Psalmissa Daavid anoo Herra kuulemaan hänen avunhuutonsa ja rukouksensa, kun hän etsii oikeutta (tai: vanhurskautta). Daavid luottaa, että hän saa Jumalalta oikean tuomion, sillä Jumala näkee sen mikä on totta (hepr. ilmaisussa oikeus tulee Herran kasvoista eli läsnäolosta, Jumalan lähellä olemisesta).
Daavid kertoo kärsivänsä näistä ahdistajistaan syyttä. Herra tutkii hänen sydämensä ja yölläkin tarkkaa ja koettelee häntä löytämättä mitään väärää. Daavid vakuuttaa, ettei hän ole tehnyt mitään väärää eikä puhunut pahaa toisten tavoin. Hän on totellut Herraa (hepr. pysynyt hänen huultensa sanassa eli puheessa), välttänyt väkivallan teitä ja pysynyt Herran poluilla horjahtamatta. Tällaisen tien esikuvaksi kirkon opettajat esittelevät psalmin äärellä Kristuksen, joka kutsuu seuraamaan häntä: hänen ikeensä on kevyt (Matt. 11:30).
Daavid huutaa avukseen Jumalaa ja kertoo luottavaisesti Herran vastaavaan hänelle. Hän anoo Jumalaa kuuntelemaan. Hepreankielisessä tekstissä Daavid pyytää Jumalaa kallistamaan korvansa hänen puoleensa ‒ tämä kuvaa Herran läsnäoloa ja läheisyyttä ‒ kun hän puhuu hänelle, ja osoittamaan ihmeellistä hyvyyttään (tai: armoaan). Daavid muistuttaa, että Jumala pelastaa oikealla kädellään kaikki, jotka etsivät hänestä turvaa vihamiesten uhatessa. Oikeakätisyys kuvaa Jumalan pyhyyttä, oikeamielisyyttä ja voimaa.
Daavid pyytää Jumalaa varjelemaan häntä kuin silmäteräänsä, peittämään hänet siipiensä suojaan kovasydämisten ja röyhkeästi ylvästelevien vihollisten saartaessa hänet. Nämä vaanivat häntä iskeäkseen hänet maahan kuin saalista himoitseva leijona ja piilopaikassaan väijyvä nuori leijona (hepr., vrt. Ps. 7:2).
Jakeessa 12 vainoajien monikko vaihtuu yksikköön. Juutalaisessa tulkinnassa tämä liitetään benjaminilaiseen Kusiin (Ps 7:1), jonka nähdään viittaavan kuningas Sauliin. Saman tulkinnan Saulista esittävät myös jotkut kirkon varhaiset opettajat, vaikka eivät mainitsekaan Kusia.
Daavid huutaa Herraa rientämään avukseen, astumaan jumalatonta vastaan (hepr. nousemaan hänen eteensä eli häntä vastaan) ja painamaan hänet maahan polvilleen. Daavid anoo Herraa pelastamaan hänet miekallaan ja vapauttamaan kädellään pahojen ihmisten vallasta, joille tämä elämä on kaikki, ja jotka jättävät ajallisen yltäkylläisyytensä lapsilleen. Miekan jotkin kirkon opettajat tulkitsevat Jumalan sanaksi (Hepr. 4:12). Toisinaan sitä pidetään myös vanhurskaan sielun miekkana, joka kukistaa (tai jonka avulla Herra kukistaa) sielunvihollisen juonet.
Vastakohtana pelkästään ajallisiin turvaaville Daavid luottaa, että hän saa nähdä Jumalan kasvot vanhurskaudessa (hepr.; vrt. psalmin jae 1) ja katseella hänen muotoaan (hepr. temuna, kuva, muoto). Ilmaisu viittaa Moosekseen, joka sai nähdä Herran kasvoista kasvoihin ja katsella hänen kirkkauttaan (hepr. temuna; 4. Moos. 12:8). Uudessa testamentissa Jeesus muistuttaa, että puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan (Matt. 5:8) ja Herran omat saavat nähdä hänen kirkkautensa (Joh. 17:24).
Psalmin mukaan ajallisiin asioihin turvaavilla on hetkellinen turva ja ravinto. Daavid kuvaa, miten hän saa uuteen päivään herätessään – ikuiseen elämään viitaten – ravita itsensä Herran muodon katselemisella (kuten Mooses aikanaan). Kirkon opettajille tämä ruoka on Kristus, mutta myös pyhät Kirjoitukset sekä pyhät mysteerit eli sakramentit.
Psalmin avunpyynnön, toivon ja Jumalan laupeuteen turvaamisen vuoksi eräs kirkkoisistä muistuttaa, että tätä psalmia on hyvä lukea, kun joutuu elämän koetuksiin ja vaikeuksiin.