Lokeron vai kasvojen menettäminen?
Paikalliskirkkomme on pieni ja tiivis yhteisö. Aktiivisesti kirkossa tai sen liepeillä toimivat tuntevat suuren osan muista kirkon jäsenistä joko henkilökohtaisesti tai maineen perusteella. Kuinka tärkeää meille on ortodoksinen maine, ja mitä tarkoittaa jos menetämme kirkolliset kasvomme?
Kirkko on kuin mikä tahansa inhimillinen yhteisö, jossa suurin osa haluaa olla muiden hyväksymä ja olla omalla tavallaan tärkeä ja hyödyllinen. Ortodoksisesta yhteisöstäkin löytyy opastajia, viihdyttäjiä, organisoijia, rakentajia ja kaiken osaavia guruja. Ihmiset ajautuvat yhteisön sisällä rooleihin, joista heidät helposti tunnistetaan hyvässä ja pahassa.
Mitä tapahtuu kun ihminen ei enää sovikaan hänelle määriteltyyn lokeroon? Jos yrittää päteä toisella alalla missä hänet on totuttu näkemään tai epäonnistuu omalla vahvuusalueellaan? Tai "epäonnistuu" ortodoksisena ihmisenä, sortuu muiden määrittelemiin paheisiin?
Hyvä yhteisö kannustaa jäseniään tekemään parhaansa, ja antaa mahdollisuuden kokeilla ja epäonnistua. Seuraavan kerran kun joku haluaa yrittää jotain erilaista, niin mietitään asiaa ennen kuin toteamme: "Ei noin ole ennenkään tehty."
Antti Suvanto