Kerosiinivanukkaat, tomaattisota ja ihmisoikeudet
Lapsen suklaavanukas maistui kerosiinilta. Oli myönnettävä, että ärtyisä kiljaisu: ”Äiti tää maistu kauhealta!” oli aiheellinen.
Suklaavanukas oli saksalaista tekoa. Episodin jälkeen tulimme siihen tulokseen, että tästä lähtien herkutteluun hankintaan vain kotimaisen valmistajan vanukkaita. Kotimainen vanukkaanvalmistaja on tosin äreä elintarvikejätti, mutta säilynyt osuuskuntana eikä ole listautunut pörssiin.
Neuvottelussa mieleen muistui ravitsemustieteilijän tiukka lause: ”Kannattaa ostaa mahdollisimman käsittelemättömiä peruselintarvikkeita ja välttää etenkin marinoitua lihaa.”
Marinoitunahan meille myytiin ja varmasti myydään edelleenkin Brasiliasta tuotua pakastebroileria.
Lentotomaattien ja –kurkkujen syönti loppui meillä jo vuosia sitten, kun Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä kerrottiin afrikkalaisten tomaatinpoimijoiden keskitysleireistä Etelä-Espanjassa. Sen jälkeen toisaalla lehtiperheessä todisteltiin, että tomaattien sekä vaikkapa brasilialaisen naudanlihan lennättäminen Suomeen on ekologisempaa kuin kummankin kasvattaminen Nilsiän Kinahmilla.
Toimittaja Ari Sirviö raportoi lehdessämme Viron Saarenmaalla sijaitsevasta kreikkalaisen nunnaluostarin skiitasta. Skiitta eli sivuluostari aikoo omavaraiseksi. Siksi sen läheisyyteen on raivattu peltoa ja kasvimaata.
Ruokaomavaraisuus on asia, jota kannattaisi pohtia syvällisemminkin. Maailmalla on jo nähty nälkämellakoita, kansainväliset firmat tekevät nälällä bisnestä ja jopa itse patriarkka Bartolomeos viittaa kirjassaan Mysteerien kohtaaminen viljelymaitamme uhkaaviin vaaroihin.
Voi olla, että kurkkukasvattamo Nilsiän Kinahmilla käyttää paljon lämmitysenergiaa, mutta tiedän myös, että kurkkukasvattamossa ei riistetä kenenkään ihmisoikeuksia.
Sitä paitsi siihen, että toisaalla Savossa asuu maataloustyöntekijä Andrei saastaisessa asuntovaunussa ylivelkaantuneen suurtilan pihalla, on helpompi puuttua kuin siihen, että malilainen Salif joutuu juomaan kasvimyrkkyjen kyllästämää juomavettä lentotomaattien lähtömaassa. Vai onko?
Pia Valkonen