Tsasouna adoptoitavana
Minulla olisi unelma. Unelmani olisi asua pienessä maalaiskylässä, jossa olisi kauppa, posti, kirjasto, koulu, päiväkoti, terveysasema ja nopea laajakaistaliittymä. Jotta muutkin kyläläiset viihtyisivät, pitäisi unelmassani olla pieni pubi tai baari. Ehkä Kotikatu-sarjan bensiskin kävisi.
Kylä olisi alun perin asutettu karjalaisortodokseilla. Heidän talkootyönään sinne olisi noussut joskus 1950-luvulla tsasouna. Kylässä asuvat toisen tai kohta kolmannen polven karjalaiset olisivat suvaitsevia ja unohtaneet vanhat raja-aidat sekä esipolvien traumat.
He eivät ihmettelisi, vaikka tiistaiseurassa joskus yhdisteltäisiin pizzaa ja sulhaspiirakoita. He ottaisivat maahanmuuttajat kylälle vastaan yhtä avosydämisesti kuin suomenruotsalaisten kerrotaan tekevän.
Karjalaisasutuksen vuoksi kylässä olisi takuuvarmasti myös tsasouna. Valitettavasti nykyään on niin, että sellaista kylää ei ole.
Missä on tsasouna, ei ole useinkaan terveyskeskusta. Tai jos on kaikki muut elämän välttämättömyydet pikkuruista kirjastoa myöten, ei ole ortodoksista pyhäkköä.
Tai jos on tsasouna, kuten Maaningalla Haatalan kylällä, puuttuvat kyläläiset tsasounan ympäriltä.
Tiedän papin, joka on ottanut omakseen seurakuntansa kaukaisimman ja vaatimattomimman pyhäkön. Teossa on jotain hyvin pastoraalista. Muut hoitakoot katedraalit, kimallukset ja hienot kaupunkijuhlat. Hän pitää huolta pieneen syrjäiseen kylään unohtuneista ortodokseista, joiden pieni pyhäkkö sijaitsee tähän vuodenaikaan suorastaan idyllissä.
Ajattelin joskus, että pitäisi perustaa Pelastakaa edes Rautavaara –liike. Rautavaarahan on melkein yhtä kaunis kunta kuin Puumala Etelä-Savossa ja sitäkään eivät muut kunnat halua syliinsä.
Ehkä Pelastakaa edes Rautavaara-liike on liian suurisuuntainen. Ehkä voisi aloittaa lähimmästä orpotsasounasta. Onko muita halukkaita liittymään Pelastakaa edes Haatalan tsasouna –liikkeeseen?
Pia Valkonen