Ihmisen ikävä Toisen luo
Suomi on iskelmien luvattu maa. Pitkään ajattelin iskelmien olevan kuin mautonta valmiseinestä niille, jotka eivät paremmasta tiedä. Näin kypsemmällä iällä käsitykseni on radikaalisti muuttunut. Ennen kuurot korvani ovat yllättävästi herkistyneet. Uusi maailma avautui minulle kun pari vuotta sitten aloin kuulla iskelmien kestoteemana olevan kaihon kuvauksena kaipuusta Jumalan yhteyteen.
Yksi suosikeistani on Anna Eriksson. Jumalan etsimisen kipeydestä Anna laulaa näin: ”Kaikista kasvoista, kaikista katseista, etsin sinua, sinua vain. Kaikista kasvoista, käsistä, huulista, aina sinua, sinua hain. Tyhjistä vuosista, tuulista, paljon kyyneleitä mä sain.” Toisessa laulussaan hän kuvailee Jumalan löytämisen auvoa: ”Kun katsoit minuun, kaiken muun mä unohdin. Kun katsoit minuun, vain sinun olla halusin.” Tällaisen kohtaamisen perustalle on hyvä rakentaa vahva Jumalaan suuntautuva elämänasenne: ”En usko ihmisiin, en sanoihin tai lauseisiin. Sen kaiken myöhemmin oivalsin, kun vain uskalsin.
En saanut parempaa, sain jotain paljon suurempaa. Taas uskon uudestaan, en aiokaan nyt luovuttaa kokonaan. Tahdon olla kanssas ikuisesti, tahdon olla kanssas ikuisesti.”
Tietenkin iskelmissä lähtökohtaisesti kerrotaan ihmistenvälisestä rakkaudesta. Silti sanoituksia voi kuunnella myös luonnehdintoina rakkaudesta Jumalaan ja Jumalan ihmistä etsivästä rakkaudesta. Ihmisen kaipuussa toisen ihmisen luo heijastuu näin syvempi kaipaus Toisen, Jumalan, luo. Näin iskelmien sanoituksissa aukeaa yllättäviä mutta luonnollisia välähdyksiä ihmisen Jumala-ikävään ja sen täyttymykseen. Voitko olla kuulematta niitä?