Torstain ja perjantain välinen yö
Jeesus Kristus pidätetään Getsemanessa.
”Sinä tahdoit antaa kaikkien tietää, että riistääksesi maailman vihollisen käsistä olet vapaaehtoisesti antanut itsesi vainoojien valtaan” (Suuren perjantain aamupalvelus, katismatropari 7 säv.)
Opetuslapset pakenevat paikalta.
Tässä toteutuvat Jeesuksen sanat opetuslapsilleen viimeisellä yhteisellä ateriallaan: ”Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.’” (Matt.26:31).
”Kärsiessäsi jumalattomain käsissä Sinä huusit, oi Herra: vaikka te lyöttekin Paimenta ja hajotatte kaksitoista lammasta – ne minun opetuslapseni, niin minä olisin voinut asetta teitä vastaan enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä; mutta minä olen pitkämielinen, jotta toteutuisivat ne teille tuntemattomat ja salaiset päätökset, jotka olen teille profeettojeni kautta ilmaissut. (Suuren perjantain aamupalvelus, 7.Antifoni, 8.säv.)
Jeesuksen viedään Hannas-nimisen ylipapin luo hänen palatsiinsa Jerusalemissa.
Jeesusta kuulustellaan alustavasti ylipappi Hannaksen kotona, josta Hänet ohjataan Suuren neuvoston kuulusteltavaksi.
”Jumalaa vihaavien turmiollinen joukko ja katala Jumalan murhaajien seura on ympäröinyt Sinut, Kristus, ja niin kuin pahantekijää he kuljettavat Sinua, kaikkien Luojaa, jota me ylistämme.” (Kanonin 9.veisun tropari)
Jeesus viedään Suuren neuvoston eteen. Häntä solvataan ja pilkataan.
Matteuksen mukaan Suureen neuvostoon kuuluivat ”lainopettajat ja kansan vanhimmat” (Matt.26:57), sitä johti ylipappi Kaifas: ”Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta” (Joh. 18:14). Koska juutalaiset eivät voinet tuomita ketään kuolemaan, heidän piti esittää Rooman viranomaisille pätevä syy Jeesuksen teloittamiseksi.
Syyn löytäminen olikin koko tutkinnan ja Suuren neuvoston kokoontumisen tarkoitus: ”ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi.” (Matt. 26:59). Kyseessä ei ollut täysmittainen istunto, vaan ”hätäkokous” ja lyhyt kuulustelu. Sen päätös tuskin oli lainvoimainen, ja siksi Rooman viranomaisen eli maaherran, oletettiin tekevän varsinaisen teloituspäätöksen.
Kun todellista syytä Jeesuksen surmaamiseksi ei löytynyt, ylipappi oli päättänyt eskaloida tilannetta kysymällä Jeesukselta hänen olemuksestaan ja roolistaan tavalla, joka haastoi vastaajan vannomaan ”elävän Jumalan nimessä”. Näin ollen Jeesus ei voinut enää väistää suoraa vastausta, jonka välittömästi tulkittiinkin Jumalan herjaamiseksi.
”Niistä hyvyyksistä, joita tehnyt olet Hebrean kansalle, he tuomitsivat Sinut ristiin naulittavaksi ja antoivat Sinulle juoda etikkaa ja sappea.” (Suuren perjantain aamupalvelus, 11.Antifoni, 6.säv.)
Pietari kieltää Jeesuksen.
Jeesus varoitti Pietaria ennalta siitä, että aivan lähiaikoina hän tulee kolmesti kieltämään Hänet (Matt.26:35). Tämä kävi toteen, kun Pietari meni Opettajansa perässä ylipapin palatsin sisäpihalle. Tosin syyt siihen evankelistat muistavat eri tavalla.
Matteuksen mukaan Pietari meni sinne ”nähdäkseen, kuinka kaikki päättyisi” (Matt.26:58), kun taas Markus kertoo syyksi, että hän oli ollut vain ”lämmittelemässä” (Mk.14:67).
Pietarin kolminkertaisella kieltämisellä on kiinnostava tausta. Juutalaisen moraaliteologian mukaan henkilökohtainen luopuminen tai kieltäminen vainojen seurauksena oli pienempi pahe kuin julkinen kieltäminen. Kolminkertainen kieltäminen Markuksen kertomuksessa ei jätä tulkinnanvaraa: ensimmäisen kerran sen voi nähdä vain pyrkimyksenä välttää keskustelua kahden kesken, toisen kerran pyrkimyksenä välttää julkista keskustelua, mutta lopulta on kyseessä selkeä julkinen kieltäminen. Evankelista Matteus ilmaisee saman asian kertomalla, missä kysymykset Pietarille esitettiin (”ulkona pihalla”, ”portilla”).
”Pietari kolmesti kielsi Sinut ja heti tajusi sen, mitä hänelle oli sanottu. Hän vuodatti Sinun edessäsi katumuksen kyynelet: Jumala, ole minulle armollinen ja pelasta minut.” (Suuren perjantain aamupalvelus, 7.Antifoni, 8.säv.)
Perjantaina aamuyöllä/varhain aamulla
Jeesus viedään Pilatuksen eteen tuomittavaksi Rooman maaherran palatsiin. Pilatus yrittää päästää Hänet vapaaksi.
Rooman miehittämillä alueilla oikeus tuomita kuolemaan ja panna tuomio täytäntöön oli vain keisarin valtuuttamalla maaherralla. Siksi Jeesus vietiin Pilatuksen luo. Jeesus ennakoi oman kuolemansa, johon vain Pilatus Rooman nimissä voisi Hänet tuomita: ”Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.” (Joh. 18:32)
”Sanokaa te, väärintekijät, mitä olette Vapahtajaltamme kuulleet? Eikö hän ole antanut lakia ja profeettain opetuksia? Kuinka olette ajatelleet antaa Pilatuksen käsiin Sanan, joka on Jumala Jumalasta ja sielujemme Lunastaja?” (Suuren perjantain aamupalvelus, 8.Antifoni, 2.säv.)
Perjantaina aamupäivällä
Jeesus viedään Herodeksen eteen. Pilatus yrittää jälleen kerran vapauttaa Jeesuksen. Juutalaiset painostavat Pilatusta ja huutavat Barabbas-nimistä rikollista vapaaksi.
Pilatuksen keskustelu Jeesuksen kanssa avaa roomalaisten ja juutalaisten toisistaan poikkeavat käsitykset kuninkaasta ja kuninkuudesta. Pilatukselle kuninkuus tarkoitti poliittista ylivaltaa ja sen harjoittajaa eli keisaria, kun taas Jeesus viittaa juutalaiseen käsitykseen lopunaikojen kuninkaasta eli Messiaasta.
Vastauksessaan Jeesus vihjaa Pilatukselle, että ilman varsinaista syytettä tai kantelun nostamista ei voida toimittaa lainvoimaista tuomiotakaan: ”Tämä kysyi: »Oletko sinä juutalaisten kuningas?» »Sinä sen sanoit», Jeesus vastasi” (Matt. 27:11). Pilatuksen epäily vahvistaa Jeesuksen sanat.
Viha Jeesusta kohtaan sokaisee juutalaiset niin, että he tunnustavat jopa keisarin ylivallan: ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari” (Joh.19:15), vaikka se on kielletty laissa: Israelin kansan ylivaltias on yksin Jumala.
”Kaksi pahaa tekoa teki esikoiseni Israel: hän hylkäsi Minut, elämän veden lähteen, ja kaivoi itselleen katoavaisen kaivon. Hän naulitsi Minut puuhun, mutta pyysi itselleen Barabbaan ja päästi hänet vapaaksi. Tästä hämmästyi taivas: aurinko peitti säteensä, mutta sinä, Israel, et hävennyt, vaan annoit Minut kuolemaan. Anna heille anteeksi, oi pyhä Isä, sillä he eivät tiedä, mitä tehneet ovat.” (Kiitosstikiira aamupalveluksessa 3.säv.)
Perjantaina iltapäivällä
Pilatus tuomitsee Jeesuksen ruoskittavaksi.
”He riisuivat minulta vaatteeni ja pukivat minut tulipunaiseen vaippaan. He panivat päähäni orjantappurakruunun ja oikeaan käteeni antoivat ruovon, jotta minä niin kuin saviastian särkisin heidät” (Kiitosstikiira Kunnia: 6.säv.)
Pilatus yrittää taas vapauttaa Jeesuksen, mutta luovuttaa Hänet lopulta ristiinnaulittavaksi.
”Minä olen antanut selkäni lyötäväksi ja kasvojani en ole syljeltä peittänyt. Minut asetettiin Pilatuksen tuomioistuimen eteen, ja minä olen kärsinyt ristin, jotta maailma pelastuisi.” (Kiitosstikiira Nyt: 6.säv.)
Juudas katuu tekojaan ja hirttää itsensä jossain päin Jerusalemia
”Silloin kun kunnialliset opetuslapset jalkain pesemisen aikana ehtoollisessa valistuivat, niin kunniaton Juudas rahanhimoa sairastaen vajosi pimeyteen ja myi Sinut, vanhurskaan Tuomarin, väärille tuomareille. Katso, rahain himoitsija, sitä, joka rahain tähden hirtti itsensä! Pakene tuota kyllästymätöntä sielua, joka Opettajalleen näin julkesi tehdä…” (Tropari aamupalveluksessa 8.säv.)
Jeesuksen viedään ristiinnaulittavaksi.
Jeesus ristiinnaulitaan Golgatalla, Jerusalemin välittömässä läheisyydessä.
Todistajat ja tapahtumat Ristin juurella.
”Nähdessään Sinut, oman Poikansa ja Herransa, ristissä riippuvan, puhdas Neitsyt muitten naisten kanssa vaikeroiden katkerasti huusi ja itkien puhui” (Kanoni Jumalansynnyttäjän itku 1.veisun tropari)
”Aviontuntematon Äiti itkien otti ruumiin vastaan ja pani sen polvilleen. Hän kyynelin palvoi ja suuteli sekä katkerasti vaikeroi ja huudahteli.” (Kanoni Jumalansynnyttäjän itku 5.veisun tropari)
Perjantaina noin kello 15:00
Jeesus kuolee ristillä.
”Sinä repäisit, oi Herra, ristillä ollessasi meitä vastaan olleen käsikirjoituksen rikki ja mentyäsi kuolleiden joukkoon Sinä sidoit siellä olevan hirmuvaltiaan ja pelastit kaikki kuoleman kahleista ylösnousemisellasi, jolla me olemme, oi ihmisiä rakastava Herra, valistetut…” (Stikiira Autuuden lauseiden kanssa, 4.säv.)
Tapahtumat Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen Jerusalemissa ja sen lähiseuduilla.
Evankelistojen mukaan Jeesuksen ristinkuolemaa seurasivat niin Jerusalemin temppelin esiripun repeäminen merkkinä Vanhan Liiton päättymisestä kuin mahtavat apokalyptiset tapahtumat, jotka luovat Vapahtajan kuolemalle kosmiset puitteet. Näin ilmaistaan, että Kristuksen kuolema onkin todellisuudessa elämääantava ja panee alulle uuden luomistyön.
”Koko luomakunta vapisi nähdessään Sinut, oi Kristus, ristiinnaulittuna: maan perustukset voimasi pelosta horjuivat, valot piiloutuvat, temppelin esirippu repesi kahtia, vuoret tärisivät ja kalliot halkesivat, mutta uskovainen ryöväri huutaa kanssamme Sinulle: Vapahtaja, muista meitä valtakunnassasi!” (Stikiira Autuuden lauseiden kanssa, 4.säv.)
”Ei maa järisemisellään, eivätkä kalliot halkeamisellaan saaneet hebrealaisia uskomaan. Samoin ei temppelin esirippu eikä kuolleitten ylösnouseminenkaan.” (Suuren perjantain aamupalvelus, 9.Antifoni, 6.säv.)
Ristiltä otto ja hautaaminen.
”Joosef Nikodeemuksen kanssa otettuaan Sinut, joka olet puettu valolla niin kuin vaatteella, alas ristipuusta ja nähtyään Sinut kuolleena, alastomana, hautaamattomana itki säälistä ja parkuen valitti…” (Virrelmästikiira ehtoopalveluksessa 5 säv.)
”Kunniallinen Joosef, otettuansa puun päältä Sinun puhtahimman Ruumiisi, käärittyänsä puhtaaseen liinaan ja peitettyänsä tuoksuvilla yrteillä pani sen uuteen hautaan” (Tropari 2.säv.)
Vartioston asettaminen Kristuksen haudalle.
Miksi sovitus oli tarpeen?
Kärsimys on aina häiriötila tai merkki siitä. Raamatussa kärsimysten perimmäisenä syynä on synti, joka horjuttaa ihmisen ja luomakunnan perustuksia. Syntiinlankeemuksen jälkeen synti on koko luomakunnassa vallitseva ja sitä heikentävä yleistila, joka ei vastaa Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa ”sangen hyväksi” luodusta luomakunnasta.
Synnin palkkana on kuolema, ja siksi ihminen on etsinyt kaikkina aikoina keinoja korjatakseen tämän epäkohdan – aina epäonnistuen. Synnin ja kuoleman ote ihmisestä on osoittautunut liian vahvaksi.
Kun ”aika täyttyi”, Jumala ryhtyi sovittamaan epäkohtia, mihin synnin heikentämänä ihminen ei kyennyt. Oikeudenmukainen Tuomari päättää siis tuoda Itselleen sovintouhrin ihmisten syntien tähden. Jumalan Poika syntyy ihmiseksi sovittaakseen synnin, voittaakseen sen seurauksen eli kuoleman ja vapauttaakseen ihmisen siten paholaisen otteesta.
Ihmiseksi syntyminen tarkoittaa myös synnin heikentämän ihmisyyden omaksumista kärsimyksiä myöten. Näin on tapahtunut Jeesuksen Kristuksen syntymässä. Neitsyt Mariasta syntynyt Jumalan Poika tuli ihmisten kanssa samankaltaiseksi kaikessa – itse syntiä lukuun ottamatta. Hän siis kärsi ja kuoli sovittaakseen kaikkien ihmisten synnit sekä vapauttaakseen kaikki kuoleman vallasta ja ikuisesta kadotuksesta. Siksi Jeesus Kristus on Vapahtajamme.
Pelastussuunnitelman täyttymys
Jumalan pelastustyöhön kuului Jeesuksen maanpäällinen elämä, jolloin Jeesus valmisteli ihmisiä opetuksensa ja tekojensa kautta ymmärtämään Hänen viimeiset askeleensa Golgatalle, ristille ja hautaan, jotta ylösnousemuksen merkitys avautuisi heille lopulta kokonaisuudessaan. Jeesus kasvatt kasvatti opetuslapsiaan tuleviin tapahtumiin, joihin Kirkko eläytyy Suuren viikon ja pääsiäisyön jumalanpalveluksissa.
Suurena perjantaina ristillä kuolee Hän, joka ei Jumalana kuulu kuolleiden joukkoon. Hän kuolee omasta tahdostaan uhrina muiden, kuoleman ansainneiden, puolesta ja sovittaa heidän rikkomuksensa Jumalan edessä. Lopullinen voitto kuolemasta tapahtuu kuitenkin vasta Kristuksen ylösnousemuksessa, josta todistaa Hänen tyhjäksi todettu hautansa.
”Tänään riippuu ristinpuussa hän, joka on maan ripustanut vesien päälle; orjantappuraseppeleellä kruunataan enkelein Kuningas; valepurppuraan puetaan hänet, joka on taivaan pukenut pilvihin; lyödään poskelle sitä, joka on Jordanissa Aadamin vapahtanut; nauloilla on kiinni lyöty seurakunnan Ylkä, keihäällä pistetty Neitseen Poika. Kumarramme kärsimyksillesi, oi Kristus […] Ilmaise meille myös kunniallisen ylösnousemuksesikin!” (Suuren perjantain aamupalvelus, 15.Antifoni, 6.säv.)