Helsingin ortodoksinen hautausmaa
Ajassa

Kuolemaankin on hiipimässä hyötyajattelu: ekologisuutta ja edullisuutta – vaiko sittenkin kunnioitusta?

Mediassa on viime aikoina ollut esillä lähinnä Yhdysvalloissa pieneksi muoti-ilmiöksi noussut tapa kompostoida vainajien ruumis perinteisen arkkuhautauksen sijaan. Kompostointi eroaa merkittävästi kirkon perinteen mukaisesta hautaustavasta. Aamun Koiton haastattelema isä Tuomas Kallonen muistuttaa ihmisen ruumiillisuuden arvostuksesta ortodoksisessa uskossa, pyhyydestä sekä kristillisen, kasvot itään päin tehtävän arkkuhautauksen sanomasta.
| Teksti: Tapio Tiimonen | Kuva: Kahvilokki/Wikimedia Commons
Helsingin ortodoksinen hautausmaa

Yhdysvalloissa eräs uusimpia villityksiä hautaustoimen saralla on ruumiiden kompostointi. Prosessissa vainajan ruumis sijoitetaan kompostointiastiaan maatuvassa kankaassa yhdessä puuhakkeen, sinimailasen sekä olkien kanssa. Käsittelyssä ruumis muuttuu kasvimateriaalin kanssa mullaksi. Menetelmän puolestapuhujat kuvaavat syntyvän mullan sopivan esimerkiksi puiden istuttamiseen.

Tampereen seurakunnan pappi, isä Tuomas Kallonen on törmännyt ilmiöön mediassa, eikä luontoteemainen myyntipuhe yllätä.

– Pappina kun kuuntelee muistosäkeitä, niin niissä yleistyy koko ajan kuvasto, jossa ihminen jatkaa elämäänsä palaamalla luontoon ja on läsnä luonnon ilmiöissä. Tämä on eräänlainen vastine kristilliselle uskolle ruumiilliseen ylösnousemukseen.

Isä Tuomaksen mukaan luontoromanttinen vastine voi puhutella heitä, joille ajatus ruumiillisesta ylösnousemisesta on vaikea.

– Ajatus kompostoinnista menee vähän siihen samaan kategoriaan. Mutta samalla tavallahan aine palaa luonnon kiertoon myös arkkuhautauksessa tai tuhkauksessa.

Hautausmaa on pyhä paikka

Perinteisistä hautaustavoista poikkeavia hautauspalveluita tarjoavat tahot puolustavat omia menetelmiään vetoamalla usein esimerkiksi ilmastoystävällisyyteen tai siihen, kuinka ruumiin jäännöksiä voidaan hyödyntää vaikkapa leikkokukkien kasvatuksessa.

– Itseäni ilmiössä häiritsee teologisessa mielessä se, että ihmisen ruumis nähdään hyödyn kautta kuolemankin keskellä, ja kuoleman perimmäinen salaisuus alistetaan hyötyajattelulle. Ruotsissa eräiden krematorioiden hukkalämpö hyödynnettiin kerrostaloyhtiöiden lämmityksessä. Siinä ihminen piti palauttaa kuolemassakin hyödyn ja tuottavuuden piiriin.

Isä Tuomas vertaa tilannetta perinteiseen karjalais-ortodoksiseen hautausmaakäsitteeseen: ihminen ei saa kaataa hautausmaalta puita, taittaa oksia eikä edes poimia marjoja, sillä hautausmaa on pyhä, koskematon paikka; ihmisen hallinnan ulkopuolella.

Ortodoksinen hautaustapa ilmentää kirkon ydinuskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen.

– Ortodoksinen hautaustoimitus ilmentää kauniisti pääsiäisen ihmettä, Kristuksen tyhjää hautaa ja Kristukseen uskovien ylösnousemusta. Siinä ihminen lasketaan hautaan kasvot kohti auringonnousua, odottamaan ylösnousemuksen aamua.

Se, kuinka vainajien ruumiita käsitellään, ei ole samantekevää. Kristillinen hautaustapa on erottava tekijä moniin muihin uskontoihin nähden.

– Hautaustapa tukee uskoamme ruumiilliseen ylösnousemukseen. Meille on tärkeää, että osaisimme kunnioittaa ruumiillisuutta osana Jumalan kuvaksi luodun ihmisen pyhyyttä ja nähdä kuoleman siirtymänä uuteen elämään.

Vaikka ortodoksi tulisikin haudata arkussa kasvot itään päin, on Suomessa ortodoksinkin mahdollista tulla tuhkatuksi.

– Ruumiiden tuhkaaminen on yleistynyt myös ortodoksien keskuudessa jatkuvasti. Piispainkokous on sen aikoinaan hyväksynyt, ja meillä on ortodoksissa seurakunnissa mahdollista tähän myöntyä. Silloin ruumiin siunaus tapahtuu ennen tuhkaamista.

Isä Tuomaksen mukaan seurakunnissa papit keskustelevat aina omaisten kanssa asiasta, mikäli tuhkaus nousee esille. Arkkuhautaus on ortodoksinen hautaustapa, mutta pastoraalisista syistä tuhkaukseenkin voidaan suostua.

– Mikäli vainajan oma, selkeä toive on tulla tuhkatuksi, silloin ei kiistellä aiheesta. Vainajan toivetta kunnioitetaan.

Ruumiin kompostoinnin isä Tuomas näkee jatkumona polttohautaukselle: myös siinä haetaan käytännöllisyyttä, edullisuutta ja ekologisuutta.

Suomessa kompostointi ei ole ainakaan toistaiseksi mahdollista. Kysymykseen siitä, tulisiko myös ortodokseille sallia mahdollisuus tulla kompostoiduksi, mikäli laki muuttuu, isä Tuomas vastaa hymähtäen.

– Tällaista asiaa ei jätetä pappien paikallisesti harkittavaksi. Jos tulee tällainen vaihtoehto ”markkinoille” niin piispat lausuvat siihen kantansa. Ortodoksisessa kirkossa ei näin suuria asioita päätetä virastoissa tai yksittäisissä seurakunnissa. Ne ovat piispainkokouksen asioita.

– Teologista keskustelua käydään varmasti laajemminkin. Nykyaika tuo kiihtyvällä tahdilla eteemme ilmiöitä, joita joudumme peilaamaan kriittisesti omaa uskonperintöämme vasten.