Sisällys

Akatistos aloittaa kirkkovuoden | Taikasiveltimiä bysanttilaisessa seinämaalauksessa | Ekumeenisia palveluksia Oulussa | Ammattiliitto haluaa korjata palkkausjärjestelmän | Kirkon ympäristöohjeistolla konkreettisia vinkkejä | Ahdistaako kanoninen oikeus? | Tiivis strategia | Hyvä EU ja paha Turkki? | Linjaus- ja toimeenpanovastuille kasvot | Ristintekijä on poissa | Miesten ruokakerhossa osallistujia yli odotusten | Pastoraalista viisautta Joensuussa | Patriarkka Bartolomeoksen paastokirje | Tuomas Kallonen: Jalkapallo ja pyhä | Suomi kello 03.20 | Ari Koponen: Varhaiskristillisiä ympäristövinkkejä | Ari Koponen: Myönteinen voimannäyte | Pia Valkonen: Muihin asioihin | Pia Valkonen: Tsasouna adoptoitavana | Pia Valkonen: Viina tappaa | Pia Valkonen: Mikä seurakuntia vaivaa? | Pia Valkonen: Ainoa yhteisö - nettiyhteisö | Pia Valkonen: Pyyteetön rakkaus | Pia Valkonen: Helvetti tässä ja nyt | Pia Valkonen: Puheesta tekoihin | Pia Valkonen: Pappispula ja liiat naiset | Pia Valkonen: Tulos tai ulos | Pia Valkonen: Kerosiinivanukkaat, tomaattisota ja ihmisoikeudet | Ari Koponen: Mallioppilas nurkassa | Ari Koponen: Kirkon kolmet kasvot | Aija Sailamäki: "Enkelitä - onko heitä?" | Ari Koponen: Digitaalitunkio vai bittitaivas | Ari Koponen: Sinun on muutettava elämäsi | Ari Koponen: Tyhjän haudan puheenvuoro | Oili Mäkirinta: Varjele ja suojele | Ari Koponen: Kaappiteologiaa ja uskon maitoa | Isä Juha Hirvonen: Risti ja rakkaus | Jumalanäidin suojelus | Suvaitsevaisuuden patologiaa | Arkkipiispa Leo: Anteeksiannon pääsiäinen | Pirjo Arvola: Jumalanäidin suojelus | Suurin odotuksin kohti kesää | Hitaasti hyvä tulee | Arkkipiispa Leo: Uuden maailman alku | Antti Suvanto: Lokeron vai kasvojen menettäminen? | Lämmin vastaanotto Arkkipiispallemme Kyproksella | Isä Teemu Toivonen: Rikas mies ja Lasarus | Karjalan valistajien juhla | Iankaikkisesti:Karjalan valistajien juhla |


Etsi




Kaappiteologiaa ja uskon maitoa

Käsillä oleva numero Aamun Koittoa käsittelee teologiaa monelta kantilta. Pian väitöskirjaansa puolustava Pekka Metso toteaa tämän lehden haastattelussa, että teologiaa soisi levitettävän laajemmalle yleisölle.

Onkin hyvä päivittää teologian kysyntä tälle vuosituhannelle. Isien opetukset ovat ajattomia, mutta samalla keskustelu teologian luonteesta tuntuu pysähtyvän 1400-luvulle. Yhtälö on sangen yksinkertainen, mutta silti yllättävän vaikeasti sulatettava: koska tänä päivänä on ortodokseja, jotka rukoilevat, kilvoittelevat ja ajattelevat, täytyy tänä päivänä olla myös ortodoksista teologiaa.

Kirkkomme näkyy mediassa näyttävästi jumalanpalvelusten, ekumeenisten tilaisuuksien ja kannanottojen muodossa. Niissä välitetään kirkon näkyvää teologiaa. Mutta juopa syntyy, kun ruutu napsahtaa mustaksi tai lehti taitellaan kompostipussiksi. Ihmiset tarvitsevat myös ajatuksen apetta, järjen ruokaa – uskon maitoa, josta apostoli Paavali puhuu. Kaapin ovesta kuuluu vaimea koputus: täällä ajatteleva kristitty, saanko tulla?

Eräs nykyteologian kipupisteitä on naisten asema kirkossa. Jos naisista puhutaan vain naiskysymyksenä, tasa-arvon toteutumismahdollisuutena, tällöin teologialla on varsin vähän annettavaa. Ei ole mielekästä kieltää, että teologiaa ovat kirkon historiassa tehneet lähes yksinomaan miehet. Mutta naisteologeja koulutetaan tälläkin hetkellä.

Viivan alle jääkin nyt kysymyksen muotoon pukeutunut johtopäätös: missä teologit voisivat puhua, missä heitä voitaisiin kuunnella ja missä heille voisi vastata?

Ari Koponen