Asenne ratkaisee
Kirkkomme uudessa viestintästrategiassa esitetään mielestäni oikeita toimenpiteitä tiedottamisen tehostamiseksi.
Hyvätkin paperit jäävät kuitenkin pelkiksi papereiksi, ellei niissä esitettyihin toimiin sitouduta. Moukarinheitossakaan ei saa tulosta, jos pyörimisen jälkeen unohtaa irrottaa otteen moukarista.
Tiedottamisen tärkeys muistetaan juhlapuheissa. Arjessa asia helposti unohtuu; organisaatio toimii ilman sitäkin, ainakin aikansa.
Rakkaassa kirkossamme seuraus on ollut, että tärkeistäkin kaikkia jäseniä koskettavista asioista keskustellaan vain kirkon työntekijöiden ja aktiivisimpien seurakuntalaisten muodostamassa sisäpiirissä. Suuri enemmistö on tiedonmurusten ja huhujen varassa.
Tieto lisää tuskaa, väitetään. Väärä ja epätarkka tieto lisää tuskaa aina. Kirkon keskushallinnon yhteydessä toimiva kirkon tiedotuskeskus muodostuu komeasta nimestään huolimatta yhdestä tiedottajasta. Viestintästrategiassa puhutaan tiedotuspäälliköstä. Silti julkisella haulla etsittiin äsken vain tiedottajaa, ja tämäkin vakanssi täytettiin vain vuoden loppuun.
Otetun aikalisän aikana olisi paikallaan vielä kerran pohtia tehtävän nimikettä. 60 000 jäsenen kirkon ainoan päätoimisen tiedottajan tittelin pitää kertoa vastuun määrästä.
Yksi ihminen ei käytännössä voi hoitaa koko kirkon tiedotusta, olipa titteli mikä tahansa. Asian tärkeys pitää ymmärtää hiippakunnissa ja erityisesti seurakunnissa. Avainasemassa on kirkkoherrojen asenne tiedottamiseen.
Kyse ei ole ihmeellisistä asioista. Tärkeintä on halu kertoa asioista avoimesti ja nopeasti. Jos seurakuntalaisia halutaan aktivoida, heidät on otettava mukaan keskustelemaan asioista jo niitä valmisteltaessa. Tähän velvoittavat jo julkisuuslainkin periaatteet.
Mauri Liukkonen
Kirjoittaja on Savon Sanomien toimituspäällikkö