Käkisalmen sataman tšasounaan vuonna 1758 sijoitettu, Valamon luostarissa maalattu Neitsyt Mariaa ja Kristus-lasta kuvaava suurikokoinen temperamaalaus on vuosien saatossa tummunut kauniisti.
Sen lämpimänsävyisestä kuva-alasta nousevat esiin kultaukset, kuten Neitsyt Marian ja Kristus-lapsen sädekehät, Kristuksen valtaistuin ja Mariaa kuvaavat, Vanhaan testamenttiin viittaavat symbolit. Äidin ja pojan välillä on lämmin yhteys, mikä tuo rauhaa muuten yksityiskohtia täynnä olevaan kuvapintaan, jossa katseelle riittää loputtomasti tutkittavaa. Jumalanäidin ylistyksen runsasta ikonografiaa on kuvannut taidehistorioitsija Katariina Husso Aamun Koitossa jo aiemmin.
Ikoni tunnetaan vanhastaan myös nimellä Akatistos – Herran Äiti, ja nimensä mukaisesti sen ikonografia liittyy Jumalansynnyttäjälle vähintään 600-luvulta lähtien veisattuun akatistoshymniin. Hymni koostuu 24 säkeistöstä, joiden keskiössä ovat ilotervehdykset Jumalansynnyttäjälle. Samoin tämän ikonin kirkkoslaavinkielisissä ylistysteksteissä toistuvat kehotukset iloon:
Pyhimmälle, Puhtaimmalle, Ylistetyimmälle, Kunnioitetuimmalle Valtiattarellemme Jumalansynnyttäjälle, Ainaiselle Neitseelle Marialle, iloitse! Sinua, Neitsyt, minä tällä ikonilla ylistän, koska Sinä lievität kaikki minun murheeni! Iloitse, taivaita avarampi! Sinua, neitsyt, rukoilen!
Alareunan teksti auttaa etsimään Jumalanäidin symboleja ikonin kuvakentästäkin:
Iloitse Neitsyt Kuningatar, iloitse Valtiatar, iloitse liitonarkki, temppeli, jossa on Salomon seitsemän pylvästä, suljettu portti, mannaruukku, tuoksuva suitsutusastia ja kallis mirha, iloitse jumalallinen ateriapöytä, jolla on taivaallinen leipä, iloitse valtaistuin ja kaivamaton kaivo, iloitse kultainen kynttelikkö ja elävä kirja, jossa on pelastuksen sana. (suom. Antti Narmala, 2023)
Akatistoshymnin lisäksi Jumalanäidin ylistys -ikoni sisältää tekstiensä ja symbolikuviensa kautta viittauksia muihin kirjallisiin lähteisiin, kuten Vanhaan ja Uuteen testamenttiin sekä jumalanpalvelusteksteihin. Marian ennaltakuvauksilla tarkoitetaan Vanhassa testamentissa esiintyviä profetioita, joiden on katsottu ennustaneen Uuden testamentin tapahtumia, kuten Marian neitseellistä synnytystä.
Esimerkiksi Vanhan testamentin liitonarkki (nyk. liitonarkku) on Jumalanäidin ennusmerkki: liitonarkissa säilytettiin Jumalan antamia laintauluja, ja vastaavasti Neitsyt Mariassa eli uuden liiton arkussa asui Jumalan Sana, Kristus. Ennuskuvien tunnistaminen ja ymmärtäminen vaatii kuitenkin hyvää Raamatun ja teologian tuntemusta, eikä siltikään ikoniin kuvattujen symbolien merkitys ole kaikilta osin yksiselitteinen.
Didaktinen ikoni
Jumalanäidin ylistyksen ikonografia vaati selittämistä myös 1860-luvulla, jolloin Käkisalmen ortodoksisen kirkon pastori Vasili Iltonov päätti vastata ikonia koskeviin kysymyksiin kootusti. Pietarista Käkisalmelle saapuvat pyhiinvaeltajat saivat vastauksen kysymyksiinsä Iltonovin laatimasta, sataman tšasounaa ja sen ikoneja esittelevästä pienpainatteesta, historiikista, joka avasi myös Jumalanäidin ylistyksen symboliikkaa.
Jumalanäidin ylistystä voikin kutsua didaktiseksi ikoniksi, eli ikoniksi, jolla on kuva-aiheensa puolesta erityisesti opetuksellinen tarkoitus. Venäläisen taidehistorioitsijan Nikodim Kondakovin (1927) mukaan tällaisten ikonien aiheet pohjautuvat usein kirjallisiin lähteisiin, kuten veisuihin ja muihin liturgisiin teksteihin, ja niitä on käytetty opetustarkoituksissa esimerkiksi luostareiden käytävä- ja ruokalatiloissa.
Useat venäläiset ikonitutkijat 1900-luvulla ovat pitäneet tällaisia teologis-didaktisiksi tai mystis-didaktisiksi kutsumiaan ikoneja epäsopivina hartaudenharjoitukseen niiden yksityiskohtien määrän ja toisinaan vaikeasti avautuvien symboleiden takia. Väite ei kuitenkaan päde Käkisalmen ikonin kohdalla: Jumalanäidin ylistys oli paikallisille hyvin tärkeä, ja sen puoleen käännyttiin aina, kun tarvittiin suojelusta ja apua. Palattuaan vuonna 2021 kirkkoon ikoni kutsuu taas rukoukseen Kuopion ja Karjalan hiippakunnan piispantalon kirkossa Karjalankadun keskustalossa Kuopiossa.
Jumalanäidin ylistys opettaa vertauksillaan
Jumalanäidin ylistys -ikonin symboliikan kautta Neitsyt Maria vertautuu Vanhan testamentin pyhimpiin paikkoihin ja arvokkaimpiin esineisiin, ja lunastaa näin paikkansa Kaikkeinpyhimpänä. Symboliikan runsauden takia teen seuraavaksi vain joitakin nostoja ikonin olennaisimmista Jumalanäidin ennaltakuvauksista, joiden osalta ikonista puuttuvat selitystekstit.
Vanhassa testamentissa (2. Moos. 25–27) kuvataan seikkaperäisesti millaisen pyhäkön pyhine esineineen Jumala määräsi itselleen tehtävän. Telttamajan Herra määräsi kutomaan purppuraisesta ja karminiinpunaisesta villasta, ja peittämään punaiseksi värjätyillä pässinnahoilla ja merilehmännahkaisella peitteellä. Telttamaja rakennettiin myös osin kultaisista laudoista Jumalan antamien ohjeiden mukaan.
Käkisalmen ikonissa purppuranpunainen teltta asettuu Marian kohdun kohdalle, uhrileipäpöydän taakse. Tässä symboliikassa Jumalansynnyttäjä on telttamaja, pyhäkkö, joka verhoaa sisälleen Jumalan. Erämaavaelluksensa aikana israelilaiset pitivät liitonarkkia laintauluineen tämän siirrettävän ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä.
Myöhemmin juutalaiset rakensivat Jerusalemiin Salomon temppelin, johon sekä ikonin teksti että kuva-aihe suoraan viittaavat Salomon temppelin ja sen seitsemän pylvään kautta. Esimerkiksi Jumalanäidin akatistoshymnissä Neitsyt Mariaa kutsutaan eläväksi temppeliksi. Ikonissa kultaisena hohtava temppelirakennus on kuvattu Marian oikean kyynärvarren eteen.
Marian ainaiseen neitsyyteen yhdistetty suljettu portti liittyy Hesekielin saamaan näkyyn tulevaisuuden temppelistä (Hes. 44:1–3): Jumala on tullut temppeliin sen itäisestä portista, minkä vuoksi se pysyy muilta suljettuna. Ikonissa suljettu portti löytyy Jumalansynnyttäjän olkavarresta. Myös esimerkiksi Marian päällysviitan kolmella tähdellä viitataan hänen neitsyyteensä synnytystä ennen, sen aikana ja jälkeen.
Toisin sanoen kaikilla Jumalanäidin ylistys -ikonin kymmenillä symboleilla on merkityksensä ja paikkansa osana suurempaa kertomusta, ihmiskunnan pelastushistoriaa. Tämän ikonin kohdalla pitää erityisen hyvin paikkansa Ortodoksisen sanaston määritelmä, minkä mukaan ”[i]konit ovat väreihin puettua teologiaa ja välittävät rukoilijalle tai katsojalleen ortodoksisen uskon oppia ja sanomaa samalla tavalla kuin kirjoitettu sanakin”.
Ikonin tekstit ja toisinnot puhuttelevat
Jumalanäidin ylistys -ikoni on rikkaalla symboliikallaan erittäin harvinainen, tällä hetkellä ainoa tuntemamme tämän kaltainen vanha ikoni. Siitä on hiljattain maalattu toisintoja: entisen Käkisalmen, nykyisen Priozerskin Pyhän Neitsyt Marian syntymän kirkko sai oman versionsa vuonna 2007 venäläisen ikonimaalari Irina Vereschaginan maalaamana. Uusi ikoni on sijoitettu samalle paikalle, josta Jumalanäidin ylistys -ikoni aikanaan lähti evakkoon talvisodan sytyttyä. Käkisalmen ihmeitätekevän ikonin maine lienee seurannut toisintoa, sillä venäläisten turistien kirkossa ottamien ja netissä jakamien kuvien perusteella Priozerskin ikoni on jo ehtinyt saada paljon votiivilahjoja.
Taidehistorian maisterintutkielmani kirjoitusprosessin aikana olin seuraamassa Valamon opistossa Jumalanäidin ylistys -aiheista ikonimaalauskurssia toukokuussa 2023. Ikonimaalauksen opettajan ja kirkon konservaattorin Antti Narmalan ohjaamana maalattiin viisi suurikokoista toisintoa Kuopiossa sijaitsevan evakkoikonin pohjalta. Ikonit ovat sittemmin päätyneet koteihin eri puolelle Suomea.
Kurssin myötä tuli ajankohtaiseksi ikonin tekstien kääntäminen ikonimaalareiden äidinkielelle, suomeksi ja ruotsiksi. Tämä sai minut pohtimaan tekstien merkitystä pyhissä kuvissa ja sitä, miten ne vaikuttavat katsojaan. Kuten esineillä, myös teksteillä voi katsoa olevan toimijuutta.
Yksinkertaisimmillaan tekstit ikoneissa auttavat tunnistamaan kuvatun henkilön ja selittävät ikoniin kuvattuja esineitä tai tapahtumia. Toisaalta voi ajatella, että pidemmät tekstinauhat, kuten Jumalanäidin ylistys -ikonissa, antavat selkeän mallin siitä, miten ajatella ja asennoitua, toimia ja ylistää eli miten uskoa ja ilmaista uskonsa toivotulla tavalla. Venäläisille ikoneille laadittuja akatistoshymnejä tutkinut yhdysvaltalainen Vera Shevzov (2006) on todennut samaa veisuteksteistä: hymnit on yleensä kirjoitettu me-muotoon antaen helposti sisäistettävän mallin, miten tulee ylistää oikealla tavalla.
Tuntemattomaksi jääneen ikonimaalarin 1750-luvulla Jumalanäidin ylistys -ikoniin kirjoittamat tekstinauhat vetoavat hartaudellaan, puhuttelevat murheellista sydäntä ja kehottavat ylistämään palavasti. Tekstit tuovat vertauskuvien kautta esiin myös Jumalansynnyttäjän arvon: Neitsyt edustaa pyhiä korkeampaa pyhää. Ikonin tekstinauhat ja vertauskuvat pyrkivät tuottamaan katsojalle ymmärryksen siitä, että jo Vanhassa testamentissa (esim. Jes. 7:14) profetoitiin Marian neitseellisestä synnytyksestä ja Jeesuksen Kristuksen, Messiaan, tulosta.
Nykysuomalaiselle Vanhan testamentin symboliikka ei kuitenkaan ole välttämättä kovin tuttua, eikä kirkkoslaaviakaan osaa kovinkaan moni. Miten ikonien tekstien kääntäminen omalle äidinkielelle muuttaa tilannetta, mahdollistaahan se sanoman ymmärtämisen ja kehotettuun rukoukseen liittymisen ihan toisella tavalla?
Samalla herää kysymys onko ikonin tekstien tai symboliikan ymmärtäminen välttämätöntä vai voiko pyhä kuva vaikuttaa ”riittävästi” pelkällä olemuksellaan, sommitelmallaan ja väreillään – ja mahdollisella maineellaan? Tuleeko näkemäänsä ja kuulemaansa ylipäätään aina älyllisesti ymmärtää? Vaikuttaahan pyhä kielikin kuulijaan ja lukijaan, vaikkei sen merkitystä ymmärtäisi, kuten on ollut vuosisatoja tilanne kansan osalta monissa maissa sekä katolisissa että ortodoksisissa kirkoissa.
Inspiraatiot ja uudelleentulkinnat
Voiko pyhien kuvien symboliikka olla vaikuttavaa myös siksi, ettei sitä täysin ymmärrä tai koska se jättää mahdollisuuksia tulkita omin tavoin? Ihmisellä on aina lopulta vapaus kuvien tulkitsemisessa, oli sitten kyseessä uskonnollinen taide konventioineen tai nykytaiteen teokset.
Kuvataiteilija Cecilia Ebbe Belinskijn kuvataiteen lopputyön teoskokonaisuus Under samma måne Kuvataideakatemian Kandinäyttelyssä (12.9.–5.9.2025) on saanut inspiraationsa ikonitaiteesta ja erityisesti hänen Valamon opistossa alkunsa saaneesta Jumalanäidin ylistys -ikonin maalausprosessista. Tuore kuvataiteen kandidaatti pohtii näyttelytekstissään mitä symboleille tapahtuu, kun maailma niiden ympärillä muuttuu.
Ebbe Belinskij kirjoittaa: ”Ikonitaiteessa esiintyvä symboli voi olla kristinuskoa vanhempi, ja toisaalta sitä voi lukea kolonialistisen historian kautta. Nykyihminen voi löytää niistä jotakin aivan muuta – kuten minä löysin vastasyntyneen lapseni kasvot maalaamastani auringosta.”
Kirjallisuutta
Arseni, arkkimandriitta, 1999. Ortodoksinen sanasto. Helsinki: Otava.
Kondakov, Nikodim Pavlovich, 1927. The Russian Icon. Transl. Elli H. Minns. Clarendon Press.
Shevzov, Vera, 2006. Between ‘Popular’ and ‘Official’ – Akafisty Hymns and Marian Icons in Late Imperial Russia. Letters from Heaven – Popular Religion in Russia and Ukraine. Eds. John-Paul Himka & Andriy Zayarnyuk. University of Toronto Press, 251–277. https://doi.org/10.3138/9781442676640.
Toivanen, Suvi, 2025. Ihmeitätekevien ikonien toimijuus: Kozelštšanin Jumalanäiti ja Jumalanäidin ylistys. Maisterintutkielma. Taidehistoria, Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/595517
Wikström, Alexander, 2015. Akatistoksen Jumalanäiti. Ikonimaalari 2/2015. Helsinki: Suomen Ikonimaalarit ry, 44–47.
Pääkuva ylhäällä: Ikonimaalari Anne Pylvänäinen maalaa Jumalanäidin ylistys -ikonista toisintoa Valamon opistolla. Kuva: Suvi Toivanen 12.5.2023