Kirkon kolmet kasvot
Ihmisen vapaus toteutuu vain yhteisössä ja sen jäsenenä. Ilman toisia ihmisjäseniä vapaus on holtiton, ahdistava ja suunnaton voima. Yhteisön sisässä vapaus muovautuu konkreettiseksi tilaksi, valinnoiksi ja eleiksi.
Tässä on jotain pyhää. Kun aika ja tila saavat kasvot, ei puhe voi pakista matematiikkaa tai ruumis miettiä painovoimaa. On aika lentää.
Kirkon yhteisöllisyydellä on kolme ulottuvuutta. Yhtäältä on kerta toisensa jälkeen kirkkotilaan kokoontuva joukko, tuttu joukko Jumalan kasvojen edessä. Toisaalta kirkossa elää pyhien perintö. Se laventaa kirkossa yhdessä olemisen ajassa taaksepäin, menneisyyteen. Perinne on kuin alati näkyvillä oleva historia, tähtitaivas, jonka tuike on kauan sitten kuolleiden tähtien elävää historiaa. Tuo tuike on meille nykyisyyttä.
Kolmas ulottuvuus on kuitenkin se tärkein. Se on suunta kohti ylöspäin, Jumalan vaikutusta kirkossa. Tämä ulottuvuus toteutuu erityisesti sakramenteissa. Jokainen ulottuvuus sisältää kaksi muuta ulottuvuutta. Lähimmäistä ei ole ilman Jumalaa, ilman pyhiä ei ole yhteisöä, ilman Jumalaa ei ole mitään.
Näiden kolmen asian – yhteisön, pyhien ja Jumalan – varassa kirkko elää ja rakentuu. Sitovana laastina rakennusaineiden välissä on avoin keskustelu, rakkauteen pyrkivä asenne – ja ajoittain myös omista näkökohdista luopuminen. Lehdistön rooli on tässä elintärkeä. Niinpä tässä lehdessä pyritään herättämään keskustelua pappeudesta, yhdestä kirkkomme keskeisimmistä mysteereistä.
Puhe kuulostaa juhlalliselta ja kalpenee Haitilta tulevien suru-uutisten rinnalla. Kun Jumala tuntuu etäiseltä, lähimmäisen on tultava hänen tilalleen. Nyt on jokaisen aika osallistua!
OrtAid tekee yhteistyötä Kirkon ulkomaanavun kanssa Haitin hädän lieventämiseksi.
Ari Koponen