Moraalisesti kallista
Kaikki maksaa. Rahaa kuluu kaikkeen. Turha ja tarpeeton maksaa. Myös hyvien asioiden tekeminen maksaa. Hyvät asiat syövät bensiiniä, myös niihin kuluu tavaroita, vaatteita ja koneita.
Maailman köyhien puolestapuhujana tunnetuksi tullut Bono esiintyi elokuussa U2-yhtyeensä kanssa Suomessa yli 100 000 katsojalle. Lehtien palstoilla ihmeteltiin miten paljon maailman suurimman yhtyeen kiertue maksaa. Joku oli laskenut, että kiertueen kuluilla bändin olisi voinut lennättää Marsiin.
Suomessa Bono kannusti kuulijoita edistämään naisten oikeuksia Iranissa, auttamaan Pakistanin tulvan uhreja sekä ryhtymään rintamaan rauhannobelistin Aung San Suu Kyin vapauttamiseksi.
Bono on vakaumuksellinen kristitty, ja osa hänen julistuksestaan kumpuaa suoraan kristilliseltä perustalta. Maailman parantaminen ja Jumalan olemassaolo liittyvät U2:n konserteissa toisiinsa.
Menettääkö rockin varjolla vaikuttaminen merkityksensä, koska maailman kiertämiseen kuluu paljon rahaa? Vai olisiko vähemmän moraalitonta esiintyä ilman sen suurempaa sanomaa tai uskonnollista maailmankatsomusta?
Jos Bono innostaisi vaikka yhtä prosenttia kuulijoistaan ryhtymään toimintaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta, niin puhuttaisiin jo aikamoisesta ihmisjoukosta.
Voitaisiinko kirkossa ajatella, että se mikä maksaa on moraalisesti arveluttavaa? Ei kannattaisi, sillä rahat menisivät joka tapauksessa. Onkin parasta käyttää ne hyödyllisesti ja rakentavasti. Se on moraalista niin kirkossa kuin maailmassakin. Muuten rahat kuluvat takuuvarmasti joutavanpäiväisyyksiin. Kirkossakin.
Entä kuinka moraalitonta oli, että U2 esitti 100 000:lle suomalaiselle kysymyksen: ”Rukoiletko?”
TT Pekka Metso