Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksen toiseksi viimeinen päivä 7.9. muodostui jännitysnäytelmäksi poliittisten julkilausumien ympärillä. Yksimielisyyttä oli vaikeinta saavuttaa Ukrainan sotaa ja Lähi-Itää koskevista julkilausumista.
Public issues committee, julkisten asiain komitea, valmisteli KMN:n asiantuntijoiden keräämän materiaalin ja yleiskokousedustajien tekemien ehdotusten pohjalta tekstit, jotka tuotiin täysistunnon keskusteluun. Keskustelussa esitettiin useita näkökohtia sekä Ukrainaa että Lähi-Itää koskevasta tekstistä.
Yleiskokous tuomitsi Ukrainan sodan
Keskustelussa Ukraina-julkilausumasta nähtiin sodan todellisuutta alleviivaava tilanne Ukrainan kirkon ja Moskovan patriarkaatin edustajien välillä.
Yleiskeskustelu kokouksen julkilausumasta oli lyhyt: puheenvuoroja kuultiin vain viisi kappaletta kustakin lausuman kohdasta ja puheenvuorojen pituus rajoitettiin yhteen minuuttiin.
Ukrainan autokefaalisen kirkon virallisiin tarkkailijoihin kuuluva opiskelija Roman Sigov valittikin, että hänen olisi pitänyt tiivistää Ukrainan ääni minuuttiin, kun taas hyökkäyssotaa käyvän Venäjän ja sen kirkon edustaja oli ollut mukana valmistelemassa julkilausumaa. Sigov myös totesi, että jotkut Moskovan patriarkaatin yleiskokousedustajista olivat julkisesti kannattaneet hyökkäyssotaa Ukrainaan.
Moskovan patriarkaatin ulkoasiain osaston varajohtaja arkkimandriitta Filaret Bulekov piti puheenvuoron, jonka puheenjohtaja salli ylittää yhden minuutin aikarajan jopa kuusinkertaisesti. Se oli kuitenkin valmistelematon, eikä tuonut keskusteluun uutta. Arkkimandriitta kiitti julkilausuman tekstiä ”ei niin pahaksi, kuin hän odotti”, mutta moitti, että se naamioi epätotuuksia totuuksiksi ja jättää mainitsematta, mitkä muut osapuolet osallistuvat konfliktiin. Hän kuvaili julkilausumaa ”Starbucksin ja MacDodaldsin” tasoiseksi. Oli mielenkiintoista nähdä, että uhkailtuaan aiemmin kansainvälisestä ekumeniasta vetäytymisellä Moskovan patriarkaatti viestitti nyt haluaa pysyä ekumeenisissa pöydissä. Mainittavaa on myös se, että juuri näihin aiemmin esitettyihin uhkauksiin perustuu se, ettei kumpikaan Ukrainan ortodoksisista kirkoista tai Viron ortodoksinen kirkko ole KMN:n jäsen.
Viimeisenä puheenvuoron sai – vasta muiden kirkkojen edustajien kiinnitettyä puheenjohtajan huomion häneen – toinen nuori ukrainalaisedustaja, Oleksandra Kovalenko. Hän ihmetteli, kuinka käynnissä olevaa sotaa ja Ukrainan kansan verta voi verrata pikaruokaketjuihin. Hän haastoi Moskovan patriarkaatin edustajat ilmaisemaan vastustuksensa sodalle, mutta ei saanut vastakaikua.
Nuoret ukrainalaiset suoriutuivat ihailtavan hyvin vaativasta tehtävästä, kun he pystyivät 4 000 kuulijan edessä, kokeneiden ekumeenikkojen foorumilla rohkeasti ja selväsanaisesti tuomaan maansa tilanteen esille.
Delegaateilla oli täysistunnon päätyttyä vielä tunnin verran aikaa tehdä kirjallisia muutosesityksiä julkilausumiin. Ukraina-tekstiin tuli kaikkiaan 90 ehdotusta. Suomen ortodoksisen kirkon edustajat olivat aktiivisesti mukana niiden laatimisessa yhteistyössä muiden ortodoksisten edustajien ja suomalaisten luterilaisten kanssa.
Apartheidia Palestiinassa?
Kirkkojen suhtautuminen Israel-Palestiinan tilanteeseen vaihtelee suuresti. Sitä katsotaan eurooppalaisesta holokaustin-jälkeisestä näkökulmasta, joka korostaa Israelin olemassaolon ja turvallisuuden oikeutusta, mutta myös palestiinalaisten ja maan kirkkojen näkökulmasta, jonka mukaan Israelin miehitys loukkaa alueen asukkaiden oikeuksia.
Lähi-Idän julkilausuman kohdalla esitettiin näkökohtia siitä, tulisiko Kirkkojen maailmanneuvoston käyttää Israelin miehitysvallasta termiä apartheid, kuten jotkut YK-järjestöt tekevät. Irakin ja Syyrian kirkkojen edustajat halusivat, että heidän maittensa tilanteessa mainittaisiin konfliktin ulkoiset osapuolet. Ilmastonmuutoksen ankarat vaikutukset tulisi myös muistaa – Irakin katsotaan olevan maailman viidenneksi ankarimmin kuumenemisesta kärsivä maa.
Ilmastonmuutos esillä yleiskokouksen viestissä kirkoille
Samassa istunnossa käsiteltiin yleiskokouksen viestiä kirkoille, joka on yleisluontoinen ekumeeninen kehotus. Se kuvailee ajankohtaista maailmantilannetta ja kirkkojen missiota, ja haastaa niitä yhteistoimintaan. Keskustelussa tuotiin esille monia muutosehdotuksia, jotka koskivat erityisesti ilmastonmuutosta ja kirkkojen tehtävää siihen reagoitaessa.
Yleiskokouksen viesti ja kansainvälispoliittiset julkilausumat hyväksyttiin seuraavan aamun täysistunnossa. Ukraina-lausumaan tuli vain pari muutosta.
Julkilausuma käyttää sanaa sota, kutsuu sitä laittomaksi ja perusteettomaksi ja nimeää Venäjän hyökkääjänä. Tekstissä mainitaan 14 miljoonaa pakolaista, tuhannet siviiliuhrit ja julmuudet, joita saattavat täyttää sotarikoksen määritelmän. Siinä myös tuomitaan uskonnollinen kielenkäyttö sodan ja vihan perustelemisena. Lisäksi julkilausuma nimeää Venäjän hyökkääjäksi.
Julkilausumien lisäksi hyväksyttiin neljä pöytäkirjamainintaa (minute) ajankohtaisista tilanteista: Jatkuvasta konfliktista ja ihmisoikeusloukkauksista Artsahissa eli Vuoriso-Karabahissa, Korean niemimaan jännitteistä, Indonesian toimista Länsi-Papualla sekä assyrialais-kristittyjen vuonna 1915 tapahtuneesta kansanmurhasta, jota ei vieläkään tunnusteta ja jonka uhka on edelleen konkreettinen.
Yleiskeskustelu julkilausumista toi ilmi kokouksen keskeisiä heikkouksia
Julkilausumatyötä voi pitää yleiskokouksen vaikeimpana tehtävänä. Taustalla on KMN:n työntekijöiden korkeatasoinen valmistelu, jonka pohjalta yleiskokouksen komitea kirjoittaa tekstit. Karlsruhessa komiteaa johti kaksi huippupätevää orientaalis-ortodoksisten kirkkojen edustajaa, Britannian koptilainen arkkipiispa Angelos ja libanonilainen armenialaisortodoksi Nora Bayrakdarian. Ekumeenisen patriarkaatin edustaja oli teologian ja politiikan tutkija Natalia Vasilevich, jonka asiantuntemus Ukrainan-kysymyksissä oli ratkaisevan tärkeä.
Täysistunnon yleiskeskustelussa tuli ilmi pari yleiskokouksen keskeistä heikkoutta. Käsiteltävät tekstit eivät olleet saatavilla KMN:n virallisilla kielillä. Ne luettiin hitaasti englanniksi ja tulkattiin simultaanisesti espanjaksi, ranskaksi ja saksaksi. Tämä asetti eri kielillä työskentelevät edustajat eriarvoiseen asemaan ja lyhensi keskusteluun käytettävää aikaa.
Vain yhden minuutin mahdollisuus kommentoida ja puheenvuorojen rajoittaminen viiteen henkilöön kunkin lausunnon kohdalla turhautti monia. Siinä jäi myös käyttämättä yleiskokouksen merkittävin resurssi – kaikkialta maailmasta saapuneiden kirkkojen edustajien asiantuntemus ja suoran mielipiteenvaihdon dynamiikka.
Tämä kertoo KMN:n yleiskokouksen sisäisestä ristiriidasta. Tapahtuma on ainutlaatuinen ekumeeninen ja maailmanlaajuinen kokoontuminen, arvo sinänsä. Mutta järjestö, jonka päättävä elin se samalla on, ei nykyisin voimavaroin ole samalla tasolla.
KMN:n keskuskomitea kokoontui heti yleiskokouksen päätyttyä järjestäytymiskokoukseensa. Valittiin maailmanliittoa käytännössä johtavat luottamushenkilöt, keskuskomitean puheenjohtajisto ja KMN:n hallitus eli eksekutiivikomitea. Tärkein valinta oli puheenjohtaja eli moderaattori, joka yhdessä pääsihteerin kanssa luo KMN:n julkikuvaa seuraavaan yleiskokoukseen saakka. Tehtävään valittiin kokouksen isäntämaan edustaja, Baijerin evankelis-luterilaisen kirkon piispa Heinrich Bedford-Strohm, joka on toiminut Saksan protestanttisen kirkon EKD:n puheenjohtajapiispana. Tämän tulkitaan merkitsevän sitä, että KMN:n suurin rahoittajataho tulee nyt näkyvästi valtaan ja vastuuseen maailmanliitossa. Varapuheenjohtajiksi valittiin Jamaikan baptistiunionin pääsihteeri Merlyn Hyde-Riley ja Yhdysvaltain armenialais-ortodoksinen arkkipiispa Viken Aykazian.
Kesäkuussa KMN:n keskuskomitea valitsi jo uudeksi pääsihteeriksi eteläafrikkalaisen professori Jerry Pillayn, joka aloittaa tehtävässään vuodenvaihteessa.
Yleiskokouksen julkilausumat ja muut dokumentit löytyvät englanniksi täältä: https://www.oikoumene.org/about-the-wcc/organizational-structure/assembly#documents