuvaa sävelmää. Vanhempi rouva opetti kirkkoväkeä laulattamalla sitä alttarilta käsin useamman kerran.

Alttarin oikealla puolella on oma kappelimainen tila La Morenetalle. Taustakseen hän on saanut Montserrat-vuorta ja luolan tapahtumia esittävän freskon. Alttarin toisella puolella samanlaisessa kappelimaisessa syvennyksessä on kirkon suunnittelijan, arkkitehti Antoni Gaudin hauta. Pyhä "Musta madonna" tuntuu kuitenkin hallitsevan tilaa.

Tunnelma oli lämmin. Yhteisen pitkähkön jonottamisen jälkeen kirkkoväen keskuudessa vallitsi myös yhteisyyden tunne. Ehtoollisen osallistui kuitenkin vain noin puolet paikalla olleista, ja koin hiukan harmitusta siitä, että ortodoksina en itse voinut osallistua ehtoolliselle tällä kertaa.
Kiertelin kryptaa ja ihmettelin sen monia visuaalisia yksityiskohtia. Nuori kanttori polki urkuja T-paitasillaan. Katon rajan pikkuikkunoista näki yläpuolella sijaitsevaan La Sagrada Familian varsinaiseen kirkkosaliin, mistä taas puolestaan kurkisteli turisteja sisälle kryptaan.

Olin nyt kohdannut kolme erilaista "Mustaa Neitsyttä". Maailmassa on niitä kuitenkin lukuisia, ja La Morenetan toisintoja voi löytää esimerkiksi Puerto Ricosta, päiväntasaajan Guineasta ja Sardiniasta. Jotkut tutkijat kuten Roger Canals ja Celeste Muños puhuvatkin tässä yhteydessä ennemminkin kuvien ja veistosten verkostosta kuin tietystä yksittäisestä pyhästä kuvasta tai veistoksesta. "Musta madonna" on muun muassa Katalonian kansallinen symboli, jota poliitikot ovat hyödyntäneet esiintymisissään. 

Vaikka "Mustaa madonnaa" yritettäisiinkin toisinaan valjastaa maallisiin ja yhteiskunnallisiin tarkoituksiin, sen pyhyys kirkastuu Montserratilla kauan sitten koetusta ihmeestä. Siitä hetkestä, kun paimentolaislapset näkivät taivaalta laskeutuvan valon ja kuulivat luolasta kaunista laulua, joka lopulta johdatti heidät Jumalanäidin luokse.

 

Lähteet:

Josep-Maria Garcia-Fuentes: Mimicking Mountains: Antoni Gaudí’s Sagrada Família and the Mountain of Montserrat, kirjassa Religious Tourism And The Environment, CABI 2020

Roger Canals  ja Celeste Muñoz: The Iconic Paths of La Verge de Montserrat in Catalonia and Beyond: A Comparative Approach from History and Anthropology. Cambridge University Press, julkaistu verkossa 2.9.2022

Jordi Molas i Rifà: Montserrat Official Guide, Publications de l’Abadia de Montserrat 2018