Vanhurskaat Joakim ja Anna toivat kolmivuotiaan tyttärensä Marian Jerusalemin temppeliin täyttääkseen lupauksensa tuoda hänet ”lahjaksi Herralle, Jumalalle, jotta hän palvelee Herraa kaikkina elämänsä päivinä”. Tästä on kerrottu ehkä kirkon tunnetuimmassa epävirallisessa tekstissä eli Jaakobin protoevankeliumissa 100-luvun loppupuoliskolta. Kyseiseen varhaiskristilliseen tekstiin tallentui alkuseurakunnan suullinen perimätieto, jota kirjoittaja täydensi vanhatestamenttilisillä kertomuksilla. Niillä katsottiin olevan ennalta kuvaava merkitys.
Jerusalemin temppelin yhteydessä toimi ikään kuin "tyttökoti", missä Jumalan palvelemiseen kutsutut tytöt saivat varttua teini-ikäisiksi saakka. Myös Maria oli tarkoitus luovuttaa sinne kasvatettavaksi. Protoevankeliumin mukaan Joakim pyysi muita tyttöjä kokoontumaan temppelin portaille palavat soihdut käsissään, ”ettei lapsi käänny katsomaan taakseen eikä hänen sydämensä jää sen vangiksi, mikä on Herran temppelin ulkopuolella.” (Jaak.7:2)
Mariaa vastassa oli myös pappi Sakarias. Pappi asetti Marian istumaan alttarin kolmannelle askelmalle. ”Herra Jumala antoi armonsa tulla hänen päälleen. Maria nousi seisomaan ja tanssi, ja koko Israelin suku rakasti häntä.” (Jaak.7:3) Maria viipyi Jerusalemin temppelin yhteydessä aina 12-vuotiaaksi saakka. Protoevankelumissa on kerrottu, että koko sen ajan Maria sai ruokansa enkelin kädestä. Juhlan teksteissä sanotaan enkelin olleen ylienkeli Gabriel. Näitä yksityiskohtia voidaan nähdä juhlan ikonissa.
Tämä kertomus kuvaa Marian Jumalan temppeliintuomista eräänlaisena uhrina. Uhritoimitukseen viittaavat papin läsnäolo, palavat soihdut tyttöjen käsissä sekä Marian istuminen alttarin askelmalle. Marian pyhitetystä olemuksesta kertoo välitön yhteys enkeliin, joka toi hänelle taivaallista ruokaa. Joissakin keskiaikaisissa seinämaalauksissa Marian enkeliltä saamaan leipään on kuvattu risti, mikä viittaa ehtoollisleipään ja ehtoolliseen Jumalan yhteyden sakramenttina.
Neitsyt Marian temppeliinkäymisen sanoma on moniulotteinen. Se ilmaisee Jumalalle lupauksen täyttämistä ja kiitosta, (Joakim ja Anna olivat aluksi lapsettomia), Jumalan yhteyteen astumista (temppeliin käyvä Maria) sekä Marian aivan erityistä asemaa Jumalan ”pyhitettynä majana” ja ”elävänä liiton arkkina” eli tulevaisuuden Jumalansynnyttäjänä (alttarin askeleille nouseva Maria).
Tämän juhlan vietto vakiintui suhteellisen myöhään. Liturgisissa ohjeissa siitä löytyy mainintoja 700-luvulta alkaen. Kirkon suurten juhlien joukkoon se liitettiin vasta 1300-luvun jälkeen.
”Tänään viattomin Neitsyt tuodaan temppeliin, kasvamaan kaikkien kuninkaan Jumalan ja elämämme Kasvattajan asunnoksi. Tänään pyhistä pyhin kolmivuotiaana lapsukaisena tuodaan pyhän pyhimpään. Tervehtikäämme Häntä enkeli Gabrielin kanssa: Iloitse, ainoa siunattu vaimojen seassa.” (Juhlan kiitosstikiira 2.säv.)
Artikkeli on julkaistu ensi kertaa marraskuussa 2022.