Kulttuuri

Nunna Ksenian lempikirja kertoo luostarielämästä ja kilvoittelusta helposti lähestyttävällä tavalla

Aamun Koitto kysyy tutuilta ortodokseilta, mikä on heille tärkeä kirja. Minulle tärkeä kirja -juttusarjan kolmannessa osassa Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin nunna ja kääntäjä nunna Ksenia kertoo kirjallisuuden merkityksestä omassa hengellisessä kasvussaan.
| Teksti: Miikka Kivinen | Kuva: Susanna Somppi, Lintulan luostari
Lintulan nunna Ksenia esittelee valmistunutta Synaksarionia Liisankadun huoneistossa Helsingissä

Nunna Ksenian lapsuudenkodissa Varkauden Kauppakadulla oli isän suuri, monen seinän kokoinen kirjahylly täynnä kirjoja eri kielillä. Isä harrasti lukemista ja kieliä sekä puhui sujuvaa saksaa. Nunna Ksenia uskookin, että kielten harrastaminen ja lukeminen ovat pitkälti kodin perintöä.

– Isän innoittamana meistä lapsista tuli kaikista semmoisia lukutoukkia. Meitä sai kiskoa pois kirjan äärestä, nunna Ksenia naurahtaa.

Isä oli ortodoksi, mutta perhe ei ollut erityisen uskonnollinen tai ”kirkollinen”, kuten äiti Ksenia asian ilmaisee. Iltarukous opetettiin, ja luterilaisuudesta myöhemmin ortodoksisuuteen kääntynyt äiti vei lapsia silloin tällöin ortodoksikirkkoon.

– Isän innoittamana meistä lapsista tuli kaikista semmoisia lukutoukkia. Meitä sai kiskoa pois kirjan äärestä.

Lukioikäisenä Tito Collianderin Ristisaatto-romaani ja arkkipiispa Paavalin teokset tekivät tuolloiseen Anu Rovamoon suuren vaikutuksen.

– Ne olivat kirjoja, jotka avasivat hengellistä maailmaa, hän kertoo.

Syvempi kiinnostus ortodoksisuuteen syntyikin pikkuhiljaa nimenomaan kirjallisuuden, koulun uskonnonopetuksen ja myöhemmin ortodoksisen nuorisotyön vaikutuksesta.

Vaikka ajatus luostarielämästä oli herännyt jo koululaisena, oli selvää, että nuori opiskelija halusi jatkaa opintoja ja kokea opiskelijaelämää. Jyväskylän yliopistossa hän luki venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Kun opinnot olivat loppusuoralla, äiti Ksenia sanoo tulleensa tuolloin tienristeykseen. Piti valita, mihin suuntaan lähteä.

– Siinä oli miettimisen ja rukoilemisen paikka, että mitä itse haluaa, ja mikä on Jumalan tahto omalla kohdalla. Aika nopeasti tuntui siltä, että luostari on se oma tie.

Nyt äiti Ksenia on asunut Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarissa Heinävedellä omien sanojensa mukaan jo ”pitemmän aikaa”.

– Yli kaksikymmentäviisi vuotta, en vielä kolmeakymmentä.

– Siinä oli miettimisen ja rukoilemisen paikka, että mitä itse haluaa, ja mikä on Jumalan tahto omalla kohdalla. Aika nopeasti tuntui siltä, että luostari on se oma tie.

Pian luostariin tultuaan hän sai tehtäväkseen käännöstyöt venäjästä suomeksi. Ensimmäinen iso projekti oli Pyhän Johannes Kronstadtilaisen elämäkerran kääntäminen.

– Sen jälkeen on käännöstyötä ollut vireillä melkein koko ajan.

Nunna Ksenia korostaa, että kääntäminen ei suinkaan ole hänen pääasiallinen tehtävänsä luostarissa. Sitä tehdään, kun muilta arkisilta ja välttämättömiltä asioilta jää aikaa. Esimerkiksi kesäkausina kääntäminen saattaa olla täysin pysähdyksissä.

Nunna Ksenialle itselleen tärkeimmät omat käännökset ovat edellä mainittu Pyhän Johannes Kronstadtilaisen elämäkerta Pyhä Johannes Kronstadtilainen, elämä ja otteita päiväkirjasta (Lintulan luostari, 2000), Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen elämäkerta Pyhittäjä Serafim Sarovilainen (Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari/Maahenki, 2008) sekä arkkimandriitta Sofroni Saharovin Hengellisiä keskusteluja I (Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari, 2019).

Pyhän Sofroni Saharovin syvällinen teologinen ajattelu innoittaa äiti Kseniaa suuresti, mutta hän pitää tämän teoksia hyvin vaikeina ja vaativina. Juuri siksi Ksenia valitsee itselleen tärkeäksi kirjaksi romanialaisen isä Rafael Noican venäjän kielellä julkaistun teoksen Живи мя по словеси Твоему. Духовные беседы. (Свято-Троицкая Сергиева Лавра [Sergein Pyhän Kolminaisuuden lavra], 2014). Nimi on äiti Ksenian mukaan psalmisitaatti: ”Virvoita minut, tee sanasi mukaan” (Ps. 119:25). Teos ammentaa Pyhän Sofronin ajattelusta, mutta tekee sen helposti lähestyttävällä tavalla.

– Toisin kuin Pyhän Sofronin kirjat, tämä ei ole vaikeatajuinen luettava, nunna Ksenia kertoo.

Vaatimattoman näköinen pehmeäkantinen kirja löytyi Pyhän Johannes Kastajan luostarin kirjakaupasta seitsemisen vuotta sitten. Teos perustuu englanninkielisiin puheisiin, joita isä Rafael piti kyseisessä, Sofroni Saharovin perustamassa luostarissa Essexissä Englannissa. Nunna Ksenia kertoo, että nykyisin kotimaassaan Romaniassa vaikuttava isä Rafael kilvoitteli useita vuosia Pyhän Sofronin oppilaana.

Nunna Ksenian mukaan isä Rafael kertoo luostarielämästä ja hengellisestä kilvoittelusta tuoreesti ja helposti lähestyttävällä tavalla. Hän kertoo seuraavan esimerkin isä Rafael Noican ajattelusta:

– Me ihmisethän usein asetamme vaatimuksia, millainen lähimmäisen pitäisi olla. Isä Rafael sanoo, että Jumalalle ei ole tärkeätä millaisia me olemme. Hän vain haluaa, että me olisimme Hänen kanssaan.

Nunna Ksenia epäilee, että isä Rafaelin puheiden kuulijakunta on ollut melko nuorta.

– Hän esimerkiksi sanoo, että Jumala tallettaa kaikki meidän rukouksemme omaan tietokantaansa.

Nunna Ksenia suosittelee kirjaa kaikille hengellisestä elämästä kiinnostuneille. Valitettavasti sitä ei ainakaan toistaiseksi ole saatavana suomeksi. Ksenian mukaan Lintulassa on pyritty pitämään kiinni periaatteesta, että käännökset tehdään aina alkukielestä. Hänellä ei ole tietoa isä Rafael Noican teoksen alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä, joten sen suomentamiseen ei ole ainakaan toistaiseksi ryhdytty. Nunna Ksenia ei pidä ajatusta kuitenkaan mahdottomana.

Kirjat ruokkivat hengellistä elämää

Nunna Ksenian mielestä hengellisessä elämässä hyvän kirjallisuuden merkitys on suuri. Hän kertoo kilvoittelijaisistä, joilla on selkeät ohjeet ajankäytölle:

– Rukous on se kaikkein korkein, mihin pyritään. Ja kun rukouksessa ollaan heikkoja, siihen tarvitaan innostusta, jota haetaan hyvää kirjaa lukemalla. Jos mieli väsyy niin, ettei jaksa lukeakaan, sitten tehdään käsitöitä.

Kirjallisuudesta Ksenia suosittelee esimerkiksi pyhien elämäkertoja. Niistä saa hengellistä opastusta ja innoitusta omaankin elämään.

– Serafim Sarovilainen on yksi niistä, johon aina uudet ja uudet ihmiset rakastuvat.

– Rukous on se kaikkein korkein, mihin pyritään. Ja kun rukouksessa ollaan heikkoja, siihen tarvitaan innostusta, jota haetaan hyvää kirjaa lukemalla. Jos mieli väsyy niin, ettei jaksa lukeakaan, sitten tehdään käsitöitä.

Nunna Ksenian iltaisin harrastama vakava lukeminen on hidasta ja luonteeltaan puntaroivaa. Usein hän lukee vain muutaman sivun kerrallaan. Joskus tulee luettua vieläkin vähemmän:

– Monta kertaa, kun jatkan lukemista, muistan, että edellisenä iltana oli se hyvä juttu. Että pitäisi se vielä lukea uudestaan. Ja kun sen kertaa, niin tuntuu, että tässä olikin ihan tarpeeksi, Ksenia naurahtaa.

Pääkuva ylhäällä: Nunna Ksenia esitteli 12-osaisen ”pyhien tietokannan” eli Synaksarionin syntyä esittelytilaisuudessa Helsingissä 2019. Teossarjan valmistuminen kesti 17 vuotta. Esittelytilaisuudessa arkkipiispa Leo palkitsi nunna Ksenian Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan mitalilla.