Suurin odotuksin kohti kesää
Patriarkka Bartolomeos myönsi Aamun Koitolle harvinaisen haastattelun, jossa hän kiittää Suomen kirkkoa perinteestä kiinni pitävästä, mutta samalla uusia dialogeja mahdollistavasta avoimuudesta.
Mikä on Suomen ortodoksisen kirkon asema muiden teidän pyhyytenne omoforin alla olevien kirkkojen joukossa?
On miellyttävää saada mahdollisuus puhua Aamun Koiton lukijoille, joille välitän koko sydämestäni patriarkan siunauksen.
Suomen kirkolla on aina ollut erityinen ja oma paikkansa sydämessäni, sillä kirkkonne toimii samanaikaisesti sekä alkukirkon hengessä että esimerkkinä oman aikamme kristityille todistamalla Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta.
Kirkkollanne on etuoikeus olla kooltaan pieni – kirkko, jolla on paikallinen identiteettinsä ja kuitenkin samalla myös kansainväliset yhteytensä. Se on kirkko, jolla on suomalaiset piirteet ja yleismaailmallinen vaikutus; kirkko, joka huolehtii aidosti sisäisestä kasvustaan ja kypsyydestään sekä pyrkii samalla vaikuttamaan oman piirinsä ulkopuolella, toisten kristillisten tunnuskuntien ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Teidän pyhyytenne, mikä teidän näkemyksenne mukaan luonnehtii suomalaisen ortodoksisuuden erityislaatuisuutta?
Edellä mainittu avoimuus, jonka juuret pysyvät tiukasti kiinni kirkon perinteessä, on selkeästi yksi Suomen kirkon vaikuttavimmista piirteistä. Suomen kirkko on tottunut kommunikoimaan naapuriensa kanssa niin pohjoisessa kuin etelässäkin, idän ja lännen kulttuurien välissä. Tämä avoimuus – jota kirkon teologiassa kutsutaan katolisuudeksi – on välttämätöntä omana aikanamme, jona ortodoksisten kirkkojen on ammennettava perinteidensä rikkaudesta aineksia vastatakseen maailman polttaviin kysymyksiin.
Emme voi enää sulkeutua, vaan meidän on opeteltava kunnioittamaan toinen toistamme – aluksi eri kirkkojen ortodokseina, sitten kanssakäymisessä arjessamme läsnä olevien toisten kristittyjen yhteisöjen ja jopa kokonaan toisten uskontokuntien kanssa – yhtenäisyyden ja vuoropuhelun hengessä. Suomen kirkko on saavuttanut nämä päämäärät ympäröivään kulttuurin solmimiensa läheisten ja elävien suhteiden ansiosta.
Suomi on niiden maiden joukossa, jotka pyrkivät kehittämään ympäristöystävällisempää teknologiaa. On kuitenkin selvää, että suurta muutosta kaipaavat juuri ihmisten ajattelumallit. Uskotteko että se on mahdollista ja miten ortodoksinen kirkko voisi osallistua tähän muutokseen?
Ratkaistaksemme aikamme ympäristöongelmat meidän täytyy ensin muuttaa, kehittää tai kokonaan kumota tapamme tarkastella Jumalan luomakuntaa. Muuten huolenpitomme jää vain oireiden tasolle eikä pureudu ongelmien ytimeen.
Me käytämme – jopa hyväksikäytämme – Jumalan maailmaa, koska emme näe siinä yhteyden sakramenttia, jumalallista elämän yltäkylläisyyden lahjaa, jonka hän on meille hyvyydessään antanut. Meillä on ortodokseina velvollisuus ja vastuu muistuttaa ihmisiä, että ratkaisu ei piile niinkään halussamme omaksua ”vihreämpää” elämäntyyliä. Meidän täytyy olla valmiita luopumaan osasta ylellisyystavaroitamme; meidän täytyy olla valmiita tunnustamaan ahneutemme ja jakamaan rakkaudella omaamme toisten, erityisesti köyhien kanssa. Tämä perustava opetus palautunee toki mieliimme vuosittain Suuren paaston yhteydessä.
Mitä te odotatte vierailultanne Suomeen kesäkuussa?
Odotan innolla matkaa Suomeen, jossa voimme vahvistaa uudelleen äitikirkon hoivaavia ja hengellisiä siteitä Suomen kirkkoon, jolla on aina ollut aivan erityinen sijansa Kristuksen kirkon sydämessä.
Katson suurin odotuksin ensi kesään, jolloin saamme jälleen kerran yhdessä todistaa paikan päällä kirkkonne työtä Herran viinitarhassa seurakuntien, teologisen koulutuksen, ekumeenisten kontaktien, akateemisen tutkimuksen ja sosiokulttuurisen tietoisuuden aloilla.
Rukoilemme Jumalaa antamaan siunauksensa tulevalle vierailulle ja ilmaisemme jo etukäteen kiitollisuutemme erinomaisesti suunnitellusta ohjelmasta sekä ystävällisestä kutsusta ja vieraanvaraisuudesta.
Haastattelija isä Rauno Pietarinen
Käännös AK