Uuden maailman alku
Ortodoksinen jumalanpalvelus on täynnä kuvauksia Vanhan testamentin henkilöistä ja tapahtumista, jotka esiintyvät Uudessa testamentissa uudessa roolissa. Jeesusta esimerkiksi kuvataan uudeksi Aadamiksi ja Jumalansynnyttäjää Eevan murheesta vapauttajaksi. Aadamin ja Eevan kohtaloksi koitunut paratiisin kohtalokas omenapuu muuttui jumalanpalvelushymnimme mukaan elämän tuoneeksi ristinpuuksi.
Kristillisillä symboleilla kuvataan ennen kaikkea toivoon ankkuroituvaa uskoa. Elämän tuoneen ristinpuun ohella puhutaan myös rakentajien hylkäämästä kivestä, josta tulikin uuden rakennuksen kulmakivi eli kivi temppelin harjalla.
Kristinusko synnyttää uutta ja yllättävää. Ensimmäisenä jouluna tapahtunut Jumalan syntyminen ihmiseksi oli tuon ajan maailman silmissä mahdottomuus, eikä Betlehemissä syntyneelle Jumalan Pojalle löytynyt koko Hänen elämänsä aikana pysyvää paikkaa maan päälle. Kuitenkin Hän muutti maailmahistorian kulun.
Paratiisin puusta tulee elämänpuu, hylätystä kivestä talon koossa pitävä elementti ja kodittomasta lapsesta maailman pelastaja. Kristillisyyden ydinsanoma ei ole sidoksissa paikkaan tai aikaan. Vielä vähemmän se sitoutuu aikansa arvoihin ja asenteisiin.
Kristillisyys on kuitenkin aina optimismin ja toivon uskonto, koska ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti” (Hepr. 13: 8). Kristillinen toivon sanoma jatkuu loppiaisen jälkeenkin.
Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo