Ristintekijä on poissa
Uuden Valamon historiaa tulee tänä vuonna täyteen seitsemänkymmentä vuotta. Luostarin kalmistoon on tänä aikana siirtynyt yhä useampi Valamon rakentaja. Uuden Valamon perustajan igumeni Haritonin lähellä lepää luostarin jälleenrakentamista voimakkaasti ajanut arkkipiispa Paavali. Vähitellen he saavat aina uusia ja uusia seuralaisia.
Menneen vuoden marraskuun harmaana päivänä koivikkokalmistoon kätkettiin Nikolai Jokiniemi eli Miitsu. Hänkin oli Valamon rakentajia. Veljestön puolesta kummulle laskettu Karjalan värein koristettu hautaseppele kuvaa hyvin luostarin kiitollisia tuntoja auttajaansa kohtaan.
Miitsu syntyi ja vietti lapsuutensa Salmin Räimälän kylässä. Karjalan kuva säilyi hänen muistissaan kirkkaana loppuun saakka. Hänet tunnettiin ahkerana ja tunnollisena työmiehenä Kuopion ympäristön rakennustyömailla. Kariutunut avioliitto ja työpaineiden kiireet toivat miehen lomahetkinä Uuteen Valamoon talkoolaiseksi mielenkiintoisten työtehtävien pariin rauhoittumaan ja virkistymään.
Eläkkeelle päästyään Miitsusta tuli luostarin pitkäaikaistalkoolainen ja laaja on hänen siellä suorittamiensa töiden kirjo. Mieluisampia töitä olivat kuitenkin puutyöt. Miitsu valmisti puisia koristeellisia hautaristejä ja haudanpäällisrakennuksia eli grobuja ja suurempiakin rakennuskokonaisuuksia.
Hänellä oli hyvä kädentaito ja tarkka kauneudentaju. Miitsu oli tärkeä henkilö perinteisen ortodoksisen hautausmaakulttuurin uudelleen elvyttämisessä. Valmistamiaan ristejä hän laitteli esille Punaisen vierasmajan ulkoseinälle ja hyvällä päällä ollessaan mielellään esitteli niitä pihassa pyöriville turisteille.
Menneinä vuosina luostari panosti voimakkaasti syyskalastukseen silloisen arkkidiakoni Hermanin johdolla. Miitsu ja Pauli Miinalainen Kuopiosta olivat hänellä tärkeitä apulaisia. Muikkusaalista saatiin satoja kiloja. Kalat suolattiin saaveihin ja luostarin kokki Hilkka Pakarinen valmisti niistä talven aikana monen monta herkullista muikkulaatikkoa. Luostarin kalavuokaan ei laiteta lihaa, vaan sen korvaa keitetty riisi. Eli siis: perunaa, kalaa, riisiä, runsaasti sipulia, kokonaisia pippureita, ruokaöljyä, suolaa ja hieman vettä. Pitkä haudutus ja hyvää tulee.
Miitsu oli mielipiteissään selkeä ja toi ne myös selkeästi esille. Hän oli voimakkaasti isänmaallinen ja edusti siinä vanhakantaista suuntaa. Miitsun pöytäpuheissa saivat kyytiä niin itäinen naapurimaa, kommunistit ja joukon mukana myös sivarit. Vappukulkueetkin muistettiin mainita. Miitsu kertoi osallistuneensa elämänsä ensimmäiseen ja viimeiseen vappukulkueeseen kesäkuussa 1944. Silloin hän ajoi kaksi viikkoa evakkolehmien karjaa Karjalasta Tynkä-Suomeen.
”Se kulkue riitti”, tokaisi Miitsu sanojensa päätteeksi ja mitäpä siihen oli muilla lisäämistä.
Metropoliitta Panteleimon