Sisällys

Akatistos aloittaa kirkkovuoden | Taikasiveltimiä bysanttilaisessa seinämaalauksessa | Ekumeenisia palveluksia Oulussa | Ammattiliitto haluaa korjata palkkausjärjestelmän | Kirkon ympäristöohjeistolla konkreettisia vinkkejä | Ahdistaako kanoninen oikeus? | Tiivis strategia | Hyvä EU ja paha Turkki? | Linjaus- ja toimeenpanovastuille kasvot | Ristintekijä on poissa | Miesten ruokakerhossa osallistujia yli odotusten | Pastoraalista viisautta Joensuussa | Patriarkka Bartolomeoksen paastokirje | Tuomas Kallonen: Jalkapallo ja pyhä | Suomi kello 03.20 | Ari Koponen: Varhaiskristillisiä ympäristövinkkejä | Ari Koponen: Myönteinen voimannäyte | Pia Valkonen: Muihin asioihin | Pia Valkonen: Tsasouna adoptoitavana | Pia Valkonen: Viina tappaa | Pia Valkonen: Mikä seurakuntia vaivaa? | Pia Valkonen: Ainoa yhteisö - nettiyhteisö | Pia Valkonen: Pyyteetön rakkaus | Pia Valkonen: Helvetti tässä ja nyt | Pia Valkonen: Puheesta tekoihin | Pia Valkonen: Pappispula ja liiat naiset | Pia Valkonen: Tulos tai ulos | Pia Valkonen: Kerosiinivanukkaat, tomaattisota ja ihmisoikeudet | Ari Koponen: Mallioppilas nurkassa | Ari Koponen: Kirkon kolmet kasvot | Aija Sailamäki: "Enkelitä - onko heitä?" | Ari Koponen: Digitaalitunkio vai bittitaivas | Ari Koponen: Sinun on muutettava elämäsi | Ari Koponen: Tyhjän haudan puheenvuoro | Oili Mäkirinta: Varjele ja suojele | Ari Koponen: Kaappiteologiaa ja uskon maitoa | Isä Juha Hirvonen: Risti ja rakkaus | Jumalanäidin suojelus | Suvaitsevaisuuden patologiaa | Arkkipiispa Leo: Anteeksiannon pääsiäinen | Pirjo Arvola: Jumalanäidin suojelus | Suurin odotuksin kohti kesää | Hitaasti hyvä tulee | Arkkipiispa Leo: Uuden maailman alku | Antti Suvanto: Lokeron vai kasvojen menettäminen? | Lämmin vastaanotto Arkkipiispallemme Kyproksella | Isä Teemu Toivonen: Rikas mies ja Lasarus | Karjalan valistajien juhla | Iankaikkisesti:Karjalan valistajien juhla |


Etsi




Miesten ruokakerhossa osallistujia yli odotusten

Useammalla seurakunnalla lienee sama ongelma – miehiä ja nuoria on vaikea saada mielekkäällä tavalla mukaan seurakunnan toimintaan. Mikkelissä kokeillaan uutta ideaa.

Lähtökohtana on paikallisten vahvuuksien hyödyntäminen. Mikkelin mallissa seurakuntatyössä ei takerruta vanhoihin kaavoihin, vaan pyritään ajattelemaan luovasti ja tehdään jotain, mitä ei ole aiemmin kokeiltu. Mikkelin seurakunnasta löytyi kaksi asiantuntevaa mieskokkia, joten tulos oli miesten ruokakerho.

Siitä tuli niin suosittu, että ruoka riitti juuri ja juuri ensimmäisellä kerralla kaikille.

Ruokakerho aloitti toimintansa marraskuussa. Tarkoituksena on antaa miehille myönteisiä kokemuksia seurakuntayhteydestä rennon yhdessä olemisen ja ruoanlaiton merkeissä ja lisätä ruokakulttuurituntemusta. Vetäjinä toimivat mestarikokit Ilkka Lappi ja Ilkka Vesterinen.

Illan aikana valmistetaan yhdessä vetäjien ohjauksella ateriakokonaisuus, katetaan ja koristellaan pöytä ja lopuksi nautitaan yhdessä valmistettu ateria. Ensimmäisellä kerralla alkukeittona oli maa-artisokkaperunakeitto, pääruokana punaviinilohi juurespedillä ja fenkolipaistos, jälkiruoaksi appelsiinia grenadiinikastikkeella.

Ruoanlaittotaitoja ei tarvitse olla, sillä opetus lähtee aina alkutekijöistä. Ohjelmassa huomioidaan paastoaika, juhlat ja vuodenaikoihin liittyvät ruoat. Luvassa on erilaisia teemoja, kuten eräillallinen, loimulohi kodalla, paastoateria athoslaiseen tapaan, blini-ilta, venäläinen ja kreikkalainen ilta. Kerholaiset kustantavat raaka-aineet, muuten kerho on ilmainen.

Marraskuiseen aloituskertaan osallistui kokkaajia yli odotusten – yhteiselle aterialle kokoontui 14 miestä. Osallistua voi, vaikkei ole seurakunnan jäsen ja kaverinkin saa pyytää mukaan. Saa tulla myös vain syömään, mutta omalla vastuulla.

Kokkailevat miehet lähtivät ensimmäiseltä kerralta hymyissä suin pois. Kun tapasin yhden kerholaisista kaupungilla seuraavana päivänä, hän sanoi, ettei malttaisi odottaa seuraavaan kertaan. Huhujen mukaan myös kodeissa eri puolilla Mikkeliä on kokeiltu uusia taitoja. Rouvasväki ei ole ollut pahoillaan.
Kerhon mottona on "ruoan valmistus on ilomme ja siinä onnistuminen vielä suurempi ilomme".

Ruokakerhossa toteutetaan niin sanottua slow food -ideologiaa, jossa pääosassa ei ole kiire, vaan yhdessä oleminen. Ortodoksisuus huomioidaan alku- ja loppurukouksissa. Aterian jälkeen jäljelle jääneet ruoat nostetaan pöydälle ja pidetään kiitosrukous.

Päätavoitteena on seurakunnan miesten kohtaaminen yhteisen tekemisen äärellä. Voi olla, että kohtaamiset tuottavat seurakunnalle myös muuta hedelmää. Liiallinen tavoitteellisuus ei kuitenkaan sovi ruokakerhon ajatusmaailmaan, vaan toiminnan tulee olla omaehtoista ja spontaania höystettynä hyvällä huumorilla.

Kerho kokoontuu kahdesti syyskaudella ja 3–4 kertaa kevätkaudella. Tulevat kokoontumiskerrat ja perustiedot löytyvät kerhon sivulta osoitteesta www.ortodoksi.net/ruokakerho

Petja Pyykkönen