Kirkolliskokous: Linjaus- ja toimeenpanovastuille kasvot
Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous kokoontui 23.–25.11. Valamossa. Kokous oli kolmivuotiskaudeksi 2007–2009 valitun XX kirkolliskokouksen viimeinen kokoontuminen.
Kirkolliskokouksen avannut Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo nosti avauspuheenvuorossaan esille nuorten ja maahanmuuttajien vähäisen edustuksen kirkolliskokouksessa. Arkkipiispa toivoi, että asia korjaantuu ensi vuoden alussa, kun kirkolliskokoukseen valitaan uudet edustajat vuosiksi 2010–2012.
Kirkolliskokoustyöskentely tapahtui täysistunnoissa ja neljässä valiokunnassa. Edustajat oli jaettu hallinto-, talous-, sivistys- ja lakivaliokuntiin, jotka antoivat täysistunnolle lausuntonsa aloitteista.
Kirkolliskokous oli saanut käsiteltäväksi kirkon keskushallinnon ja luostareiden toimintakertomusten ohella 27 aloitetta. Julkisuudessa kaksi aloitetta oli noussut ylitse muiden: esitykset arkkipiispan aseman vahvistamisesta sekä papiston liike-elämään ja politiikkaan liittyvien sidonnaisuuksien selvittämisestä.
Arkkipiispan aseman vahvistamista koskeva aloite käsiteltiin piispainkokouksessa, joka ei nähnyt syitä muutoksille. Piispainkokouksen mukaan arkkipiispan ja muiden piispojen välinen työnjako selkenee työjärjestyksestä, jonka piispainkokous vahvisti itselleen kirkolliskokouspäivien aikana.
Papiston liike-elämään ja politiikkaan liittyvien sidonnaisuuksien pelinsäännöt kirkolliskokous päätti antaa piispainkokouksen linjattaviksi. Arkkipiispa ehdotti asian valmistelua kirkollishallituksen nimeämässä toimikunnassa, joka raportoisi tuloksista seuraavalle kirkolliskokoukselle. Helsingin metropoliitan Ambrosiuksen esityksestä piispainkokous kuitenkin päätti, että asian käsittely kuuluu yksin piispainkokoukselle, joka antaa asiasta ohjeita sen mukaan kuin on tarpeen.
Suurin osa kirkolliskokousaloitteista liittyi hallinnon avoimuuteen. Puheenvuoroissa nousi toistuvasti esille huoli siitä, ketkä oikeasti kantavat vastuuta? Hallintovaliokunnan puheenjohtajan Rauno Pietarisen mielestä tulevaisuudessa kirkossa olisi tehtävä selkeä ero linjausvastuun (kirkolliskokous) ja toimeenpanovastuun (kirkollishallitus) välille.
Kirkon keskushallintoa kirkolliskokous evästi tiukempaan budjettikuriin. Talousvaliokunnan puheenjohtajan Markku Salmisen mielestä kirkon keskushallinnon talousarvion on oltava osa toimintasuunnitelmaa. Myös investointien arviointi ja kulukehityksen kurissapitäminen olisi talousvaliokunnan mielestä tehtävä kirkollishallituksessa nykyistä paremmin.
Suurimman leikkauksen budjettiin kirkolliskokous teki laittamalla ortodoksisen kirkkomuseon laajennuksen uuteen valmisteluun. Kirkolliskokouksen hylkäävän päätöksen perusteena oli taloudellinen tilanne ja laajennuksen heikko valmistelu.
Rovasti Mikko Kärjen johdolla toiminut sivistysvaliokunta työsti kirkon strategiaa vuosille 2010–2015, jonka pohjana oli Etsivä kirkko -suunnitelma viime vuodelta. Kirkolliskokous hyväksyi strategian.
Kirkolliskokous keskusteli myös taloudellisen päätösvallan muutoskaavailuista. Tulevien seurakuntayhtymien muodostumisen yhteydessä taloushallinnon keskukseksi tulisi mahdollisesti hiippakunta. Lakivaliokunnassa pohdittiin asianajaja Heikki Piiroisen johdolla muun muassa sitä, olisiko seurakuntien demokraattisesti valitun päätösorgaanin luovutettava valtaa talousasioissa esimerkiksi hiippakuntaneuvostolle, joka ei ole demokraattisesti valittu?
Arkkipiispa evästi päätöspuheenvuorossaan kirkon työntekijöitä palveluhenkisyyteen. Arkkipiispan mielestä positiivinen ja mahdollisimman vähän virkamiesmäinen palveluasenne on kielitaitoakin tärkeämpää myös maahanmuuttajien vastaanottamisessa seurakuntiin.
(AK)