Yhdysvalloissa hahmoteltu Ukrainan rauhansuunnitelma on herättänyt aiheellista huolta. Kirkkona olemme rukoilleet jo yli kolme vuotta kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan puolesta. Nyt esitellyt rauhanehdot eivät ole siinä suhteessa rohkaisevaa luettavaa.
Erityisen huolestuttava on suunnitelman vaatimus, jonka mukaan Ukrainan tulisi ”korjata” uskonnonvapauslainsäädäntönsä. Tämä vaatimus voinee tarkoittaa vain maan Moskovan patriarkaatin alaiselle kirkolle myönnettäviä takuita. Tämä ehto ei perustu tosiasioihin. Tiedän tämän, sillä olen nähnyt totuuden omin silmin.
Vierailin Kiovassa viime kuussa yhdessä muiden pohjoismaisten kirkonjohtajien kanssa. Seisoessani siellä, sodan runtelemassa maassa, en nähnyt uskonnollista vainoa, vaan yhtenäisyyden. Keskustelumme etnopolitiikan ja uskonnonvapauden viraston päällikön Viktor Yelenskyn sekä Lvivin uskonnollisten johtajien kanssa todistivat, että uskonnonvapaus Ukrainassa toteutuu täysimääräisesti. Uskonnolliset yhteisöt eivät elä pelossa toisiaan kohtaan, vaan toimivat vapaasti.
Todellinen uhka ei tule Ukrainan laeista. Se tulee miehestä, joka kutsuu itseään paimeneksi mutta toimii sodankäynnin profeettana. Patriarkka Kirill on tehnyt ”pyhän sodan” retoriikallaan kirkosta Kremlin aseen – ja rististä miekan.
Suunnitelman kylmyys jatkuu sen 24. kohdassa, jossa puhutaan vankien ja lapsien palauttamisesta. Muotoilu on riittämätön, jopa loukkaava. Kyse ei ole vain panttivangeista. Kyse on tuhansista ukrainalaisista lapsista, jotka on viety pakkosiirto-ohjelmalla Venäjälle heidän identiteettinsä tuhoamiseksi. Pohjoismaiset kirkot ovat vaatineet lasten välitöntä palauttamista. Suomen ortodoksisen kirkon päämiehenä sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtajana olen tyrmistynyt siitä, ettei Kirkkojen maailmanneuvosto (WCC) ole halunnut ottaa virallista kantaa näihin pakkosiirrettyihin lapsiin. Tämä vaikeneminen kertoo karua kieltä Moskovan patriarkaatin yhä jatkuvasta, myrkyllisestä vaikutusvallasta kansainvälisessä ekumeniassa.
Kestävää rauhaa ei voida rakentaa epäoikeudenmukaisuuden perustalle. Vaikka aseet vaikenisivat, valheille rakennettu rauha ei ole rauhaa – se on vain tauko.
Rauha vaatii totuutta. Oikeus vaatii rohkeutta.
Tähän Kirkko on kutsuttu. Tämän puolesta seison.
Elia
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
Suomen ortodoksinen kirkko
Arkkipiispa Elian kannanotto julkaistiin ensimmäisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla.