Sisällys

Akatistos aloittaa kirkkovuoden | Taikasiveltimiä bysanttilaisessa seinämaalauksessa | Ekumeenisia palveluksia Oulussa | Ammattiliitto haluaa korjata palkkausjärjestelmän | Kirkon ympäristöohjeistolla konkreettisia vinkkejä | Ahdistaako kanoninen oikeus? | Tiivis strategia | Hyvä EU ja paha Turkki? | Linjaus- ja toimeenpanovastuille kasvot | Ristintekijä on poissa | Miesten ruokakerhossa osallistujia yli odotusten | Pastoraalista viisautta Joensuussa | Patriarkka Bartolomeoksen paastokirje | Tuomas Kallonen: Jalkapallo ja pyhä | Suomi kello 03.20 | Ari Koponen: Varhaiskristillisiä ympäristövinkkejä | Ari Koponen: Myönteinen voimannäyte | Pia Valkonen: Muihin asioihin | Pia Valkonen: Tsasouna adoptoitavana | Pia Valkonen: Viina tappaa | Pia Valkonen: Mikä seurakuntia vaivaa? | Pia Valkonen: Ainoa yhteisö - nettiyhteisö | Pia Valkonen: Pyyteetön rakkaus | Pia Valkonen: Helvetti tässä ja nyt | Pia Valkonen: Puheesta tekoihin | Pia Valkonen: Pappispula ja liiat naiset | Pia Valkonen: Tulos tai ulos | Pia Valkonen: Kerosiinivanukkaat, tomaattisota ja ihmisoikeudet | Ari Koponen: Mallioppilas nurkassa | Ari Koponen: Kirkon kolmet kasvot | Aija Sailamäki: "Enkelitä - onko heitä?" | Ari Koponen: Digitaalitunkio vai bittitaivas | Ari Koponen: Sinun on muutettava elämäsi | Ari Koponen: Tyhjän haudan puheenvuoro | Oili Mäkirinta: Varjele ja suojele | Ari Koponen: Kaappiteologiaa ja uskon maitoa | Isä Juha Hirvonen: Risti ja rakkaus | Jumalanäidin suojelus | Suvaitsevaisuuden patologiaa | Arkkipiispa Leo: Anteeksiannon pääsiäinen | Pirjo Arvola: Jumalanäidin suojelus | Suurin odotuksin kohti kesää | Hitaasti hyvä tulee | Arkkipiispa Leo: Uuden maailman alku | Antti Suvanto: Lokeron vai kasvojen menettäminen? | Lämmin vastaanotto Arkkipiispallemme Kyproksella | Isä Teemu Toivonen: Rikas mies ja Lasarus | Karjalan valistajien juhla | Iankaikkisesti:Karjalan valistajien juhla |


Etsi




Kirkon ympäristöohjeistolla konkreettisia vinkkejä

Siitä, mitä ihminen on maapallolla tehnyt, voi nähdä, että ihminen ei ole noudattanut kutsumustaan luomakunnan pappina. Muiden luotujen kohteleminen ihmisen rajattoman ahneuden välikappaleena on ekologista pahuutta.

Ihmisen suhde muuhun luomakuntaan on vääristynyt irvikuvakseen.

Suomen ortodoksisen kirkon ympäristöohjeisto alkaa herättävin sanoin. Kristinuskossa on vankka ekologinen perusta, mutta ohjelma kysyy, kuinka ajatus toteutuu seurakunnissamme.

Ohjeisto kehottaa seurakuntia ja luostareita olemaan yhteisöjä, joista näkyy, mihin suuntaan ihmiskunnan tulisi muuttaa suhdettaan luomakuntaan. Ohjeistossa on myös konkreettisia vinkkejä siitä, miten jatkuvaa työtä ympäristön huomioon ottamiseksi tulee tehdä.

Seurakuntien ja muiden yhteisöjen onkin ajateltu laativan kattavat paikalliset ympäristöohjelmat vuoden 2010 aikana. Seuraavina vuosina yhteisöt voivat paneutua yksittäisiin teemoihin syvemmin.

Ohjeistossa on otettu huomioon se, että Suomen ortodoksisen kirkon toimijat ovat hyvin erilaisia. Jotkut toimivat pääasiassa taajamissa. Pienissä seurakunnissa välimatkat ovat pitkät ja seurakunnilla on esimerkiksi omaisuutenaan hataria, sähkölämmitteisiä rukoushuoneita.

Seurakunnilla on myös metsäomaisuuksia, joista ohjelma sanoo seuraavaa: ”Pienetkin luontokohteet voivat olla suojelun arvoisia. Metsälain mukaan sellaisia ovat muun muassa purot, yksittäiset vanhat puut, siirtolohkareet, liito-oravien ja isojen petolintujen pesäpuut. Suojelun arvoisia ovat myös esimerkiksi hartaan tunnelman luovat metsiköt.”

Seurakunnat hoitavat hautausmaitaan eri käytäntöjen mukaan. Ohjelma huomauttaa, että ortodoksiseen perinteeseen sopii hyvin luonnonmukaisesti hoidettu metsähautausmaa.

Ohjelmassa puhutaan myös eettisestä sijoittamisesta sekä eettisestä kuluttamisesta.

Ympäristöohjeiston laati työryhmä, johon kirkollishallitus valitsi jäseniksi pastori Heikki Huttusen, varatuomari Yrjö Korhosen, YTT Minna Raskun ja MMT Elsi Takalan. Työryhmän sihteerinä työskenteli Altti Moisala. Ympäristöohjeisto tulee marraskuisen kirkolliskokouksen käsittelyyn.

Pia  Valkonen