Ainoa yhteisö - nettiyhteisö
Turkulainen ortodoksiystäväni tuumasi osuvasti jotakuinkin näin, että onhan se vähän karua, ettei ole muuta yhteyttä toiseen ihmiseen kuin nettiyhteys.
Lausahdus herätti, sillä niinhän se on. Se on karua. Esimerkiksi tällaisella yksintyöskentelijällä ei ole muuta työyhteisöä kuin se, mikä tulee kaapeleita pitkin ja läpäisee tietokoneen virus- sekä palomuurin.
Olin juuri narissut facebookissa siitä, että naamakirjassa on näennäisyhteisölllisyyttä ja näennäiskampanjoita sekä siitä, että siellä ollaan ihmisten kanssa tekemisissä vieläkin kevyemmin kuin inhoamallani joulukorttitasolla.
Turkulainen ystäväni on perua ortodoksi.netistä. Meillä on pidempi ja painavampi side kuin heppoisana pitämäni facebook-välit.
Jouduin samalla ottamaan narinoitani takaisin. Uskonhan minä nyt, että kaiken muka hauskan läpän heiton välissä facebookissa on myös asiaa. Ihmiset jakavat siellä yhteisiä kokemuksia, kertovat vaikkapa saaneensa työnsä valmiiksi tai mainitsevat käyneensä kirjastossa. Ehkä joku kuuntelee, ehkä joku välittää.
Ei siinä suurta eroa ole, raportoinko samoista asioista sähköpostilla vai facebookissa.
Ehkäpä jokin oikeasti vielä liikahtaakin kampanjoissa, joita naamakirjan kautta puskee pari päivittäin.
Itse muistan, että olen klikannut verisesti tosissani äidit Irakin sotaa –facebook-kampanjan liity-painikkeesta. Vaikka olen ties missä kampanjoissa facebookin kautta mukana, kuvaavaa on, että en nyt juuri muista kuin yhden - mainitsemani.
Pikkuisen tosin tuntuu siltä, että nettikampanjat ovat päiväperhosia, jotka liihottelevat kevyesti kaapelimaailmassa. Joku voi tietysti sanoa, että olen liian vanha uskoakseni niihin.
Joidenkin kampanjoiden kyllä soisi olevan kevytperhosia. Facebookista muuatta ihmistä etsiessäni törmäsin tosin kuuluisaan Lähetä somali kotiin –nettikampanjaan.
Nielaisin tyhjää, kun avasin samannimisen, mutta onneksi väärän, henkilön etusivun. Tuijotin suoraan aseen piippuun ja minua alkoi suunnattomasti pelottaa.
Pia Valkonen