Vastaanottajan kahdet kasvot
Maa, johon synnyin 40 vuotta sitten ja jossa vartuin aikuiseksi, ei ole sama Suomi jossa nyt elän. Omalla passiivisella tavallani olen osallinen globaaleista sekä eurooppalaisen ja kansallisen mittakaavan muutoksista. Yritän suhtautua neutraalisti, olla urhea ja pysyä muutoksissa mukana. Silti törmään lähes viikoittain, varsinkin teknologian ja arvomaailman saralla, itselleni outoihin ilmiöihin ja asenteisiin.
Kehityksen kehittymiseen ja yhteiskunnallisiin muutoksiin liittyen etunani sentään on, että olen sisäpuolinen. Lievästä muukalaisuuden kokemisesta huolimatta olen osallinen siitä mitä tapahtuu. Entäpä jos olisinkin ulkopuolinen? Muukalainen jostakin maailman toisesta kolkasta?
Kuuntelin taannoin professori Risto Saarisen esitelmää siirtolaisuudesta. Saarinen kiinnitti huomiota siihen, että latinassa muukalaisuuteen suhtautumisen ilmaisemisessa on kaksi sanaa: hospes viittaa vieraanvaraiseen ja kestitsevään suhteeseen. Hostis taas ilmaisee vihamielistä asennoitumista. Sanoilla on sama juuri, mutta toisilleen vastakkaiset sisällöt.
Kasvaneen maahanmuuton seurauksena muukalaisuus on pysyviä uusia ilmiöitä Suomessa. Muukalaisuuteen suhtautumisessa voin itse valita asennoitumiseni. Kristuksen kannustamana voin hyväksyä muukalaisuudesta lähelleni tulleen vierauden mahdollisuutena ihmisten väliseen kohtaamiseen ja ystävyyden rakentamiseen. Toinen vaihtoehto on epäillä, torjua, vihata. Näiden vaihtoehtojen pohjalta muotoutuu tulevaisuuden Suomi. Onko se edelleen maa, jota haluan ymmärtää? Mahdollistaako sen asenneilmapiiri muukalaisten ottamisen sisäpuolisiksi?
Pekka Metso