Lämmin vastaanotto arkkipiispallemme Kyproksella
Arkkipiispa Leo ja hänen seurueensa tekivät virallisen vierailun Kyproksen Ortodoksiseen kirkkoon 5.-12.2.2010. Vierailun päätapahtumia olivat Hänen Autuutensa Kyproksen arkkipiispa Krysostomos II:n virallinen vastaanotto Kyproksen Pyhässä arkkipiispakunnassa, Jumalallinen liturgia Palluriotin Evangelistrian Jumalanäidin kirkossa Nikosiassa sekä Kyproksen presidentin Dimitris Khristofiaksen tapaaminen.
Arkkipiispa vieraili lisäksi useissa hiippakunnissa, mm. Pafoksessa, Limassolissa ja Larnakassa tavaten Pyhän Synodin jäsenten ohella myös ja puolustusvoimien johtoa sekä seurakuntalaisia, myös monia nuoria. Ohjelmaan kuului myös käyntejä luostareissa, mm. monelle suomalaisellekin tutussa Kykkossa. Vastaanotto oli kaikkialla juhlava, mutta toisaalta myös erittäin lämmin, ja isäntien ja vieraiden välille muodostui kaikkialla erityinen läheisyyden tuntu.
Tuota läheisyyttä korosti myös arkkipiispa Krysostomos puheessaan mainitussa liturgiassa. – Emme tunne, että olisitte mitenkään kaukana meistä. Yhteinen ortodoksinen perinteemme muodostaa elävän sillan kirkkojemme välille. Ja rukouksen silta yhdistää meidät aina välimatkoista ja ulkoisista esteistä huolimatta.
Hänen Autuutensa viittasi myös moniin nykymaailmassa esiintyviin ongelmiin kuten väkivallan ja terrorismin lisääntymiseen, oikeuskäsityksen alaspolkemiseen sekä erilaisten halujen ja himojen ihannointiin. Hänen mukaansa ortodoksia voi tarjota avaimia, joiden avulla nykypäivän ihminen voisi päästä umpikujastaan ulos. Ortodoksia ei lupaa eikä anna ihmiselle aineellista hyvinvointia, mutta voi antaa hänelle tukea turvattomuuteen ja yksinäisyyteen, neuvoja ja opetusta ihmisarvolle sopimattomasta käyttäytymisestä luopumiseen ja apua Jumalan Valtakunnan etsimiseen ja löytämiseen.
Vierailija panee kaikkialla merkille Kyproksen kirkon hyvän tilan ja järjestyksen. Kirkot ja hiippakuntarakennukset ovat hyvässä kunnossa. Näimme vastarakennettuja kirkkoja, kuten Pyhän Viisauden (Sofian) kirkon Nikosiassa. Pyhäköt niin seurakunnissa kuin luostareissa on kaunistettu loisteliailla freskoilla ja ikoneilla. Näin kirkko arvokkaasti kantaa apostolien Paavalin ja Barnabaksen alullepanemaa traditiota. Myös Kyproksen tasavallan ensimmäisen presidentin, arkkipiispa Makarioksen muisto on näkyvästi esillä.
Kyproksen poliittinen jako heijastuu myös kirkon tilanteeseen. Turkin valtaamalle alueelle jäi yli 500 kirkkorakennusta, joista osa hajotettiin maan tasalle, osa taas muutettiin moskeijoiksi, kasarmeiksi, varastoiksi tai eläinsuojiksi. Niiden ikonit ja mosaiikit on ryöstetty ja myyty Euroopan ja Amerikan antiikkimarkkinoille. Suurin osa vallatulla alueella asuneista kyproksenkreikkalaisista on joutunut muuttamaan pois kotiseudultaan – heidän tilanteensa muistuttaa paljon Karjalan evakkojen kohtaloa.
Jäljelle jääneiden asema on vaikea. Kyproksen koillisen niemimaan, Karpasian, piispa Kristoforos kertoi, että alueella asuvat parisataa kreikkalaista ovat maanviljelijöitä, mutteivät voi myydä tuotteitaan käypään hintaan. YK toimittaa heille elintarvike- ym. apua. Nuoret muuttavat pois, koska tulevaisuudennäkymät ovat heikot. On selvää, että säännöllinen jumalanpalvelusten toimittaminen näissä oloissa on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. On erikoista, että EU sallii yhden jäsenmaansa osan brutaalin miehityksen. –
Kypros on historiansa hirvittävimmässä tilassa, lausui arkkipiispa Krysostomos.
Pyhä Synodi päätti kunnian ja rakkauden osoituksena esipaimentamme ja koko Suomen ortodoksista kirkkoa kohtaan myöntää arkkipiispa Leolle Kyproksen kirkon korkeimman kunnianosoituksen, apostoli Barnabaan kultaisen kunniamerkin. Ehkä mekin täällä Suomessa voisimme osoittaa rakkauttamme ja liittää esirukouksiimme pyynnön Kyproksen jälleenyhdistymisestä. Kun Kyproksen kansa toivottavasti joskus tulevaisuudessa saa jälleen vapaasti elää pyhällä saarellaan, niin kristityt kaikkialta maailmasta voivat vierailla myös miehitetyn alueen pyhillä paikoilla, vaikkapa apostoli Barnabaan haudalla.
Diakoni Osmo Kurola