Ahdistaako kanoninen oikeus?
Ulla Kudjoi-Salminen tuo Aamun Koiton (16/2009) Ajassa-kolumnissa esille kanonisen oikeuden merkityksen kirkollisessa lainsäädännössämme ja kirkkomme toiminnassa sekä sen kiistattoman tosiasian, että kanonisen oikeuden viimeinen tulkinta kuuluu piispainkokoukselle. Kudjoi-Salminen korostaa myös kirkon eri toimielinten tonttirajoja.
Kudjoi-Salminen ratkaisee mahdollisen kanonisen ahdistuksen siten, että maallikot eivät puutu kanonisiin kysymyksiin, koska valta ja vastuu kuuluvat niiltä osin piispoille. Olen asiasta eri mieltä.
Suomen ortodoksisen kirkon lainsäädäntö on kokonaisuus, jolla järjestetään kirkon hallintoa ja toimintaa. Lainsäädäntö koskee kaikkia. Vaikka korkein hallinto-oikeus viimeisenä oikeusasteena tulkitsee kirkkolakiamme, ei kenenkään päähän pälkähdä se, ettei lainsäädäntöön saisi tutustua ja ottaa kantaa muut kuin korkeimman hallinto-oikeuden tuomarit.
Kanoninen oikeus on myös kokonaisuus. Se ei ole irrallinen kokoelma mielivaltaisia sääntöjä vaan elimellinen osa sitä järjestelmää, jolla maailmanlaajuinen ortodoksinen kirkko vaalii kirkollista perinnettään ja järjestystään.
Kanoninen oikeus on vanha arvostettu oikeudenala, jota edelleenkin opetetaan useissa yliopistoissa. Sen pitäisi olla avointa kaikille eikä vain piispoille ja papistolle tarkoitettua salatiedettä.
Miksi kanoninen oikeus on meillä niin vierasta ja vaikeasti ymmärrettävää? Ensinnäkin kanonista oikeutta käsittelevää suomenkielistä kirjallisuutta on vähän. Toiseksi kanonisen oikeuden tuntemus on vähäistä. Ainoa kanonisen oikeuden todellinen asiantuntija meillä on Nikean metropoliitta Johannes.
Papiston, jolla tarkoitan myös piispoja, kanonisiin kysymyksiin liittyvät kannanotot ovat yleensä luokkaa “kanonin mukaan”, “kanoni kehottaa” ja “kanoni kieltää”. Tällainen vastaus ei paljoa valaise, koska se ei ole perusteltu vastaus. Kanoneilla on oma perustansa ja oma historiansa. Vain yksityiskohtaisten perustelujen kautta kanonit tulevat ymmärrettäviksi ja avautuvat paremmin nykypäivänkin ihmiselle. Yksityiskohtaisilla perusteluilla voidaan myös osoittaa, että päätös ei ole mielivaltainen.
Suomen ortodoksisen kirkon asemasta säädetään lailla, joten kirkko on - hengellisen yhteisön ohella - julkisoikeudellinen yhteisö. Kirkollisissa toimielimissä on näin ollen noudatettava hyvän hallinnon periaatteita. Päätöksenteon on oltava avointa, ja annettavat päätökset on perusteltava.
Mielestäni paras ratkaisu kanonisen oikeuden aiheuttamaan ahdistukseen olisi kanonisen oikeuden tunnetuksi tekeminen kirjallisuuden, opetuksen ja ennen kaikkea opiskelun lisäämisellä.
Usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta mielestäni tieto on suuri apu tehtävien hoitamisessa.
Paavo Perola