Suomen ortodoksinen kirkko on toiminut Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa vuodesta 1923, jolloin kirkko irtautui Venäjän kirkon alaisuudesta. Tänä päivänä Suomen ortodoksinen kirkko ei tee minkäänlaista yhteistyötä Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. Suomen ortodoksinen kirkko on tuominnut Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa sekä osoittanut tukea Suomeen Ukrainasta tulleille pakolaisille.
Vuoden 2025 lokakuussa eri tiedotusvälineet uutisoivat ukrainalaisten pakolaisten parissa Suomessa toimineesta Alexander Zanemonetsista. Helsingin Sanomat kertoi myös Kaakkois-Suomen ortodoksisen seurakunnan väitetystä tulehtuneesta tilasta. Uutisointi nostatti muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon “venäläistämistä” ja Venäjän vaikuttamisyrityksiä koskevia huhuja. Tämän artikkelin tarkoitus on tarjota vastauksia esitettyihin kysymyksiin sekä tarkastella kokonaiskuvaa käytettävissä olevien lähteiden perusteella.
Alexander Zanemonetsin tapaus
Pastori ja filosofian tohtori Alexander Zanemonets on syntynyt Neuvostoliitossa. Aikuisiällä hän asui pitkään Israelissa. Hänet vihittiin vuonna 2007 ortodoksisen kirkon diakoniksi Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa toimivassa kirkossa Pariisissa. Ennen Suomeen tuloaan Zanemonets asui joitain kuukausia Venäjällä ja opetti Moskovan yliopistossa.
Vuonna 2019 Alexander Zanemonets siirtyi toimimaan Moskovan patriarkaattiin. Silloin hän toimi patriarkaatin muiden diakonien ja pappien tavoin patriarkka Kirillin alaisuudessa. Zanemonets vihittiin papiksi Ukrainassa Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimivassa kirkossa syyskuussa vuonna 2021. (Edeltävät vuosiluvut merkitty Helsingin Sanomien 24.10.2025 julkaiseman artikkelin perusteella.)
Venäjältä on ennenkin muuttanut Suomeen pappeja. Pappi toimii aina siinä patriarkaatissa, mihin hänen seurakuntansa ja hiippakuntansa kuuluvat. Suomessa työskennellessään myös isä Alexander toimi patriarkka Bartolomeoksen johtaman Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa sikäli, että Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Ekumeeniseen patriarkaattiin.
Papin papiksi vihkimisen paikka ei vaikuta esimerkiksi ehtoollisen jakamiseen: kanonisesti asetetulla papilla, joka ei ole toimituskiellossa ja jolla on hiippakunnan piispan siunaus, on oikeus jakaa ehtoollista.
Toistaiseksi ei ole julkisesti kerrottu, minkä kirkon tai piispan alaisuudessa isä Alexander Zanemonets on mahdollisesti toiminut pappina ennen Suomeen tuloa, ja tuliko hän Suomeen virallisesti vai yksityisesti.
Joka tapauksessa Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomeen tulvi ukrainalaispakolaisia, joita Suomen ortodoksinen kirkko halusi auttaa mahdollisimman pikaisesti muun muassa järjestämällä heille ortodoksisen papin, sillä suuri osa ukrainalaisista on ortodokseja.
Suomen ortodoksisen kirkon venäjänkielisestä tiedostuksesta vastaava pastori, isä Vladimir Sokratilin selittää Moskovan protokollaa näin:
– Venäjän kirkon asiat ulkomailla hoitaa Moskovan patriarkaatin Ulkoasiain osasto, jonka tiivistä yhteistyötä valtion turvallisuuspalvelun kanssa olisi perusteltua olettaa. Ulkomaille ei päästetä ketään pappia toimittamaan itsekseen ilman kyseisen osaston määräystä. Lisäksi pappi tarvitsee luvan omalta piispaltaan aina vaihtaessaan hiippakuntaa. Jos Zanemonets oli Venäjän ortodoksisen kirkon papistoa ja tuli Suomeen yksityisesti, Moskovassa tämä olisi tulkittu niskoitteluksi ja aiheuttanut hänelle toimituskiellon eli pappeuden menettämisen. Tässä tapauksessa pappeuden palauttamista olisi toki voinut hakea ekumeeniselta patriarkalta.
Piispa Sergein tietojen mukaan isä Alexander ei ollut Venäjällä papin virassa. Myöskään arkkipiispan teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä ei tiedä virassa olosta, mutta vahvisti Aamun Koitolle, että isä Alexanderilla oli Suomeen tullessaan hänet vihkineen piispan vapautuskirje. Vapautuskirje oli väliaikainen, mutta normaalista poiketen siihen ei ollut merkitty päättymispäivää. Normaalisti papin kuuluisi jäädä työhön sen piispan alaisuuteen, kuka hänet on vihkinyt. Jää ilmaan kysymys, miksi hän ei jäänyt Ukrainaan.
Isä Alexander Zanemonets vastasi Aamun Koitolle kysymyksiin siitä, tuliko hän Suomeen virallisesti vai yksityisesti sekä millainen hänen suhteensa Venäjään on:
– Opetin Moskovan yliopistossa vuosina 2021–2022. Minut kuitenkin vihittiin papiksi eräässä Ukrainan ortodoksisen kirkon hiippakunnista, joka sodan syttymisen jälkeen julisti itsenäisyytensä Moskovan patriarkaatista Feofaniyan kirkolliskokouksessa (Kiovassa) [Council of Feofaniya*]. Kaikki kontaktini Suomen ortodoksiseen kirkkoon tapahtuivat siis piispaltani saamieni asiakirjojen avulla. Eikä lainkaan "Moskovasta".
– Juuri täällä (sic!), Helsingin ortodoksisen seurakunnan tiloissa, kuvattiin kaksi pitkää sodanvastaista haastatteluani. Jos osaat venäjää, löydät heidät (sic!) helposti Facebookistani Suomen-palvelukseni ajalta. Ja ymmärrät, mitä nämä mediat merkitsevät nykyiselle Venäjän hallinnolle.
* Ukrainan ortodoksinen kirkko julistautui itsenäiseksi – mutta ei autokefaaliseksi – Moskovan alaisuudesta toukokuussa vuonna 2022. Käytettävissä olevien lähteiden perusteella isä Alexander vihittiin papiksi vuoden 2021 syyskuussa ja tuli Suomeen vuoden 2022 maaliskuussa.
Työt Suomessa
Alexander Zanemonets saapui Suomeen maaliskuussa vuonna 2022 turistiviisumilla ja alkoi etsiä töitä. Piispa Sergei esitteli Zanemonetsin silloiselle arkkipiispa Leolle. Pian tämän jälkeen arkkipiispa Leo valitsi Zanemonetsin määräaikaiseen pappistehtävään hoitamaan kriisityötä ukrainalaisten pakolaisten parissa. Palkkaus tähän tehtävään kuitenkin viivästyi useiden muodollisten seikkojen takia.
Zanemonets toimi Suomessa määräaikaisena projektityöntekijänä vuoden 2022 touko-kesäkuusta vuoden 2023 maaliskuuhun. Suomessa olevien Ukrainan pakolaisten parissa työtä tekevän papin määräaikainen toimi ajalle 1.4.–31.11.2023 päätettiin perustaa 30.3.2023. Samalla tehtävään valittiin suljetulla lippuäänestyksellä Alexander Zanemonets. Asiasta kerrottiin myös Aamun Koitossa.
Vuoden 2023 joulukuusta vuoden 2024 helmikuuhun Zanemonets toimii Kokkolan alueen pastorina Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa. Zanemonets haki loppuvuonna 2024 sekä vuoden 2025 kesällä vakinaista papin tointa Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa, mutta virallisten perusteluiden mukaan esteeksi nousivat suomen ja ruotsin kielitaidon sekä kirkkojärjestyksessä edellytettävän muodollisen pätevyyden puuttuminen. Vuoden 2025 syyskuussa Zanemonets muutti Yhdysvaltoihin ja aloitti työt Amerikan ortodoksisen kirkon erään seurakunnan virkaatekevänä kirkkoherrana (acting rector).
Toimiessaan Ukrainasta tulleiden pakolaisten parissa Zanemonetsin sijoituspaikka oli Helsingin seurakunnan alue. Työkenttänä hänellä kuitenkin oli koko Suomi. Hän matkusti paljon eri seurakunnissa. Kukin seurakunta vastasi papin matkakuluista, mutta palkka tuli kirkollishallitukselta.
Kysymys kutsusta tulla Suomeen
Ylen 24.10.2025 julkaisemassa artikkelissa Alexander Zanemonets kertoi, että piispa Sergei kutsui hänet Suomeen työhön ukrainalaisten pakolaisten parissa. Piispa kiisti tiedon jo samassa artikkelissa.
Oulun hiippakunnan piispan tehtäviä hoitava Haminan piispa Sergei kommentoi asiaa Aamun Koitolle seuraavasti:
– En voi ymmärtää, miten hän on voinut sanoa, että minä olen hänet kutsunut Suomeen. Ihan itse hän on tänne tullut. Kaakkois-Suomen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkyseltä kuulin, että hän on Suomessa ja että hän etsii täältä töitä. Yritin itsekin selvitellä, miksi Zanemonets on väittänyt minun kutsuneen hänet. Silloin huomasin hänen lähettäneen minulle 2021 joulukuussa mailitse joulutervehdyksen. Siinä hän kysyi, onkohan hänelle töitä Suomessa. En ollut edes vastannut tuohon viestiin.
Myös Keskipohjanmaa-lehdessä 24.12.2023 julkaistussa haastattelussa isä Alexander kertoi, että hänet kutsuttiin Suomeen. Aamun Koitto tavoitti isä Alexanderin kysyäkseen, kuka kutsun takana mahdollisesti oli. Isä Zanemonetsin mukaan kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänen puheensa esitetään mediassa eri tavalla kuin mitä hän on tarkoittanut. Pastori jatkoi kertomalla, että hän tuli Suomeen sodan takia. (Suora lainaus sähköpostista: “You write me about an "invitation" to Finland, but I came to your country because of the war.”)
Kirkkoherra Timo Tynkkynen vahvistaa Aamun Koitolle, ettei hän tai piispa Sergei ole tuonut Zanemonetsia Suomeen. Zanemonets oli ollut kiinnostunut Suomessa työskentelystä jo aiemmin:
– Zanemonets on jo 22.8.2018 eli neljä vuotta ennen Ukrainan sotaa lähettänyt minulle sähköpostin, jossa hän kysyy minulta mahdollisuuksiaan päästä työhön Suomen ortodoksisessa kirkossa. Sähköpostiosoitteen hän oli saanut tuttaviltaan. Ohjasin hänet kääntymään hiippakunnan puoleen, koska tällaiset asiat eivät kuulu seurakunnalle tai kirkkoherralle, vaan ainoastaan piispoille. Alusta alkaen Zanemonetsin palkkaaminen on ollut yksinomaan hiippakunnan käsissä.
Kommentteja työstä Suomessa
Ylen ja Helsingin Sanomien Alexander Zanemonetsista julkaisemat artikkelit nostavat esiin asioita, jotka voidaan nähdä epäilyttävinä. Näitä ovat esimerkiksi ristiriitaiset tiedot siitä, mistä maasta hän Suomeen tuli (Venäjältä vaiko Israelista – sekaannus johtui Zanemonetsin mukaan kielimuurista) sekä se, että hänen ukrainan kielen taitonsa osoittautui odotettua heikommaksi. Lisäksi papin rukoukset sekä Venäjän että Ukrainan puolesta olivat joidenkin tahojen mielestä olleet ongelmallisia.
Zanemonetsin yhteyshenkilö Helsingin hiippakuntaan oli piispa Sergei. Piispa Sergei kommentoi Aamun Koitolle Zanemonetsin työtä vuosina 2022–23 seuraavasti:
– Palkkaus tehtiin kiireessä, mutta taustat yritettiin selvittää. Työt hän kuitenkin teki hyvin. Sinä aikana, kun minä tarkastin hänen matkalaskujaan, en saanut valituksia hänestä. Valituksia tuli vasta myöhemmin. Ne koskivat sitä, ettei hän osaa ukrainaa. Alkuvaiheessa ukrainan osaaminen ei ollut niin tärkeää [iso osa ukrainalaisista osaa venäjää]. Vasta kun sota pitkittyi, kielikysymys nousi esiin. Silloin tästä tuli ongelma seurakunnissa, piispa Sergei toteaa ja lisää, että työsuhteen päättymisessä Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ei ollut kyse luottamuspulasta vaan määräaikaisen työsuhteen päättymisestä.
Zanemonetsin kanssa Helsingissä yhteistyötä tehnyt venäjänkielisestä seurakuntatyöstä vastaava pappi rovasti Heikki Huttunen kommentoi yhteistyötä Aamun Koitolle näin:
– Minulla ei ole mitään kielteistä sanottavaa. Kaikki sujui saumattomasti siltä osin kun teimme yhteistyötä Helsingissä.
Zanemonets toimi vuosien 2023 ja 2024 vaihteessa kolmisen kuukautta Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa Oulun silloisen metropoliitan ja nykyisen arkkipiispan Elian alaisuudessa. Arkkipiispa Elia ei halunnut kommentoida asiaa Aamun Koitolle. Hänen kommenttejaan Zanemonetsin tapauksesta voi lukea esimerkiksi Ylen 24.10.2025 julkaisemasta ruotsinkielisestä artikkelista.
Arkkipiispan teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä kertoi näin Aamun Koitolle syistä, joiden takia pastori Zanemonetsin määräaikaisuutta ei jatkettu:
– Luottamus rapautui vähitellen. Jos pappi käy ulkomailla toimessa ollessaan, hän yleensä pyytää hiippakunnan piispan siunauksen. Zanemonets ei useimmiten tehnyt niin. Moni hänen kertomansa asia, esimerkiksi hänen perheensä tilanteesta, ei pitänyt paikkaansa tai käynyt järkeen. Lisäksi saimme Pohjois-Suomen ukrainalaisilta hälyttävää palautetta, kun hän oli ollut siellä toimittamassa. Vähitellen kirkolle tuli selvemmäksi, millaista ukrainalaistyön tulisi olla ja näimme, ettei Zanemonets ollut oikea henkilö hoitamaan tätä työtä.
Avoimeksi jääviä kysymyksiä ja kritiikkiä valintaprosessista
Aamun Koitto ei voi esittää täydellistä vastausta siihen, miksi Zanemonets tuli Suomeen ja mikä on hänen todellinen suhteensa Venäjään. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Zanemonets on saanut työstään Suomessa hyvää palautetta eikä hän ole puolustellut Venäjän hyökkäyssotaa. Tällä hetkellä ei myöskään ole tiedossa mitään todisteita siitä, että Zanemonets olisi toiminut Venäjän hyväksi tai Venäjän valtion palveluksessa.
Osa Aamun Koiton haastattelemista ihmisistä halusi kommentoida tapausta nimettömästi. Nimettömät lähteet kirkon sisältä ihmettelivät Aamun Koitolle sitä, miksei ukrainalaisten parissa tehtävään työhön etsitty pappia Ukrainasta tai oman patriarkaatin sisältä, ja miksi vastuuhenkilöt tuntuvat näin jälkikäteen karttavan vastuunottoa tapahtuneesta. Zanemonetsin valitsemista tehtävään pidettiin ainakin osittain hätiköitynä ratkaisuna ja prosessia puutteellisesti toteutettuna. Esimerkiksi riskiarvio vaikuttaa jääneen varsin puutteelliseksi. Toisaalta sodan syttymistä seurannut tilanne oli uusi ja nopeita toimenpiteitä edellyttävä.
Lisäksi nostettiin anonyymisti esiin kirkon johtamiskulttuuria koskevat laajemmat kiistakysymykset sekä todettiin Suomen ortodoksinen kirkon olevan nykyisellään niin luutunut ja yhtenäisyyden puutteen vaivaama organisaatio, että siihen olisi helppo vaikuttaa. Avoimeksi jäävä kysymys on sekin, miten ulkomaiden mahdollisiin intresseihin vaikuttaa kirkkoon tulisi varautua, vai onko se ylipäätään mahdollista.
Kaakkois-Suomen seurakunnan tilanne
Helsingin Sanomat julkaisi 17.10.2025 artikkelin Kaakkois-Suomen ortodoksisesta seurakunnasta, jossa väitettiin olevan jännitteitä venäläisten, ukrainalaisten ja suomalaisten kesken. Helsingin Sanomien tietojen mukaan yhdenvertaisuusvaltuutettu käsittelee nyt kanteluita sekä suomenkielisten että seksuaalivähemmistöjen epäilystä syrjinnästä seurakunnassa.
Arkkipiispa Elia lähetti Helsingin Sanomille virallisen vastineen, mikä julkaistiin 23.10.2025. Siinä hän toteaa, että kirkon piirissä käytetään tarvittaessa myös muita kieliä kuin suomea, mutta kirkkoa ei olla “venäläistämässä”. Arkkipiispa kertoi Aamun Koitolle menevänsä marraskuussa Kaakkois-Suomeen selvittelemään tilannetta. Tässä vaiheessa hän ei halunnut kommentoida asiaa Aamun Koitolle muuten kuin kertomalla toivovansa rauhaa seurakuntaan. – Nyt kannattaa suunnata katseet ukrainalaisten kärsimykseen ja tukemiseen ja heidän puolesta rukoilemiseen, hän lisäsi.
Seurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkynen avasi tilannetta Aamun Koitolle näin:
– Helsingin Sanomien jutussa on tuotu esille sukupuolivähemmistöjen syrjiminen seurakunnassa. En lainkaan ymmärrä, mihin väite voisi perustua. Seurakuntaan ovat kaikki tervetulleita eikä meidän tehtävämme ole olla tuomitsemassa ketään. Toimittaja Salovaara kertoo jutussaan tietolähteekseen mm. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan tehdyn kantelun asiakirjat. Tämän hän on myös vahvistanut omalla sähköpostillaan. Kyseessä on merkillepantava asia, koska koko materiaali on mainitun lautakunnan päätöksellä merkitty salassa pidettäväksi. Lähetekirjeessään lautakunta toteaa, että salassapitovelvollisuuden ja vaitiolovelvollisuuden rikkominen on rikoslain perusteella rangaistava teko. Tämän vuoksi ei toimittaja Salovaaralla tulisi lainkaan olla tietoja kantelusta.
– Salassapitovelvoitteen vuoksi pystyn kommentoimaan ainoastaan artikkelissa julkisesti esitettyjä väittämiä. Kaakkois-Suomen seurakunnassa ei ole kriisiä eikä laajamittaista ristiriitaa eri kieliryhmien välillä. Seurakunta on kirkkomme seurakunnista prosentuaalisesti kaikkien monikansallisin, koska lähes puolet jäsenistä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea.
Isä Timo kiistää kaikki väitteet seurakunnan toiminnan tai työntekijävalintojen “venäläistämisestä” ja lisää, ettei lainkaan voi ymmärtää väitteitä siitä, että jokin kieli voisi olla osoitus määrätystä ideologiasta tai poliittisesta mielipiteestä. Hän ihmettelee myös sitä, miksi hänen henkilökohtaisella Facebook-sivulla käyttämillään kielillä olisi mitään merkitystä kenellekään. Työntekijävalinnat on tehty säädösten mukaan ja kelpoisuusvaatimukset täyttävistä henkilöistä.
– Olen havainnut sen, että joillekin suomalaisille erityisesti venäjän kielen ja jumalanpalveluksissa slaavikielen kuuleminen käsitetään Russkij mir -ideologian tuomisena seurakuntaan. Kerran kuukaudessa toimitamme kirkoissamme slaavinkieliset palvelukset, joissa käytetään nykyisin myös ukrainaa ja muitakin kieliä. Muut jumalanpalvelukset ovat suomenkielisiä, joissa toistuvissa osioissa voidaan käyttää myös muita kieliä, mutta tämä käytäntö ei muuta jumalanpalvelusta vieraskieliseksi.
Tynkkynen haluaa korjata myös väitteen siitä, ettei kristinoppikouluja olisi järjestetty vuosiin (koronavuotta lukuun ottamatta niitä on järjestetty joka vuosi), tai että kaikki kerhotoiminta olisi venäjänkielistä. Jos kerhoryhmässä on mukana yksikin suomenkielinen, ohjauksen täytyy olla suomeksi. Jos jokin toiminto on muulla kielellä kuin suomeksi, niin silloin tästä myös erikseen ilmoitetaan.
On totta, että seurakunnan työntekijöiden ja Kotkan Tiistaiseuran jäsenten välit ovat kiristyneet. Isä Timo Tynkkynen toteaa, että ristiriitoja yhteisössä on ollut jo ennen vuotta 2021 silloisen itsenäisen Kotkan seurakunnan aikana.
– Kotkalaisten ääntä on tahdottu kuulla monissa eri yhteyksissä: arkkipiispa Leo on tehnyt kaksi erityistä kuulemismatkaa Kotkaan, ottanut vastaan Helsingissä, Haminan piispa on toiminut samoin ja myös uusi arkkipiispamme Elia on käynyt kuulemassa heitä. Ääntä on kuunneltu, mutta myös havaittu, mikä on todellinen ongelma. Se on tällä hetkellä koko yhteiskunnassamme esiintyvä väärä polarisoituminen ilman todellista pohjaa. On varsin julmaa, että Kotkan alueen työntekijöitä on kohdeltu sosiaalisessa mediassa tai niin kuin nyt valtakunnallisesti jopa epäluotettavina ihmisinä. Työntekijät kokevat vahvaa solidaarisuutta toisiaan kohtaan ja yhtenä osoituksena tästä on se, että kaikki seurakuntamme papit ja kanttorit ovat kieltäytyneet yhteistyöstä itsenäisenä yhdistyksenä toimivan Kotkan tiistaiseura ry:n kanssa esille nousseista syistä johtuen. Tiistaiseura on itsenäinen yhdistys eikä sen toiminta ole seurakunnan toimintaa. Kohtaamme toki kaikki seurakuntalaiset yksilöinä.
– Kahdella muulla Kaakkois-Suomen seurakunnan toiminta-alueella olemme saaneet toimia normaalisti eri kieliryhmien välillä. Onneksi myös Kotkassa on paljon tyytyväisiä seurakuntalaisia, jotka avoimin mielen haluavat ja kykenevät kohtaamaan kaikki työntekijät kuin kanssaseurakuntalaisensa. Heitä ei ole mediassa kuultu lainkaan. Tänään 2.11. toimitin slaavinkielisen liturgian Imatran kirkossa ja palvelukseen kokoontui suuri määrä niin venäjänkielisiä, ukrainankielisiä kuin suomenkielisiä seurakuntalaisia. Ponomaritkin edustivat kolmea eri kansallisuutta. Kaikki toimivat yhdessä ja sovussa niin kirkossa kuin seurakuntasalilla ilman mitään ristiriitoja tai ongelmia.
Isä Timo muistuttaa, että jos paikalliset seurakunnat eivät huolehtisi alueen kaikista eritaustaisista ja -kielisistä ortodokseista, annettaisiin vieraille patriarkaateille mahdollisuus tulla Suomeen tekemään työtään ja hajottamaan yhtenäistä kirkkoa. Tämä on myös kirkkomme vahvistama linja, jota ei missään tilanteessa tule unohtaa. Lopuksi hän lainaa Maksimos Tunnustajan opetusta, joka löytyy uusimmasta Ortodoksiasta:
"Äärettömän lukuisia ovat ne miehet, naiset ja lapset, jotka tulevat kirkkoon ja syntyvät uudestaan, ja kirkko luo heidät uudestaan Hengessä. He ovat kaikki hyvin erilaisia toisiinsa nähden rodultaan ja ulkonäöltään, he puhuvat eri kieliä, elävät eri tavoin… Mutta kirkko välittää yhden ja saman jumalallisen muodon ja nimityksen kaikille yhtä lailla - toisin sanoen he ovat kristittyjä ja siksi heitä kutsutaan. Kirkko tuo ykseyden tuolla yksinkertaisella, jakamattomalla suhteella, joka kumpuaa uskosta, eikä se salli monien lukuisten erojen tulla esteeksi, vaikka ne ovat kaikissa olemassa."
Eri kieliryhmät kokoontuvat sovussa myös muualla
Kirkkoherran kertoman perusteella Kaakkois-Suomen ortodoksisessa seurakunnassa suurin osa erikielisistä seurakuntalaisista ei koe tilannetta jännitteiseksi. Myös muissa seurakunnissa eri kieliryhmät tulevat hyvin toimeen keskenään, ja tämäkin on huomioitu mediassa. Hyvä esimerkki on Kainuun Sanomat, joka kertoi 29.10.2025, että Kainuun ortodoksisessa kappeliseurakunnassa suomalaiset, ukrainalaiset ja venäläiset ortodoksit osallistuvat sovussa seurakunnan toimintaan.
Seurakunnan pappi Artturi Hirvonen kommentoi Aamun Koitolle tilannetta näin:
– Seurakunnassamme ei näy ristiriitaa venäläisten ja ukrainalaisten välillä. Kaikki ovat mukana toiminnassa ja auttavat toisiaan esimerkiksi tarjoamalla tulkkausapua.
Isä Artturi ei osaa nimetä yhtä yksittäistä tekijää seurakunnan ristiriidattomuudelle:
– Käsittääkseni se on luonnostaan tullut tilanne. Ukrainalaisia ja venäläisiä oli täällä jo aiemminkin [ennen sotaa]. Voi olla, että sen takia asiaa ei nähty niin tunteella, vaan osattiin ottaa tulijat vastaan. Nyt kappeliseurakunnan aktiivisista kirkkossakävijöistä noin neljäsosa on ukrainalaisia. Täällä on muitakin kieliryhmiä ja kansallisuuksia, esimerkiksi Kajaanissa on myös eritrealaisia. Seurakunnassa ja koko hiippakunnassa on aina korostettu kaikkien samanarvoisuutta. Jokainen saa tulla toimintaamme äidinkielestään riippumatta, ja jokainen kohdataan ja jokaista palvellaan parhaiden kykyjemme mukaan. Täällä Kainuussa itse olen pappina korostanut, että olemme kaikki samoja seurakuntalaisia ja kristittyjä keskenämme kansallisuudesta tai kielitaustasta riippumatta. Ja että jokainen ihminen tulisi kohdata Jumalan kuvana.
Aikajana Alexander Zanemonetsin Suomen-ajasta
Alexander Zanemonets saapuu Suomeen maaliskuussa 2022 turistiviisumilla.
Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus päättää 15.3.2022 kohdentaa rahaa Ukrainasta tulleiden pakolaisten kanssa työskentelevän papin palkkaukseen vuoden loppuun asti. Keskushallinto osoittaa rahat Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle.
Helsingin seurakunnanneuvosto päättää 31.3.2022 palkata papin ukrainalaisten pakolaisten kanssa tehtävään kriisityöhön vuoden 2022 loppuun asti. Tehtävään on arkkipiispa Leo valinnut Alexander Zanemonetsin.
Seurakunnanneuvosto kumoaa päätöksensä sähköpostikokouksessa 13.–14.4.2022: syynä on papin työlupa-asian keskeneräisyys. Lisäksi kirkon lakimies on muistuttanut, ettei ketään voida palkata toimeen, jota ei ole vielä päätetty perustaa.
Seurakunnanneuvosto päättää 28.4.2022 olla esittämättä seurakunnanvaltuustolle ukrainalaisten pakolaisten kanssa työskentelevän määräaikaisen papin toimen perustamista. Syyksi mainitaan, että palkkauksen tulisi tapahtua joko avoimen haun kautta tai suoraan kirkollishallituksen alaisuudessa.
5.5.2022 Helsingin ortodoksinen seurakunta tiedottaa, että Zanemonetrsin palkkaus viivästyy edelleen. Syynä on seurakunnanneuvoston haastavaksi koetut ehdot palkkaukselle sekä se, että Zanemonets on saapunut Suomeen turistiviisumilla, mikä on viivästyttänyt työluvan saantia. Isä Markku Salminen kertoo, että Zanemonetsin palkkaus tulee tässä tilanteessa hoitaa projektityönä. Kirkkoherrana hänellä on valtuus palkata projektityöntekijöitä 3 kuukaudeksi kerrallaan.
Helsingin ortodoksinen seurakunta kertoo 27.12.2022, että Zanemonets on hoitanut valtakunnallista ukrainalaisten pakolaisten parissa toimivan papin tehtävää jo touko-kesäkuusta lähtien. Isä Alexander ei kuitenkaan ole ollut virallisesti Helsingin seurakunnan työntekijä. Zanemonetsin aiempi työsopimus päättyy vuoden 2022 lopussa, joten kirkkoherra Salminen ja pastori Zanemonets allekirjoittavat uuden 3 kuukauden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen.
Seurakunnanneuvosto päättää 16.3.2023 pyytää valtuustoa perustamaan määräaikaisen papin toimen ukrainalaisten parissa tehtävää työtä varten. Neuvosto esittää toimen täyttämistä ehdollepanon pohjalta ilman koepalveluksia.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan valtuusto päättää 30.3.2023 perustaa määräaikaisen toimen Suomessa olevien Ukrainan pakolaisten parissa tehtävään papin työhön ajalle 1.4.–31.11.2023. Määräaikaisuuden peruste on kirkolliskokouksen myöntämä määräraha. Ehdokasasettelun on laatinut arkkipiispa Leo. Toinen ehdokas on pastori Ivan Markolainen ja toinen Alexander Zanemonets, joka tulee valituksi valtuuston suorittamassa papin vaalissa.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan sivuilla kerrotaan 4.12.2023, että Zanemonets siirtyy muutamaksi kuukaudeksi Tampereen ortodoksisen seurakunnan palvelukseen.
Zanemonets toimii Kokkolan alueen pastorina joulukuusta 2023 helmikuuhun 2024. Silloinen Oulun alueen metropoliitta Elia perustelee palkkausta Keskipohjanmaa-lehdessä väliaikaisena ratkaisuna akuuttiin työntekijäpulaan. Samalla hän kertoo palkan tulevan Suomen ortodoksisen kirkon keskushallinnolta korvamerkittynä valtionapuna.
Kuopion ortodoksisen seurakunnan sivuilla kerrotaan 19.12.2024, että Zanemonets on hakenut avoinna olleeseen papin työsopimussuhteeseen. Häntä ei asetettu vaalisijalle, koska vakinaisen papin toimeen edellytettävä muodollinen pätevyys puuttuu.
Kuopion ortodoksisen seurakunnan sivuilla kerrotaan 8.8.2025, että ainoa hakemus seurakunnassa avoinna olleeseen papin toimeen tuli Zanemonetsilta. Metropoliitta Arsenin mukaan häntä ei voi asettaa ehdolle, koska kotimaisten kielten taito sekä vakinaiseen toimeen kirkkojärjestyksessä edellytettävä muodollinen pätevyys puuttuvat.
Vuoden 2025 syyskuussa Zanemonets muuttaa Yhdysvaltoihin ja aloittaa työt Amerikan ortodoksisen kirkon pappina.
Kuvituskuva ylhäällä: Aleksandr Golubev/iStock