Keskusteluja
Kuuntelin toisella korvalla suuren homokeskustelun aiheuttamaa
pyykinpesua. Itse aihe lienee jo kaluttu tunnistamattomaksi raadoksi,
mutta mielenkiintoisesti monet keskustelijat käyttivät, varsinaisesta
mielipiteestään riippumatta, argumenttinsa lopuksi vahviketta:
"Jos Kristus näkisi tämän, niin mitähän hän sanoisi."
Kaksi asiaa nousi mieleeni. Ensimmäiseksi, keskustelut kristinuskon
luonteesta ovat, kun pintaa hieman raaputetaan, usein keskusteluja Kristuksen
olemuksesta. Siitä mikä tai kuka Kristus oli. Samaa keskustelua
kirkko on käynyt itsensä ja rajailmiöidensä kanssa jo pari tuhatta vuotta.
Jos Kristus tulisi nyt selaamaan yleisönosastokirjoituksia tai surffailemaan
kirkostaeroamissivuistoilla, uskoisin ettei hänellä olisi mitään uutta sanottavaa.
Pointti ei olekaan kirkon itseymmärryksen kannalta se mitä
Kristus ajattelisi tai sanoisi, vaan mitä hän on.
Mistä päästäänkin toiseen asiaan. Jos kristittyinä haluamme käydä keskustelua
kristinuskon olemuksesta, niin emmehän me voi sanoa "jos Kristus
näkisi tämän". Kristushan näkee tämän ja varmasti myös ilmiöiden
taakse. Häntä ei tarvinne vakuuttaa toisaalta oikeuksista tai niiden polkemisesta.
Toisella korvalla kuuntelin edellä mainittua. Toisella taas kuuntelin
kahta lasta leikkimässä viereisessä huoneessa. Toinen lapsi vakuutti toiselle:
"Sä et kuulu Jeesukseen, sä et voi tulla meidän kirkkoon." Suvaitsemattomuutta
voi olla monenlaista: tietämätöntä, viatonta, tahatontakin.
Kirkon rajat voimme ehkä määritellä, kaivaa ne poteroiksi tai koristella
paraatiporteiksi, mutta Kristuksen suuhun sanoja ei kannattane laittaa.
Ari Koponen