Muihin asioihin
Olen tavannut kuuluisan isä Mitron yhden kerran ja lyhyesti. Voin pohdiskella häntä vain lehti- ja televisiojutuista välittyvän kuvan kautta.
Tiedotusvälineistä hyörii lapsenkaltainen mies, jonka käytös on impulsiivista ja spontaania. Toiset joutuvat kohtaamisesta hurmokseen ja toiset raivon partaalle.
Raivon volyymi jupakassa kummastuttaa. Siinä on jopa jotain pelottavaa.
Julkkispapin tuloja on kauhisteltu sekä paheksuttu hänen loistoautoaan. Jostain syystä mies vaikuttaa enemmän uusien ja kiiltävien lelujensa keskellä hyrisevältä kissalta kuin ahneelta.
Voisiko olettaa, että isä Mitro tarvitsisi nyt todellisen auktoriteetin?
Auktoriteettihan tulee latinankielisestä sanasta augeo ´edistää kasvua, suurentaa, lisätä´. Todellinen auktoriteetti mahdollistaa kasvun, mutta ei tukahduta sitä.
Auktoriteettiin tulee kuitenkin suostua. Raimo Mäkelän kirjan Terve mieli – terve usko mukaan mieleltään terve suostuu auktoriteettiin, tunnustaa oman tietämättömyytensä ja monitahoisen avun sekä tuen tarpeensa, muttei kuitenkaan taannu vastuuttomaksi.
Piispa Panteleimon sanoi viime numeron syntymäpäivähaastattelussaan, että piispan olemuksen ihanteena ovat apostoli Paavalin määreet: "harkitseva, rauhallinen, lempeä ja sopuisa." (1. Tim. 3:1-7). Impulsiivisen joukkion kanssa tarvittaisiinkin nyt suorastaan lehmän hermoja. Lohdulliselta tuntuu, että arkkipiispa Leo on sanonut isä Mitron olevan tervetullut takaisin joukkoon, kunhan on tarpeeksi keinunut Jumalten keinussa.
Tiedättehän Eino Leinon runon?
"Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan -
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät."
Miten olisi pikaisesti siirtyminen isä Mitrosta muihin asioihin? Esimerkiksi siihen, että köyhyys on räjähtämässä käsiin – sekä globaali ja kotimainen. Suomessa on jo nyt OECD-maista rajuimmin kasvaneet tuloerot.
Pia Valkonen