Kaappiteologiaa ja uskon maitoa
Käsillä oleva numero Aamun Koittoa käsittelee teologiaa monelta kantilta. Pian väitöskirjaansa puolustava
Onkin hyvä päivittää teologian kysyntä tälle vuosituhannelle. Isien opetukset ovat ajattomia, mutta samalla keskustelu teologian luonteesta tuntuu pysähtyvän 1400-luvulle. Yhtälö on sangen yksinkertainen, mutta silti yllättävän vaikeasti sulatettava: koska tänä päivänä on ortodokseja, jotka rukoilevat, kilvoittelevat ja ajattelevat, täytyy tänä päivänä olla myös ortodoksista teologiaa.
Kirkkomme näkyy mediassa näyttävästi jumalanpalvelusten, ekumeenisten tilaisuuksien ja kannanottojen muodossa. Niissä välitetään kirkon näkyvää teologiaa. Mutta juopa syntyy, kun ruutu napsahtaa mustaksi tai lehti taitellaan kompostipussiksi. Ihmiset tarvitsevat myös ajatuksen apetta, järjen ruokaa – uskon maitoa, josta apostoli Paavali puhuu. Kaapin ovesta kuuluu vaimea koputus: täällä ajatteleva kristitty, saanko tulla?
Eräs nykyteologian kipupisteitä on naisten asema kirkossa. Jos naisista puhutaan vain naiskysymyksenä, tasa-arvon toteutumismahdollisuutena, tällöin teologialla on varsin vähän annettavaa. Ei ole mielekästä kieltää, että teologiaa ovat kirkon historiassa tehneet lähes yksinomaan miehet. Mutta naisteologeja koulutetaan tälläkin hetkellä.
Viivan alle jääkin nyt kysymyksen muotoon pukeutunut johtopäätös: missä teologit voisivat puhua, missä heitä voitaisiin kuunnella ja missä heille voisi vastata?